Systemaattiseen katsaukseen «Leite FRM, Nascimento GG, Baake S ym. Impact of Sm...»1 tupakoinnin lopettamisen vaikutuksista parodontiitiin ilmaantuvuuteen ja etenemiseen tehtiin kirjallisuushaku tietokannoista PubMed, Scopus ja Embase. Mukaan otetuissa prospektiivisissa seurantatutkimuksissa (osallistujia 15 057) seuranta-ajat vaihtelivat 4:stä vuodesta 32 vuoteen ja parodontiitin hoitotutkimuksissa (osallistujia 87) 3 kuukaudesta 24 kuukauteen. Meta-analyysi tehtiin 6 tutkimuksesta.
Parodontiitin ilmaantuvuudessa tai etenemisessä ei todettu eroa tupakoinnin lopettaneiden ja niiden välillä, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet, riskisuhde (RR) 0,97 ja 95 % luottamusväli 0,87–1,08. Tupakoitsijoilla oli noin 80 % suurempi riski parodontiitille kuin tupakoinnin lopettaneilla (RR = 1,79; 95 % luottamusväli 1,36–2,35) ja niillä, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet (RR = 1,82; 95 % luottamusväli 1,43–2,3). Parodontiitin hoidolla saavutettiin 0,2 mm (95 % luottamusväli 0,32–0,08) suurempi kiinnityskudostason lisäys ja 0,32 mm (95 % luottamusväli 0,07–0,52) parempi taskusyvyyden madaltuminen tupakoinnin lopettaneilla verrattuna tupakoitsijoihin 2–24 kuukauden seurannassa.
Systemaattiseen katsaukseen «Fiorini T, Musskopf ML, Oppermann RV, ym. Is there...»2 etsittiin Medline- ja Embase-tietokannoista prospektiivisia seurantatutkimuksia, jotka vertasivat parodontiitin etenemistä tupakoitsijoilla ja tupakoinnin lopettaneilla sekä kliinisiä tutkimuksia tupakoinnin lopettamisen vaikutuksista joko yksinään tai yhdistettynä parodontologiseen hoitoon. Yhteensä 5 tutkimusta täytti hakukriteerit, näistä 3 oli kohortti- ja 2 interventiotutkimuksia. Tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi niistä ei tehty meta-analyysiä.
Interventiotutkimuksista toisessa todettiin 1 vuoden seurannassa taskusyvyyksien madaltuneen vähintään 2 mm 40 %:ssa ientaskuja niillä, jotka lopettivat tupakoinnin. Tupakoivilla vastaavasti 23 %:ssa ientaskuja tapahtui paranemista. Toisessa interventiotutkimuksessa ei todettu eroja tupakoinnin lopettaneiden ja sitä jatkaneiden välillä. Kohorttitutkimuksissa todettiin, että 6 vuoden seuranta-aikana tupakoitsijat menettivät kliinistä kiinnityskudostasoa (CAL) ≥ 3 mm lähes 3 kertaa useammin kuin tupakoinnin lopettaneet (p < 0,001). Pidemmän seuranta-ajan (10–20 vuotta) kohorteissa todettiin, että tupakoinnin lopettaneilla röntgenologinen luukato oli 30 % vähäisempi verrattuna tupakoitsijoihin.
Kliininen 2 vuoden seurantatutkimus «Rosa EF, Corraini P, Inoue G, ym. Effect of smokin...»3 selvitti tupakoinnin lopettamisen vaikutuksia ei-kirurgisen parodontologisen hoidon hoitotulokseen aikuisparodontiittipotilailla. Tutkimukseen otettiin mukaan 116 potilasta, joista 61 pysyi mukana koko tutkimuksen ajan. Alkutilanteessa tehtiin parodontologinen tutkimus ja kartoitettiin tupakoinnin määrä kyselytutkimuksella sekä uloshengitysilman häkämittauksella (CO). Tutkimusten tekijät olivat sokkoutettuja. Kaikille potilaille tehtiin ei-kirurginen parodontologinen hoito ja ylläpitohoito 3 kuukauden välein seuranta-aikana. Lisäksi he osallistuivat heti hoidon alussa tupakoinnin lopettamiseen tähtäävän ohjelmaan, joka sisälsi yksilölliseen tarpeeseen perustuen 4 tunnin mittaista luentoa, kognitiivista terapiaa, ohjeita tai motivointia ja tarvittaessa nikotiinikorvaushoitoa tai lääkityksen. Ylläpitohoitokäynneillä tupakoinnin lopettamista tuettiin motivoivan haastattelun keinoin.
Hoitotulokset arvoitiin 3, 12 ja 24 kuukauden kuluttua. Tupakoinnin lopettaneita oli 3 kuukauden kuluttua 35 % ja 24 kuukauden kuluttua 30 %. Lisäksi 12 ja 24 kuukauden kuluttua tutkimukseen muodostui ryhmä, joka välillä tupakoi ja oli välillä tupakoimatta. Tämän ryhmän osuus oli 16–18 % osallistujista. Kliininen kiinnityskudostaso (CAL) oli 0,2–0,4 mm parempi tupakoinnin lopettaneilla kuin tupakoivilla (p = 0,04). CAL lisääntyi tupakoinnin lopettaneilla parhaiten ≥ 4 mm taskuissa.
Kommentit
Tupakoinnin lopettamisen välittömät vaikutukset muun muassa verenkierron paranemiseen ikenien alueella tunnetaan «Morozumi T, Kubota T, Sato T, ym. Smoking cessatio...»4, mutta pidempiaikaisten vaikutusten tutkiminen parodontiitin etenemiseen ja hoitotulokseen on haasteellista. Käytännössä ei ole mahdollista tutkia tupakoinnin lopettamisen vaikutusta RCT-tutkimuksella, joten interventiotutkimusten ryhmät muodostuvatkin sen mukaisesti, kuinka moni onnistuu lopettamaan tupakoinnin. Kroonisessa parodontiitissa tapahtuva luukadon eteneminen on yleensä hidasta ja vaatii useiden vuosien seurannan. Lisäksi tupakoinnin lopettaminen voi usein vaatia monia lopettamisyrityksiä. Potilaiden pysyminen mukana pitkissä tutkimuksissa on haasteellista, mikä todettiin näissäkin tutkimuksissa.