KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Parodontiitin hoidon vaikutus diabeteksen hoitotasapainoon

Näytönastekatsaukset
15.1.2016
Marja Pöllänen

Näytön aste: B

Parodontiitin hoidolla voidaan ilmeisesti parantaa diabeteksen hoitotasapainoa (interventioryhmässä HbA1c alenema keskimäärin 0,4 % parempi ja paastoverensokerin alenema keskimäärin 9 mg/dL parempi kuin kontrolliryhmässä).

Systemaattiseen katsaukseen ja meta-analyysiin «Corbella S, Francetti L, Taschieri S ym. Effect of periodontal treatment on glycemic control of patients with diabetes: A systematic review and meta-analysis. J Diabetes Investig 2013;4:502-9 »1haettiin MEDLINE, EMBASE ja COCHRANE tietokannoista satunnaistetut kliiniset tutkimukset parodontiitin hoidon vaikutuksista pitkäaikaisverensokeritasapainoon (HbA1c) ja paastoverensokeriin. Lisäksi tutkittiin parodontiitin hoidon yhteydessä annetun antibioottitukihoidon vaikutusta. Tutkimusten seuranta-ajan piti olla vähintään 3 kuukautta. Katsaukseen otettiin mukaan 803 löytyneestä artikkelista 15 alkuperäistutkimusta, joiden laatu arvioitiin. Tutkimusten laatu oli hyvä, harhan riski oli alhainen 9 tutkimuksessa ja kohtalainen 6:ssa. Tutkimuksissa oli mukana tyypin 2 (13 tutkimusta) ja tyypin 1 (2 tutkimusta) diabetespotilaita, joiden hoitotasapaino vaihteli eri tutkimuksissa (HbA1c 6,5–10 %). Tutkimuksissa interventioryhmän parodontiitti oli hoidettu ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pinnan tasoituksella sekä antamalla omahoito-ohjeet. Kontrolliryhmä ei saanut mitään hoitoa parodontiittiin. Hoidon jälkeen 3–4 kuukauden seurannan HbA1c muutos oli merkitsevä. Interventioryhmän HbA1c ero hoitamattomaan ryhmään oli keskimäärin -0,38 % (95 % luottamusväli -0,23–0,53) ja tulos säilyi 6 kk ajan (-0,31 % ja 95 % luottamusväli 0,11–0,74). Tutkimukset olivat heterogeenisiä (I2= 50 %). Antibioottitukihoidosta parodontiitin hoidon yhteydessä ei ollut lisähyötyä. Paastoverensokeriarvon muutos 3–4 kk kuluttua oli -9,01 mg/dL (95 % luottamusväli -2,24–15,78), ja 6 kk kuluttua -13,62 mg/dL (95 % luottamusväli 0,45–27,69).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochranen systemaattiseen katsaukseen «Simpson TC, Needleman I, Wild SH ym. Treatment of periodontal disease for glycaemic control in people with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004714 »2otettiin mukaan kirjallisuushaun 690 tutkimuksesta 7 satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joissa oli hoidettu tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti hammaskiven poistolla ja juurten pintojen tasoituksella sekä omahoidon ohjeistuksella. Lisäksi osassa tutkimuksia oli käytetty antimikrobisia aineita tai lääkkeitä. Meta-analyysi tehtiin 3 tutkimuksesta ja siinä verrattiin 3-4 kuukauden seurannan jälkeen ensisijaisena tulosmuuttujana HbA1c:tä ja toissijaisena parodontiitin paranemista, (kliinistä kiinnityskudostasoa (CAL), ientaskusyvyyttä (PD) ja vuotoprosenttia (BOP). Analyysiin mukaan otetuista tutkimuksista harhan riski arvioitiin alhaiseksi yhdessä ja kohtalaiseksi kahdessa tutkimuksessa. Kontrolliryhmän HbA1c oli seurannan jälkeen 8,82 % ja interventioryhmän 0,4 % alhaisempi (95 % luottamusväli 0,78–0,01 %, p=0,04). Antibiooteista ei ollut lisähyötyä. Kaikki parodontiitin kliiniset parametrit olivat merkitsevästi paremmat interventioryhmässä verrattuna kontrolliryhmään.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen « Wang X, Han X, Guo X ym. The effect of periodontal treatment on hemoglobin a1c levels of diabetic patients: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 2014;9:e108412 »3 otettiin mukaan PubMed, Embase ja Cochrane tietokannoista RCT-tutkimukset, joissa oli hoidettu yli 18-vuotiaiden tyypin 1 tai 2 diabetespotilaiden parodontiitti ei-kirurgisesti ja verrattu hoidon vaikutuksia hoitamattomaan kontrolliryhmään. Tutkimuksen keston piti olla vähintään 3 kuukautta. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c muutos ja toissijaisia ientaskusyvyyden ja parodontiumin kliiinisen kiinnityskudostason muutokset. Kriteerit täyttäviä tutkimuksia valikoitui mukaan 10 ja niissä oli potilaita yhteensä 1 135. Kolme kuukautta hoidon jälkeen interventio- ja kontrolliryhmän HbA1c muutoksen ero oli -0,36 % interventioryhmän hyväksi (95 % luottamusväli -0,52–0,19 %, p=0,0001). Toissijaisissa tulosmuuttujissa oli kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevä ero hoidetun ja kontrolliryhmän välillä (ero taskusyvyydessä -0,42 mm, 95 % luottamusväli -0,60–0,23, p=0,00001; kliinisessä kiinnityskudostasossa -0,34 mm, 95 % luottamusväli -0,52–0,16, p= 0,0002). HbA1c tason ero ryhmien välillä ei ollut enää 6 kk kuluttua tilastollisesti merkitsevä

(-0,30 %, 95 % luottamusväli -0,69–0,09 %, p= 0,13).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13»4 perustui Cochrane, Web of Knowledge ja Scopus tietokannoista vuoteen 2012 asti tehtyyn kirjallisuushakuun. Haun perusteella katsaukseen valikoitui mukaan 21 kriteerit täyttävää RCT (13) tai muuta tutkimusta (8). Tutkimusten laatu arvioitiin Jadad asteikolla: arvon 4–5 sai 5 tutkimusta, arvon 3 sai 3 tutkimusta, arvon 2 sai 2 tutkimusta ja arvon 0–1 sai 4 tutkimusta. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1 454 diabetespotilasta. Parodontologinen hoito käsitti kaikissa tutkimuksissa ei-kirurgisen hammaskiven poiston ja omahoidon ohjauksen, sen lisäksi osassa tutkimuksia käytettiin antibioottitukihoitoa. Joissain tutkimuksissa verrattiin erilaisia hoitoja keskenään ilman hoitamatta jäänyttä kontrolliryhmää. Ensisijainen tulosmuuttuja oli HbA1c tason muutos. Mukaan otetuista tutkimuksista 14:ssä todettiin tilastollisesti merkitsevä Hb A1c tason muutos (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,2–2,5 %) parodontologisen hoidon jälkeen, 6:ssä tulokset olivat samansuuntaisia (HbA1c aleni eri tutkimuksissa 0,14–1,2 %) mutta eivät tilastollisesti merkitseviä, yhdessä HbA1c tasot kohosivat hoidon jälkeen (0,4–1,1 %), mutta tässä tutkimuksessa ei ollut mukana hoitamatonta kontrolliryhmää, eikä ero eri tavoin hoidettujen (parodontologinen hoito toteutettu 2 vrk aikana vs. 3 viikon aikana) ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Diabetes 1

Kommentti

Aiheesta on muitakin katsausartikkeleita, joissa on päädytty samaa suuruusluokkaa olevaan HbA1c tason laskuun parodontiittin hoidon vaikutuksesta «Sun QY, Feng M, Zhang MZ ym. Effects of periodontal treatment on glycemic control in type 2 diabetic patients: a meta-analysis of randomized controlled trials. Chin J Physiol 2014;57:305-14 »5, «Liew AK, Punnanithinont N, Lee YC ym. Effect of non-surgical periodontal treatment on HbA1c: a meta-analysis of randomized controlled trials. Aust Dent J 2013;58:350-7 »6, «Sgolastra F, Severino M, Pietropaoli D ym. Effectiveness of periodontal treatment to improve metabolic control in patients with chronic periodontitis and type 2 diabetes: a meta-analysis of randomized»7.

Yhdessä katsausartikkelissa «Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13»4 mukana oli hyvin erilaisia tutkimuksia, mm. sellaisia joissa vertailtiin kahden erilaisen parodontologisen hoidon vaikutuksia ilman että mukana oli hoitamaton kontrolliryhmä. Näissä verrattiin mm. mekaanisen hoidon lisäksi annetun antibioottitukihoidon vaikutusta (6 tutkimusta) ja näyttää siltä, että rutiinisti annetusta antibioottihoidosta ei ole lisähyötyä mekaanisen parodontologisen hoidon yhteydessä. HbA1c tason muutoksen pysyvyydestä 6 kk tai pidempään tehdyn parodontiitin hoidon jälkeen, ei voida tehdä johtopäätöksiä katsausartikkeleiden perusteella. Toisaalta parodontiitin hoidon jälkeen tarvitaan aina hyvää omahoitoa ja "elinikäistä" ammattimaista ylläpitohoitoa, eikä voida olettaakaan, että tulos säilyisi ilman säännöllistä parodontologista ylläpitohoitoa. Näyttäisi siltä, että diabetespotilaan parodontologista ylläpitohoitoväliä ei kannata määrittää pidemmäksi kuin 6 kk.

Kirjallisuutta

  1. Corbella S, Francetti L, Taschieri S ym. Effect of periodontal treatment on glycemic control of patients with diabetes: A systematic review and meta-analysis. J Diabetes Investig 2013;4:502-9 «PMID: 24843701»PubMed
  2. Simpson TC, Needleman I, Wild SH ym. Treatment of periodontal disease for glycaemic control in people with diabetes. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004714 «PMID: 20464734»PubMed
  3. Wang X, Han X, Guo X ym. The effect of periodontal treatment on hemoglobin a1c levels of diabetic patients: a systematic review and meta-analysis. PLoS One 2014;9:e108412 «PMID: 25255331»PubMed
  4. Mauri-Obradors E, Jané-Salas E, Sabater-Recolons Mdel M ym. Effect of nonsurgical periodontal treatment on glycosylated hemoglobin in diabetic patients: a systematic review. Odontology 2015;103:301-13 «PMID: 25062756»PubMed
  5. Sun QY, Feng M, Zhang MZ ym. Effects of periodontal treatment on glycemic control in type 2 diabetic patients: a meta-analysis of randomized controlled trials. Chin J Physiol 2014;57:305-14 «PMID: 25575518»PubMed
  6. Liew AK, Punnanithinont N, Lee YC ym. Effect of non-surgical periodontal treatment on HbA1c: a meta-analysis of randomized controlled trials. Aust Dent J 2013;58:350-7 «PMID: 23981218»PubMed
  7. Sgolastra F, Severino M, Pietropaoli D ym. Effectiveness of periodontal treatment to improve metabolic control in patients with chronic periodontitis and type 2 diabetes: a meta-analysis of randomized clinical trials. J Periodontol 2013;84:958-73 «PMID: 23106512»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabetes
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko