KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Parodontiitin hoidon vaikutus diabeteksen hoitotasapainoon

Näytönastekatsaukset
14.4.2016
Marja Pöllänen

Näytön aste = B

Onnistunut parodontiitin hoito ilmeisesti parantaa diabeteksen hoitotasapainoa (interventioryhmässä HbA1c alenema keskimäärin 0,4 % parempi ja paastoverensokerin alenema keskimäärin 9 mg/dL parempi kuin kontrolliryhmässä).

Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Corbella S, Francetti L, Taschieri S ym. Effect of periodontal treatment on glycemic control of patients with diabetes: A systematic review and meta-analysis. J Diabetes Investig 2013;4:502-9 »1 haettiin MEDLINE-, EMBASE- ja COCHRANE-tietokannoista satunnaistetut kliiniset tutkimukset parodontiitin hoidon vaikutuksista pitkäaikaisverensokeritasapainoon (HbA1c) ja paastoverensokeriin. Lisäksi tutkittiin parodontiitin hoidon yhteydessä annetun antibioottitukihoidon vaikutusta. Tutkimusten seuranta-ajan piti olla vähintään 3 kuukautta. Katsaukseen otettiin mukaan 803 löytyneestä artikkelista 15 alkuperäistutkimusta, joiden laatu arvioitiin. Tutkimusten laatu oli hyvä, harhan riski oli alhainen 9:ssä ja kohtalainen 6 tutkimuksessa. Tutkimuksissa oli mukana tyypin 2 (13 tutkimusta) ja tyypin 1 (2 tutkimusta) diabetespotilaita, joiden hoitotasapaino vaihteli eri tutkimuksissa (HbA1c 6,5–10 %). Tutkimuksissa interventioryhmän parodontiitti oli hoidettu ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pinnan tasoituksella sekä antamalla omahoito-ohjeet. Kontrolliryhmä ei saanut parodontiittiin mitään hoitoa. Hoidon jälkeen 3–4 kuukauden seurannassa HbA1c:n muutos oli merkitsevä. Interventioryhmän HbA1c-ero hoitamattomaan ryhmään oli keskimäärin -0,38 % (95 % luottamusväli -0,23 ̶ -0,53). Tulos ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä 6 kuukauden seurannassa (-0,31 %; 95 % luottamusväli 0,11 ̶ -0,74). Tutkimukset olivat heterogeenisiä (I2 = 50 %). Antibioottitukihoidosta parodontiitin hoidon yhteydessä ei ollut lisähyötyä. Paastoverensokeriarvon muutos 3–4 kuukauden kuluttua oli -9,01 mg/dL (95 % luottamusväli -2,24 ̶ -15,78) ja 6 kuukauden kuluttua -13,62 mg/dL (95 % luottamusväli 0,45 ̶ -27,69).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen Cochrane-katsaukseen «Simpson TC, Needleman I, Wild SH ym. Treatment of periodontal disease for glycaemic control in people with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004714 »2 otettiin mukaan kirjallisuushaun 690 tutkimuksesta 7 satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joissa oli hoidettu tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pintojen tasoituksella sekä omahoidon ohjeistuksella. Lisäksi osassa tutkimuksia oli käytetty antimikrobisia aineita tai lääkkeitä. Meta-analyysi tehtiin 3 tutkimuksesta, ja siinä verrattiin 3–4 kuukauden seurannan jälkeen ensisijaisena tulosmuuttujana HbA1c:tä ja toissijaisena parodontiitin paranemista (kliinistä kiinnityskudostasoa (CAL), ientaskusyvyyttä (PD) ja vuotoprosenttia (BOP)). Analyysiin mukaan otetuista tutkimuksista harhan riski arvioitiin alhaiseksi 1:ssä ja kohtalaiseksi 2 tutkimuksessa. Kontrolliryhmän HbA1c oli seurannan jälkeen 8,82 % ja interventioryhmän 0,4 % alhaisempi (95 % luottamusväli 0,78 ̶ 0,01 %, p = 0,04). Antibiooteista ei ollut lisähyötyä. Kaikki parodontiitin kliiniset parametrit olivat merkitsevästi paremmat interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen «Wang X, Han X, Guo X ym. The effect of periodontal treatment on hemoglobin a1c levels of diabetic patients: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 2014;9:e108412 »3 otettiin mukaan PubMed-, Embase- ja Cochrane-tietokannoista RCT-tutkimukset, joissa oli hoidettu yli 18-vuotiaiden tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti ja verrattu hoidon vaikutuksia hoitamattomaan kontrolliryhmään. Tutkimuksen keston piti olla vähintään 3 kuukautta. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c:n muutos ja toissijaisia tulosmuuttujia ientaskusyvyyden ja parodontiumin kliinisen kiinnityskudostason muutokset. Kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui mukaan 10 ja niissä oli potilaita yhteensä 1 135. Kolme kuukautta hoidon jälkeen interventio- ja kontrolliryhmän HbA1c-muutoksen ero oli -0,36 % interventioryhmän hyväksi (95 % luottamusväli -0,52 ̶ -0,19 %, p = 0,0001). Toissijaisissa tulosmuuttujissa oli kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevä ero hoidetun ja kontrolliryhmän välillä (ero taskusyvyydessä -0,42 mm, 95 % luottamusväli -0,60 ̶ -0,23, p = 0,00001; kliinisessä kiinnityskudostasossa -0,34 mm, 95 % luottamusväli -0,52 ̶ -0,16, p = 0,0002). HbA1c-tason ero ryhmien välillä ei ollut enää 6 kuukauden kuluttua tilastollisesti merkitsevä (-0,30 %, 95 % luottamusväli -0,69 ̶ 0,09 %, p = 0,13).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13»4 perustui Cochrane-, Web of Knowledge- ja Scopus-tietokannoista vuoteen 2012 asti tehtyyn kirjallisuushakuun. Haun perusteella katsaukseen valikoitui mukaan 21 kriteerit täyttävää RCT- (13) tai muuta tutkimusta (8). Tutkimusten laatu arvioitiin Jadad-asteikolla: arvon 4–5 sai 5 tutkimusta, arvon 3 sai 3 tutkimusta, arvon 2 sai 2 tutkimusta ja arvon 0–1 sai 4 tutkimusta. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1 454 diabetespotilasta. Parodontologinen hoito käsitti kaikissa tutkimuksissa ei-kirurgisen hammaskiven poiston ja omahoidon ohjauksen, sen lisäksi osassa tutkimuksia käytettiin antibioottitukihoitoa. Joissain tutkimuksissa verrattiin erilaisia hoitoja keskenään ilman hoitamatta jäänyttä kontrolliryhmää. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c-tason muutos. Mukaan otetuista tutkimuksista 14:ssä todettiin tilastollisesti merkitsevä HbA1c-tason muutos (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,2 ̶ 2,5 %) parodontologisen hoidon jälkeen. 6:ssä tulokset olivat samansuuntaisia (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,14 ̶ 1,2 %) mutta eivät tilastollisesti merkitseviä, yhdessä HbA1c-tasot kohosivat hoidon jälkeen (0,4 ̶ 1,1 %), mutta tässä tutkimuksessa ei ollut mukana hoitamatonta kontrolliryhmää, eikä ero eri tavoin hoidettujen (parodontologinen hoito toteutettu 2 vrk aikana vs 3 viikon aikana) ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Parodontiitti 1

