Tutkimukset ovat osoittaneet tasavauhtisen kestävyysharjoittelun edut, kun vastaavasti intervalliharjoittelulla (IT), jossa vaihdellaan kova- ja kevyttehoista harjoittelua muutaman minuutin jaksoissa, pyritään jopa tehokkaampaan maksimaalisen hapenottokyvyn parantamiseen kuin mitä tasavauhtisella kestävyysharjoittelulla saavutetaan.
Systemaattisessa katsauksessa «Cornish AK, Broadbent S, Cheema BS. Interval train...»1 arvioitiin, saavutetaanko säännöllisellä IT:lla parempi harjoitusvaste verrattuna perinteiseen tasavauhtiseen kestävyysharjoitteluun (TH) sepelvaltimotautipotilailla. Harjoittelujakson kesto oli vähintään 8 viikkoa. IT:ssa kevyttä ja kovaa kuormitusta vaihdeltiin 2–5 minuutin jaksoissa. Yksittäisen harjoituksen kesto oli noin 30 minuuttia, ja sitä edelsi noin 10 minuutin lämmittely. Kovatehoinen kuormitus IT-ryhmässä tarkoitti tehoa > 75 % maksimaalisesta hapenottokyvystä tai RPE > 15 (RPE; koetun kuormittavuuden asteikko, skaala: 6 erittäin kevyt – 20 maksimaalinen).
Katsauksen yhteenvedossa todettiin, että IT paransi sekä maksimaalista hapenottokykyä että anaerobista suorituskykyä kuvaavaa ventilaatiokynnystä. IT kohotti maksimaalista hapenottokykyä keskimäärin noin 36 %, ja vastaavasti TH noin 10 %. Myös valtimoiden toiminnassa (endoteelifunktio), sydämen pumppauskyvyssä (ejektiofraktio) ja sydämen vasemman kammion rakenteessa tapahtui IT-ryhmäläisillä suotuisia muutoksia enemmän verrattuna tasavauhtiseen kestävyysharjoitteluun.
Toisen tuoreemman systemaattisen katsauksen «Pattyn N, Coeckelberghs E, Buys R ym. Aerobic inte...»2 tulokset vahvistavat edellistä. Katsauksessa oli mukana 9 tutkimusta, joissa oli yhteensä 206 potilasta (IT 100 ja TH 106). Harjoittelujakson kesto oli näissä vähintään 4 viikkoa.
IT paransi maksimaalista hapenottokykyä keskimäärin 1,6 ml/kg/minuutti (95 % luottamusväli 0,18–3,02) enemmän verrattuna tasavauhtiseen kestävyysharjoitteluun.
Kommentit
Tutkimuksissa IT:n ei ole raportoitu aiheuttaneen merkittäviä riskejä, joskin ohjauksen rooli on tärkeää varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa. Tämänhetkisen tiedon pohjalta IT vaikuttaa turvalliselta ja tehokkaalta harjoittelulta sepelvaltimotautipotilaalle. Kuitenkin potilaan ohjauksen rooli korostuu, jotta myös turvallisuustekijät tulisivat huomioitua hyvin. Sen sijaan sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden IT-harjoittelun annostelusta, yksittäisten intervallien kestosta, IT-harjoittelun kokonaiskestosta tai IT-harjoittelun ja muiden harjoittelumuotojen yhdistelmäharjoittelusta ei ole tutkimustietoa kovinkaan paljon.