Takaisin

Leikkaushoidon vaikuttavuus värttinäluun alaosan murtumissa ikääntyneillä potilailla

Näytönastekatsaukset
Mika Paavola
2.5.2016

Näytön aste: A

Leikkaushoito tuottaa kipsihoitoa vastaavan toiminnallisen mutta paremman röntgenologisen lopputuloksen ikääntyneillä potilailla ja silloin, kun kyseessä ei ole suurienergiainen vamma.

Itävaltalaisessa tutkimuksessa «Arora R, Lutz M, Deml C ym. A prospective randomiz...»1 tutkittiin yli 65-vuotiaiden, itsenäisesti asuvien henkilöiden dorsaalisesti dislokoituneiden, instabiilien sekä intra- että ekstra-artikulaaristen murtumien hoitoa. Tässä satunnaistetussa, kontrolloidussa vertailevassa tutkimuksessa verrattiin volaarista levytystä (N = 36) suljettuun paikalleen asetukseen ja kipsihoitoon (N = 37).

Tutkimukseen otettiin mukaan ne potilaat, joilla primaaristi ei saatu riittävän hyvää asentoa sekä ne, joiden murtuman asento oli pettänyt viikon kontrollissa. Nämä potilaat satunnaistettiin operatiiviseen hoitoon volaarisella lukkolevyllä tai kipsiin neutraaliasentoon. Uusintarepositioita ei tehty. Leikattujen potilaiden kipsausaika oli 10 vuorokautta, sen jälkeen irrotettava tuki 7 vuorokautta. Konservatiivisessa ryhmässä kipsausaika oli 5 viikkoa. Päälopputulosmuuttujana oli yhden vuoden kohdalla PRWE, joka oli leikatuilla 12,8 (± 23,2), DASH 5,7 (± 11,1) ja konservatiivisesti hoidetuilla 14,6 (± 22,8) ja DASH 8,0 (± 9,3), p = 0,73. Puristusvoimatestissä tulos oli 22,2 ja 19 kg (p = 0,02).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Abbaszadegan H, Jonsson U. External fixation or pl...»2 selvitettiin 47 peräkkäisen alle 75-vuotiaan potilaan vaikeasti dislokoituneen värttinäluun alaosan murtuman hoitoa. Potilaiden ikä vaihteli 22–75 vuoden välillä. Dislokaatio määriteltiin vaikeaksi, kun värttinäluun päässä oli lyhentymää vähintään 5 mm. Kaikkien potilaiden murtuma asetettiin paikalleen suljetusti ja tuettiin dorsaaliseen kipsilastaan. Epäselväksi jäävällä tavalla potilaat satunnaistettiin jatkamaan kipsihoidolla (n = 24) keskimäärin 21 vuorokautta tai leikkaushoitoon (n = 23), jossa murtuma tuettiin ranteen ylittävään ulkoiseen kiinnityslaitteeseen keskimäärin 31 vuorokauden ajaksi. Seuranta-aikana 5 kipsihoitoryhmän potilaan asennon arvioitiin huonontuneen niin, että heidät päädyttiin hoitamaan leikkauksella ulkoisella kiinnityslaitteella. Potilaiden hoitotuloksia seurattiin 1 vuoden ajan ja seurantaan saatiin 46 potilasta. Päätulosmuuttujana oli radiologinen tulos ja toissijaisina tulosmuuttujina subjektiivinen toimintakyky (VAS 0–10), kipu (VAS 0–10), liikelaajuus, puristusvoima ja tutkijoiden subjektiivinen lopputuloksen luokittelu asteikolla erinomainen – hyvä – kohtalainen – huono.

Röntgenkuvasta mitattu tulos värttinäluun pään lyhentymän ja dorsaalisen kallistuman osalta oli parempi leikkaus- kuin kipsihoitoryhmässä kaikissa seuranta-ajankohdissa. Toimintakyvyn suhteen ryhmien välillä oli mahdollisesti pieni kliinisesti merkittävä mutta ei tilastollisesti merkittävä eroa 8 viikon kohdalla (VAS 7 vs 5, p = 0,1), mutta ei enää 12 viikon (VAS 7 vs 7) tai vuoden kohdalla (VAS 10 vs 9, p = 0,02). Kivun suhteen ryhmien välillä ei todettu kliinisesti merkittävää eroa missään aikapisteessä (12 kk VAS 0 vs 1, 0 = 0,002).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Skotlantilaisessa tutkimuksessa «Azzopardi T, Ehrendorfer S, Coulton T ym. Unstable...»3 arvottiin kolikkoa heittämällä 57 potilasta, joilla oli epävakaana pidetty nivelpinnalle ulottumaton värttinäluun distaalinen, joko nukutuksessa toteutettuun sulkeiseen murtuman paikalleen asetukseen ja kipsihoitoon (n = 27) tai leikkaushoitoon. Leikkaushoidossa murtuma asetettiin sulkeisesti paikalleen, kiinnitettiin piikein ihon läpi ja ranne tuettiin kipsiin. Kummassakin ryhmässä hoitoaika oli 5 viikkoa. Potilaiden keski-ikä oli 71 vuotta ja vaihteluväli 60–88 vuotta. Seuranta-aika oli 1 vuosi. Tuloksissa analysoitiin ranteen liikkuvuus, puristusvoima, päivittäinen käden käytön subjektiivinen aktiivisuus, kipu, elämänlaatu (SF-36) ja röntgenologinen lopputulos.

Kliinisissä ja potilaan subjektiivisissa tuloksissa vuoden seurannan jälkeen ainoastaan ulnaarideviaatioliikelaajuudessa oli kliinisesti merkittävää eroa 17 astetta leikkausryhmän eduksi (p = 0,009). Röntgenkuvissa leikkausryhmän murtumien asento oli parantunut anatomisempaan asentoon dorsaalisen kallistuman, lyhentymän ja inklinaation osalta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englantilaiset tutkijat selvittivät «Howard PW, Stewart HD, Hind RE ym. External fixati...»4 50 peräkkäisen, alle 75-vuotiaalla potilaalla vaikeasti dislokoituneen värttinäluun distaalisen murtuman hoitoa. Vaikeaksi dislokaatio luokiteltiin, kun siinä oli joko yli 30 astetta dorsaalista kallistumaa tai yli 1 cm lyhentymää. Potilaat satunnaistettiin epäselväksi jääneellä tavalla joko puudutuksessa tehtävään sulkeiseen murtuman paikalleen asetukseen tai leikkaushoitoon ulkoisella kiinnittimellä. Tutkimuksen seuranta-aika oli 6 kuukautta. Tulosmuuttujina oli röntgenologinen asento (asentoluokitus), toimintakyky luokiteltuna (erinomainen – hyvä – tyydyttävä – huono), komplikaatiot ja kosmeettinen tulos.

Saavutettu röntgenologinen asento pysyi paremmin leikkaushoidon ryhmässä, mutta luokitellussa toimintakyvyssä ei olut selkeää eroa 3 kuukauden (erinomainen – hyvä tulos 12 vs 14) tai 6 kuukauden seurannassa (erinomainen – hyvä tulos 18 vs 19). Konservatiivisen hoidon ryhmässä raportoitiin 3 värttinähermon neuriittia, 4 keskihermon pinnettä, 2 kyynärhermon pinnettä ja ekstensor pollicis logus jänteen repeämä, kun taas leikkaushoidon ryhmässä oli 2 piikkien tyven infektiota. Potilaan ja lääkärin arvioima kosmeettinen tulos oli leikkaushoidon ryhmässä parempi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Edingburghilainen tutkimusryhmä selvitti satunnaistetussa vertailevassa tutkimuksessa «McQueen MM, Hajducka C, Court-Brown CM. Redisplace...»5 värttinäluun pään epävakaan murtuman hoitoa niillä potilailla, joilla alun perin hyväksi saatu murtuman asento huononi seurantakäynneillä. Tutkimukseen valittiin mukaan 120 potilasta, joilla oli seurannassa tullut yli 10 astetta dorsaalista kallistumaa tai yli 3 mm lyhentymää. Potilaiden keski-ikä oli 63 vuotta ja vaihteluväli 16–86 vuotta. 60 % murtumista oli niveleen ulottuvia. Potilaat satunnaistettiin 4 hoitoryhmään: uusittu suljettu paikallen asettaminen ja kipsi 6 viikon ajaksi (n = 30), avoin murtuman paikalleen asetus, luunsiirre ja metallipiikki (n = 30), suljettu paikalleen asettaminen ja ulkoinen kiinnitinlaite ranteen yli lukittuna (n = 30) tai suljettu paikalleen asettaminen ja ulkoinen kiinnitinlaite ranteen yli liike mahdollistaen pallonivelellä (n = 30).

Seuranta-aika oli 1 vuosi. Tulokset arvioitiin puristusvoimamittauksella, subjektiivisella toimintakykykyselyllä, ranteen liikelaajuudella, kivulla, röntgenologisella löydöksellä ja komplikaatioilla. 11 potilasta menetettiin seurannasta. Röntgenologiset löydökset olivat parhaat leikkaushoidon ryhmässä, jossa laitettiin luunsiirteet, toiseksi parhaat leikkausryhmässä ulkoisella kiinnittimellä ja huonoimmat konservatiivisen hoidon ryhmässä. Puristusvoimassa tai liikelaajuudessa ryhmien välillä ei ollut eroa (68 vs 65 vs 64 vs 54), kipumittauksen tuloksia ei ilmoitettu. Liikelaajuuksissa ryhmien välillä ei ollut eroa (93 vs 93 vs 89 vs 89). Subjektiivisessa toimintakyvyssä ei ollut eroa, mutta tuloksia ei annettu. Piikin tyven tai leikkaushaavan infektio todettiin 12 potilaalla, CRPS 9 potilaalla (yhdellä konservatiivisesti hoidetulla ja 8 leikatulla), rannekanavaoireyhtymä 6 potilaalla ja ekstensor pollicis longus -jänteen repeämä 1 potilaalla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa tutkimuksessa «Moroni A, Vannini F, Faldini C ym. Cast vs externa...»6 tutkittiin 40:llä yli 65-vuotiaalla osteoporoottisella naisella distaalisen värttinäluun murtuman hoitoa. Potilaat arvottiin konservatiiviseen sulkeiseen murtuman paikalleen asettamiseen ja tukemiseen kipsillä tai leikkaushoitoon ulkoisella kiinnityslaitteella. 6 viikon jälkeen kipsi ja ulkoinen kiinnityslaite poistettiin.

Potilaiden tuloksia seurattiin 3 kuukauden ajan ja ne arvioitiin röntgenologisesti toimintakykyluokituksella (Horesh demerit point system score) ja elämänlaatumittauksella (SF-36). Röntgenologiset tulokset arvioitiin paremmaksi leikkaushoidon ryhmässä. Toiminnalliset mittauksen tulos ilmoitettiin myös leikkaushoidolla paremmaksi (Horesh demerit point system score 7,7 vs 6,6, p < 0,006), mutta sen kliininen merkittävyys ei ollut arvioitavissa. Elämänlaadussa ryhmien välillä ei ollut eroa (SF-36 66,2 vs 67,1, p = ns). Komplikaatioita ei esiintynyt.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Hollantilaisen tutkimusryhmän tutkimuksessa «Roumen RM, Hesp WL, Bruggink ED. Unstable Colles' ...»7 selvitettiin 126 yli 55-vuotiaan potilaan aineistossa leikkaushoidon vaikuttavuutta niillä potilailla, joilla alun perin sulkeisella paikalleen asettamisella saavutettiin hyvä asento, joka huononi seurannan aikana. Aineistossa oli 126 potilasta (keski-ikä 71 vuotta), joista 101 hyväksyttiin seurantaan. Heistä 43 potilaalla asento huononi niin, että dorsaalista kallistumaa oli yli 10 astetta tai lyhentymää yli 5 mm. Nämä 43 potilasta satunnaistettiin joko jatkamaan konservatiivista hoitoa kipsillä (ilman uutta paikalleen asettamista) tai leikkaushoitoon ulkoisella kiinnittimellä. Sekä kipsi että ulkoinen kiinnityslaite poistettiin 5 viikon jälkeen. Seuranta-aika oli 26 viikkoa. Tuloksia arvioitiin röntgenologisesti, toiminnallisesti (Lidström scale, erinomainen – hyvä – tyydyttävä – huono) ja mittaamalla puristusvoima.

Röntgenologiset tulokset olivat paremmat leikkausryhmässä, mutta toiminnalliset tulokset mahdollisesti hiukan paremmat konservatiivisen hoidon ryhmässä (erinomainen – hyvä 19 vs 12). CRPS:n todettiin kehittyneen 2 potilaalle konservatiivisen hoidon ryhmässä ja 4:lle leikkaushoidon ryhmässä. Seurannan jälkeen kipua koki 7 potilasta konservatiivisen hoidon ryhmässä ja 9 leikkaushoidon ryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Espanjalainen tutkimusryhmä tutki värttinäluun distaalisen murtuman hoitoa 110 potilaan ryhmässä, jotka olivat iältään 50–85-vuotiaita «Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment o...»8. Heidät satunnaistettiin joko konservatiiviseen hoitoon suljetulla paikalleen asettamisella (n = 55) tai leikkaushoitoon, jossa murtuma asetettiin paikalleen sulkeisesti ja murtuma-alue tuettiin ruiskuttamalla sinne synteettistä luunkorviketta (Norian). Konservatiivisen hoidon ryhmässä kipsiä pidettiin 6 viikkoa ja leikkaushoidon ryhmässä 2 viikkoa. Potilaita seurattiin 12 kuukauden ajan. Tulokset arvioitiin toimintakyvyssä testaajan toimesta (VAS 0–100) ja luokiteltuna (Green and O’Brian score), liikelaajuudessa, puristusvoimassa, kivussa (VAS 0–100, mutta annettu luokiteltuna) ja röntgenologisesti.

Leikkaushoidon ryhmässä liikelaajuudet olivat paremmat toipumisen alussa, mutta kliinisesti tai tilastollisesti merkittävää eroa ei ollut 12 kuukauden kohdalla (ekstensio 90,1 vs 95,7, p < 0,01; fleksio 77,8 vs 86,2, p < 0,01; pronaatio 98,7 vs 99,6, p = ns; supinaatio 88.6 vs 97,2, 0 < 0,01). Puristusvoimassa ero säilyi myös 12 kuukauden kohdalla (80,3 vs 92,3, p < 0,001). Kivussa ei ollut ryhmien välillä eroa lopputuloksissa (enintään lievä kipu 46 vs 52, p = na). Luokitelluissa kliinisissä tuloksissa erinomainen tai hyvä tulos arvioitiin olevan 56 %:lla konservatiivisen hoidon ja 82 %:lla leikkaushoidon ryhmässä.

Röntgenologisessa tutkimuksessa asento säilyi paremmin leikatuilla. Seurannassa todettiin keskihermon kompressio 5 potilaalla, CRPS 7 potilaalla ja extensor pollicis longus jänteen repeämä 3 potilaalla, mutta ryhmien välillä ei olut merkittäviä eroja komplikaatioissa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Israelilaisessa tutkimuksessa «Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment o...»8 oli mukana 4 vuoden seurannassa 126 potilasta. Heistä 64:llä oli ekstra-artikulaarinen murtuma, joka hoidettiin suljetulla paikalleen asettamisella ja kipsilastalla. 62 murtumaa oli intra-artikulaarisia, ja nämä potilaat hoidettiin saapumispäivän perusteella satunnaistaen joko suljetulla paikalleen asettamisella ja kipsilastalla tai leikkauksella ulkoisella kiinnityslaitteella. Kipsihoitoon satunnaistettujen potilaiden ikä oli 54 ja ulkoiseen kiinnityslaitteeseen satunnaistettujen 48 vuotta. Kipsihoidon aika vaihteli. Samoin seuranta-aika vaihteli 6 kuukaudesta 4 vuoteen. Tulokset arvioitiin toiminnallisesti (Gartland and Werley demerit point score) ja radiologisesti.

Toiminnallisissa tuloksissa ei havaittu selkeää eroa ryhmien välillä (erinomainen tai hyvä 16/22 vs 36/40 potilaalla), mutta röntgenologiset tulokset olivat paremmat leikkausryhmässä. Leikkausryhmässä todettiin värttinähermon haaran ärsytystä 3 potilaalla, CRPS 1 potilaalla ja piikin tyven infektio 2 potilaalla.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Stein H, Volpin G, Horesh Z ym. Cast or external f...»9 selvitettiin värttinäluun alaosan matala-energisten murtumien hoitoa 60–85-vuotiailla potilailla. Aineistoon valittiin potilaat, joilla oli matalaenergisessä tapaturmassa syntynyt niveleen ulottuva tai ulottumaton murtuma, jossa oli dorsaalista kallistumaa vähintään 40 astetta ja värttinäluun lyhentymää vähintään 5 mm. Tutkimuksen 59 potilasta arvottiin joko sulkeiseen murtuman paikaalleen asettamiseen ja kipsihoitoon tai leikkaushoitoon ulkoisella kiinnityslaitteella. 51 potilasta seurattiin yhden vuoden ajan ja tuloksia arvioitiin ranteen hoidon tulosta kuvaavalla pisteytyksillä (Green & O’Brien/Cooney score (GOBC) ja VAS), puristusvoimamittauksella, ranteen liikelaajuudella, radiologisin tuloksin ja komplikaatioiden esiintyvyydellä.

Ryhmien välillä ei ollut eroa tuloskyselyssä (GOBC tyydyttävä tulos 17/22 ulkoisen kiinnittimen ryhmässä ja 23/29 kipsiryhmässä, p = 0,91; VAS-arvot vain kuvaajassa, absoluuttisia arvoja ei annettu), puristusvoimassa 2, 6 tai 12 kuukauden kohdalla (P = 0,58–0,94). Liikelaajuudessa dorsiflekesioon ja radiaalideviaatioon oli tilastollisesti merkittävä (P = 0,036 ja P = 0,043), mutta ei kliinisesti merkitsevä ero (7,9 astetta ja 3,8 astetta) leikkaushoitoryhmän eduksi. Radiologinen lopputulos oli parempi leikkausryhmässä, mutta nivelrikon kehittymisessä ei ryhmien välillä ollut eroja. Komplikaatiot olivat yleisempiä leikkaushoidon ryhmässä (7/22) kuin kipsihoidon ryhmässä (3/29), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä (P = 0,08).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kanadalais-yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän satunnaistetussa vertailevassa tutkimuksessa «Földhazy Z, Ahrengart L. External fixation versus ...»10 verrattiin sulkeista murtuman paikalleen asettamista ja kipsihoitoa leikkaushoitoon sulkeisella murtuman paikalleen asettamisella, ulkoisella kiinnityslaitteella ja tarvittavalla K-piikityksellä 113 potilaan aineistossa 2 vuoden seurannassa. Aineistoon hyväksyttiin 16–75-vuotiaat potilaat, joiden murtuma oli värttinäluun alaosan metafyysialueen murtuma (enintään 1/3 pirstaleisuus ap-suunnassa), kongruentti nivel, dorsaalista kallistumaa alle 10 astetta tai nivelpinnassa pykälää tai puutosta). Tutkimuksen päätulosmuuttujina oli toimintakykykysely (Musculoskeletal Function Assessment, MFA) ja elämänlaatukyselyn kipu-osio (SF-36 bodily pain scores). Toissijaisina tulosmuuttujina oli käden toimintakykytesti (Jebsen Taylor hand function test), puristusvoimamittaus, kliininen motorisen ja sensorisen toiminnan arvio, liikelaajuus ja radiologinen arviointi.

Päätulosmuuttujissa (toimintakykykysely MFA ja elämänlaatukyselyn kipu-osio, SF-36 bodily pain scores) ei ryhmien välillä todettu eroja. Myöskään toissijaisissa tulosmuuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja. Komplikaatiot olivat yleisempiä leikkausryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Belgialaisessa satunnaistetussa vertailevassa tutkimuksessa «Kreder HJ, Agel J, McKee MD ym. A randomized, cont...»11 selvitettiin niveleen ulottumattomien värttinäluun alaosan murtumien hoitoa. Alle 80-vuotiaat (keski-ikä 55,8 vuotta) potilaat arvottiin epäselväksi jääneellä tavalla joko murtuman suljettuun paikalleen asettamiseen ja 6 viikon kipsihoitoon (josta 3 viikkoa kulmakipsillä ja 3 viikkoa kyynärpään alle ulottuvalla kulmakipsillä) tai leikkaushoitoon, jossa murtuma tuettiin K-piikein asentoonsa ja ranne tuettiin 1 viikon ajaksi kipsiin. Kipsihoitoon valikoitui 50 potilasta ja leikkaushoitoon 48 potilasta, mutta sukupuoli ei jakaantunut tasaisesti ryhmien välillä, sillä kipsiryhmässä oli 70 % naisia ja leikkausryhmässä 13 %. Tuloksia arvioitiin Cooneyn luokituksella (modifikaatio Greenin ja O’Brienin luokituksesta), puristusvoimamittauksella, sormien liikkuvuudella ja radiologisella asennolla 1 vuoden seurannassa.

Hoitoryhmien välillä ei todettu seuranta-ajan lopussa eroja Cooneyn luokituksessa (77 vs 73 pistettä), puristusvoimassa (tuloksia ei annettu) tai sormien liikkuvuudessa (tuloksia ei annettu). Radiologinen tulos arvioitiin vähäisesti paremmaksi leikkausryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kiinan Hongkongissa toteutetussa tutkimuksessa «Stoffelen DV, Broos PL. Closed reduction versus Ka...»12 selvitettiin yli 65-vuotiaiden (keski-ikä 71 vuotta) potilaiden niveleen ulottumattomien värttinäluun alaosan murtumien leikkaushoidon vaikuttavuutta 62 potilaan aineistossa satunnaistamalla potilaat joko suljettuun murtuman paikalleen asettamiseen ja 6 viikon kipsihoitoon tai leikkaushoitoon, jossa suljetun murtuman paikalleen asettamisen jälkeen murtuma tuettiin K-piikein saavutettuun asentoon. 60 potilasta seurattiin yhteensä 1 vuoden ajan, ja hoidon tuloksia arvioitiin ranteen liikelaajuudella, puristusvoimamittauksella, kivulla (luokitus: ei, lievä, kohtalainen, vaikea), Mayon toimintakykyluokituksella, subjektiivisella tyytyväisyydellä, elämänlaatukyselyllä (WHOQoL) ja radiologisella tuloksella.

Havaituissa tuloksissa ei ollut ryhmien välillä eroa vuoden kohdalla ranteen liikelaajuudessa, puristusvoimamittauksessa (9,0 vs 8,5, p = 0,453), kivussa (luokituksen tuloksia ei annettu), Mayon toimintakykyluokituksessa, elämänlaatukyselyssä (WHOQoL) tai radiologisessa lopputuloksessa. Subjektiivisen tyytyväisyyden arvion tuloksia ei annettu.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Intiassa toteutetussa tutkimuksessa «Gupta R, Raheja A, Modi U. Colles' fracture: manag...»13 selvitettiin 50 vaihtelevan ikäisellä (ikä 22–80 vuotta, keskiarvo 56 vuotta) potilaalla värttinäluun tyyppimurtuman hoitoa epäselväksi jäävällä tavalla satunnaistetussa asetelmassa. Tutkimuksessa verrattiin paikalleen asettamisen jälkeen K-piikein ja kipsillä tuettuja murtumia pelkkään paikalleen asettamisen jälkeiseen kipsihoitoon. Kipsiä pidettiin kummassakin ryhmässä 6 viikon ajan ja k-piikit poistettiin murtuman luuduttua.

Potilaita seurattiin 6 kuukauden ajan, ja tuloksia arvioitiin röntgenkuvien ja toiminnallisten tulosten perusteella. Leikkaushoidon ryhmän potilailla todettiin paikalleen asetuksessa saavutetun murtuman asennon säilyneen paremmin kuin kipsihoidon ryhmässä (värttinäluun lyhentymä 1,6 vs 4,9 mm; nivelpinnan kallistuma taakse 2,2 vs 14,1 astetta; värttinäluun nivelpinnan inklinaation muutos 3,1 vs 7,3 astetta). Liikelaajuuksia verrattiin terveen puolen ranteeseen, ja niissä todettiin leikkaushoidon ryhmässä liikelaajuuden kaventumisen olevan seurannassa vähäisempää leikkaushoidon kuin kipsihoidon ryhmässä (ojennus 5,7 vs 16,8 astetta; koukistus 8,2 vs 30,7 astetta; radiaalideviaatio 0,4 vs 12,7 astetta; ulnaarideviaatio 6,4 vs 23,5 astetta; pronaatio 12,4 vs 24,2 astetta; supinaatio 12,3 vs 26,4 astetta). Tulosten tilastollista merkittävyyttä ei ollut arvioitu. Yhdellä leikkausryhmän potilaalla todettiin komplikaationa k-piikin liikkuminen ja siihen liittyvä asennon pettäminen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Hollantilaisen tutkimusryhmän toteuttamassa tutkimuksessa «Hegeman JH, Oskam J, Palen J, Duis HJ, Vierhout PA...»14 selvitettiin vanhusten värttinäluun pään pirstaleisten nivelensisäisten murtumien hoitoa satunnaistetussa kontrolloidussa asetelmassa. 32 iältään keskimäärin 70-vuotiasta (55–79 vuotta) potilasta satunnaistettiin epäselväksi jääneellä tavalla joko leikattavaksi ulkoisella kiinnityslaitteella tai murtuman paikalleen asettamisen jälkeiseen kipsihoitoon. Sekä ulkoista kiinnityslaitetta että kipsiä pidettiin 6 viikkoa.

Tutkimuksen potilaita seurattiin yhteensä 1 vuoden ajan, ja tuloksia arvioitiin röntgentutkimuksen, toimintakykymittauksen ja oirekyselyn perusteella. Tuloksia arvioitaessa todettiin, että röntgenologiset tulokset ovat paremmat leikkaushoidon ryhmässä kuin kipsihoidon ryhmässä, mutta leikkaushoitoon liittyi enemmän komplikaatioita eikä toiminnallisissa tuloksissa ollut eroa. Röntgentutkimuksissa ryhmien välillä oli 1 vuoden kohdalla eroa leikkaushoidon ryhmän eduksi dorsaalisessa kallistumassa 9,2 astetta; ulnaarivarianssissa 1,1 mm ja värttinäluun nivelpinnan inklinaatiossa 5,2 astetta. Toimintakykymittauksessa puristusvoima verrattuna terveeseen puoleen oli kipsihoitoryhmän eduksi 78 vs 71 %; etusormen puristusvoima 98 vs 88 %. Liikelaajuuksissa ranteen koukistus verrattuna terveeseen puoleen oli leikkausryhmässä parempi (88 vs 72 %), mutta ranteen ojennuksessa ryhmien välillä ei ollut eroa. Koetussa kivussa tai päivittäisessä kyvyssä käyttää kättä ryhmien välillä ei ollut eroa. Toimintakykyä arvioitiin myös Gartlandion ja Werleyn luokittelulla eikä siinäkään ollut eroa ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Uusi-Seelantilaisessa tutkimuksessa «Horne JG, Devane P, Purdie G. A prospective random...»15 selvitettiin yli 60-vuotiailla potilailla värttinäluun distaalisen murtuman hoitoa vertaamalla epäselvällä tavalla satunnaistamalla 37 peräkkäistä 61–81-vuotiasta potilasta hoidettavaksi joko ulkoisella kiinnityslaitteella tai paikalleen asettamisen jälkeen asetettavalla kipsillä. Sekä ulkoista kiinnityslaitetta että kipsiä pidettiin 5 viikon ajan. Murtumat olivat tyypiltään vaihtelevia (Fykmannin luokitus I–VIIII), mutta kaikki oli arvioitu sikäli huonoasentoisiksi, että ne tarvitsivat paikalleen asetuksen.

Tutkimuksen potilaita seurattiin vaihteleva aika 4 kuukaudesta 15 kuukauteen. Tuloksia arvioitiin röntgentutkimuksella, ja toimintakykyä mitattiin sekä kyselyllä että kliinisellä tutkimuksella. Seurannassa saavutetuissa röntgenkuvista mitatuissa asennoissa ei todettu ryhmien välillä eroa. Myöskään toiminnallisessa toipumisessa ei todettu eroa, ja luokiteltuina annetuissa tuloksissa todettiin leikkaushoidon ryhmässä saavutetun hyvä tai erinomainen tulos leikkaushoidon ryhmässä 11/16 potilaalla ja kipsihoidon ryhmässä 10/13 potilaalla. Leikkaushoidon ryhmässä piikin tyvitulehdus oli 21 %:lla potilaista ja värttinähermon ärsytystä raportoi 26 % potilaista. Kipsihoidon ryhmässä ei ollut komplikaatioita. Kivussa tai päivittäisessä kyvyssä käyttää kättä ryhmien välillä ei ollut eroa. Toimintakykyä arvioitiin myös Gartlandion ja Werleyn luokittelulla eikä siinäkään ollut eroa ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Arora R, Lutz M, Deml C ym. A prospective randomiz...»1: Inkluusio- tai eksluusiokriteerejä ei ollut annettu. Otoskoko jäi hieman alle arvioidun.

«Abbaszadegan H, Jonsson U. External fixation or pl...»2: Satunnaistamistapaa ei kerrottu. Ei intentio-to-treat-analyysiä. Heterogeeninen aineisto muun muassa iän osalta.

«Azzopardi T, Ehrendorfer S, Coulton T ym. Unstable...»3: Satunnaistamistapa epäadekvaatti, ei stratifikaatiota.

«Howard PW, Stewart HD, Hind RE ym. External fixati...»4: Satunnaistamistapaa ei kerrottu, ei stratifikaatiota, aineistoa ei ollut kuvattu hyvin (ikä, sukupuoli, murtuman tyyppi), tulokset annettiin vain luokiteltuina.

«McQueen MM, Hajducka C, Court-Brown CM. Redisplace...»5: Tulosta kivun mittauksesta ei ilmoitettu ollenkaan eikä annettu pisteitä subjektiivisesta toimintakykymittauksesta.

«Moroni A, Vannini F, Faldini C ym. Cast vs externa...»6: Vähäinen potilasmäärä ja lyhyt seuranta. Toimintakykyluokitus oli epäselvä luokituksen, maksimituloksen ja eron suhteen.

«Roumen RM, Hesp WL, Bruggink ED. Unstable Colles' ...»7: Melko vähäinen potilasmäärä ja lyhyt seuranta. Toimintakykyluokitus oli epäselvä luokituksen, maksimituloksen ja eron suhteen. Puristusvoiman tulosta ei annettu selkeästi.

«Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment o...»8: Kliinisen lopputuloksen luokittelu oli epäselvä ja kipumittauksen arvoja ei annettu.

«Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment o...»8: Satunnaistaminen tehtiin saapumispäivän mukaan. Potilasmäärät olivat jakautuneet epätasaisesti (22 vs 40). Tulokset annettu sekavasti niin, että mukana olivat myös satunnaistamattomat potilaat. Mittaustuloksia ei ole annettu, vain luokiteltuja tuloksia.

«Stein H, Volpin G, Horesh Z ym. Cast or external f...»9: Aineisto pienehkö, vain 51 potilasta saatiin seurattua 1 vuosi.

«Földhazy Z, Ahrengart L. External fixation versus ...»10: Aineistoon päätyi 113 potilasta, mutta samaan aikaan hoidettiin 1 269 värttinäluun alaosan murtumaa tutkimussairaaloissa, joten tulosten yleistettävyys jäi epäselväksi. Puhutaan leikkaushoidon puolesta termein ”trend for worse scores for patients treated with casting” ilman, että kriittisesti arvioiden ryhmien välillä olisi kliinisesti tai kliinisesti merkitsevää eroa. Ei annettu juurikaan absoluuttisia tuloksia, vaan tulokset oli esitetty kuvaajina.

«Kreder HJ, Agel J, McKee MD ym. A randomized, cont...»11: Ei kerrottu, kuinka monta seulottiin, ei kuinka satunnaistettiin, ei annettu satunnaistettujen potilaiden lukumäärää (vai seuratut). Tuloksia tai P-arvoja annettiin muuttujista hyvin niukasti.

«Stoffelen DV, Broos PL. Closed reduction versus Ka...»12: Ei kerrottu, kuinka monta seulottiin, ei kuinka satunnaistettiin, ei annettu satunnaistettujen potilaiden lukumäärää (vai seuratut). Tuloksia tai P-arvoja ei annettu kattavasti.

«Gupta R, Raheja A, Modi U. Colles' fracture: manag...»13: Murtumatyypit ja muutenkin aineisto oli kuvattu puutteellisesti, potilaat iän suhteen heterogeenisia (22–80 vuotta), satunnaistamistapaa ei kerrottu, tilastollisia todennäköisyyksiä ei arvioitu.

«Hegeman JH, Oskam J, Palen J, Duis HJ, Vierhout PA...»14: Satunnaistamistapaa ei kerrottu, potilasmäärä oli pieni.

«Horne JG, Devane P, Purdie G. A prospective random...»15: Satunnaistamistapaa ei kerrottu, murtumatyypit olivat vaihtelevia, potilasmäärä oli pieni ja toiminnalliset tulokset oli annettu vain luokiteltuna.

Kirjallisuutta

  1. Arora R, Lutz M, Deml C ym. A prospective randomized trial comparing nonoperative treatment with volar locking plate fixation for displaced and unstable distal radial fractures in patients sixty-five years of age and older. J Bone Joint Surg Am 2011;93:2146-53 «PMID: 22159849»PubMed
  2. Abbaszadegan H, Jonsson U. External fixation or plaster cast for severely displaced Colles' fractures? Prospective 1-year study of 46 patients. Acta Orthop Scand 1990;61:528-30 «PMID: 2281760»PubMed
  3. Azzopardi T, Ehrendorfer S, Coulton T ym. Unstable extra-articular fractures of the distal radius: a prospective, randomised study of immobilisation in a cast versus supplementary percutaneous pinning. J Bone Joint Surg Br 2005;87:837-40 «PMID: 15911669»PubMed
  4. Howard PW, Stewart HD, Hind RE ym. External fixation or plaster for severely displaced comminuted Colles' fractures? A prospective study of anatomical and functional results. J Bone Joint Surg Br 1989;71:68-73 «PMID: 2915010»PubMed
  5. McQueen MM, Hajducka C, Court-Brown CM. Redisplaced unstable fractures of the distal radius: a prospective randomised comparison of four methods of treatment. J Bone Joint Surg Br 1996;78:404-9 «PMID: 8636175»PubMed
  6. Moroni A, Vannini F, Faldini C ym. Cast vs external fixation: a comparative study in elderly osteoporotic distal radial fracture patients. Scand J Surg 2004;93:64-7 «PMID: 15116824»PubMed
  7. Roumen RM, Hesp WL, Bruggink ED. Unstable Colles' fractures in elderly patients. A randomised trial of external fixation for redisplacement. J Bone Joint Surg Br 1991;73:307-11 «PMID: 2005162»PubMed
  8. Sanchez-Sotelo J, Munuera L, Madero R. Treatment of fractures of the distal radius with a remodellable bone cement: a prospective, randomised study using Norian SRS. J Bone Joint Surg Br 2000;82:856-63 «PMID: 10990311»PubMed
  9. Stein H, Volpin G, Horesh Z ym. Cast or external fixation for fracture of the distal radius. A prospective study of 126 cases. Acta Orthop Scand 1990;61:453-6 «PMID: 2239172»PubMed
  10. Földhazy Z, Ahrengart L. External fixation versus closed treatment of displaced distal radial fractures in elderly patients: a randomized controlled trial. Curr Orthap Pract 2010;21:288-95
  11. Kreder HJ, Agel J, McKee MD ym. A randomized, controlled trial of distal radius fractures with metaphyseal displacement but without joint incongruity: closed reduction and casting versus closed reduction, spanning external fixation, and optional percutaneous K-wires. J Orthop Trauma 2006;20:115-21 «PMID: 16462564»PubMed
  12. Stoffelen DV, Broos PL. Closed reduction versus Kapandji-pinning for extra-articular distal radial fractures. J Hand Surg Br 1999;24:89-91 «PMID: 10190614»PubMed
  13. Gupta R, Raheja A, Modi U. Colles' fracture: management by percutaneous crossed-pin fixation versus plaster of Paris cast immobilization. Orthopedics 1999;22:680-2 «PMID: 10418864»PubMed
  14. Hegeman JH, Oskam J, Palen J, Duis HJ, Vierhout PA. Primary external fixation versus plaster immobilization of the intra-articular unstable distal radial fracture in the elderly. Aktuelle Traumatol 2004;34:64-70
  15. Horne JG, Devane P, Purdie G. A prospective randomized trial of external fixation and plaster cast immobilization in the treatment of distal radial fractures. J Orthop Trauma 1990;4:30-4 «PMID: 2179492»PubMed