Kommentit

Aiheesta on muitakin katsausartikkeleita, joissa on päädytty samaa suuruusluokkaa olevaan HbA1c-tason laskuun parodontiittin hoidon vaikutuksesta «Sun QY, Feng M, Zhang MZ ym. Effects of periodontal treatment on glycemic control in type 2 diabetic patients: a meta-analysis of randomized controlled trials. Chin J Physiol 2014;57:305-14 »5, «Liew AK, Punnanithinont N, Lee YC ym. Effect of non-surgical periodontal treatment on HbA1c: a meta-analysis of randomized controlled trials. Aust Dent J 2013;58:350-7 »6, «Sgolastra F, Severino M, Pietropaoli D ym. Effectiveness of periodontal treatment to improve metabolic control in patients with chronic periodontitis and type 2 diabetes: a meta-analysis of randomized»7. Yksittäisissä RCT-tutkimuksissa «Engebretson SP, Hyman LG, Michalowicz BS ym. The effect of nonsurgical periodontal therapy on hemoglobin A1c levels in persons with type 2 diabetes and chronic periodontitis: a randomized clinical tri»8 ei parodontologisella hoidolla ole saavutettu HbA1c-tason laskua, mikäli potilaan ienverenvuotoprosentti (BOP %) on hoidon jälkeenkin ollut korkea (40 %) ja useilla hammaspinnoilla plakkia (60–70% pinnoista). Tämä korostaa hyvän hoitotuloksen merkitystä parodontiitin hoidossa. Yhdessä katsausartikkelissa «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13»4 mukana oli hyvin erilaisia tutkimuksia, muun muassa sellaisia, joissa vertailtiin kahden erilaisen parodontologisen hoidon vaikutuksia ilman, että mukana oli hoitamaton kontrolliryhmä. Näissä verrattiin muun muassa mekaanisen hoidon lisäksi annetun mikrobilääkityksen vaikutusta (6 tutkimusta) ja näyttää siltä, että rutiinisti annetusta mikrobilääkityksestä ei ole lisähyötyä mekaanisen parodontologisen hoidon yhteydessä. HbA1c-tason muutoksen pysyvyydestä 6 kuukautta tai pidempään tehdyn parodontiitin hoidon jälkeen ei voida tehdä johtopäätöksiä katsausartikkeleiden perusteella. Toisaalta parodontiitin hoidon jälkeen tarvitaan aina hyvää omahoitoa ja "elinikäistä" ammattimaista ylläpitohoitoa – eikä voida olettaakaan, että tulos säilyisi ilman säännöllistä parodontologista ylläpitohoitoa. Näyttäisi siltä, että diabetespotilaan parodontologista ylläpitohoitoväliä ei kannata määrittää pidemmäksi kuin 6 kuukautta.

Kirjallisuutta

  1. Corbella S, Francetti L, Taschieri S ym. Effect of periodontal treatment on glycemic control of patients with diabetes: A systematic review and meta-analysis. J Diabetes Investig 2013;4:502-9 «PMID: 24843701»PubMed
  2. Simpson TC, Needleman I, Wild SH ym. Treatment of periodontal disease for glycaemic control in people with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004714 «PMID: 20464734»PubMed
  3. Wang X, Han X, Guo X ym. The effect of periodontal treatment on hemoglobin a1c levels of diabetic patients: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 2014;9:e108412 «PMID: 25255331»PubMed
  4. Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13 «PMID: 25062756»PubMed
  5. Sun QY, Feng M, Zhang MZ ym. Effects of periodontal treatment on glycemic control in type 2 diabetic patients: a meta-analysis of randomized controlled trials. Chin J Physiol 2014;57:305-14 «PMID: 25575518»PubMed
  6. Liew AK, Punnanithinont N, Lee YC ym. Effect of non-surgical periodontal treatment on HbA1c: a meta-analysis of randomized controlled trials. Aust Dent J 2013;58:350-7 «PMID: 23981218»PubMed
  7. Sgolastra F, Severino M, Pietropaoli D ym. Effectiveness of periodontal treatment to improve metabolic control in patients with chronic periodontitis and type 2 diabetes: a meta-analysis of randomized clinical trials. J Periodontol 2013;84:958-73 «PMID: 23106512»PubMed
  8. Engebretson SP, Hyman LG, Michalowicz BS ym. The effect of nonsurgical periodontal therapy on hemoglobin A1c levels in persons with type 2 diabetes and chronic periodontitis: a randomized clinical trial. JAMA 2013;310:2523-32 «PMID: 24346989»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Parodontiitti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko