Takaisin

Opiaatit ja uni

Näytönastekatsaukset
Erkki Mäkinen
3.12.2015

Näytön aste: B

Opiaateilla on ilmeisesti voimakas ja vahvasti annosriippuvainen terveiden, kivuttomien koehenkilöiden syvää unta vähentävä vaikutus.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuslaitoksessa toteutetttiin cross-over-tutkimus «Kay DC, Eisenstein RB, Jasinski DR. Morphine effec...»1 8 vapaaehtoisella vankilan asukkaalla (27–43 vuotiaita, 7 mustaihoista ja 3 valkoihoista), jotka olivat aiempia huumeidenkäyttäjiä, mutta vieroittuneet täysin vähintään vuotta aiemmin. Koehenkilöt asuivat tutkimusjaksojen ajan (4 perättäistä yötä kerran viikossa) tutkimuslaitoksessa ja nukkuivat yksittäisissä huoneissa. Tutkimusta edeltäen kaikki tutkittavat saivat lumelääkeinjektion 4 viikon ajan. Tutkimuksen aikana he saivat lihasinjektiona ensimmäisenä iltana lumetta, ja toisena iltana 7,5 mg/70 kg, kolmantena iltana 15 mg/70 kg ja neljäntenä iltana 30 mg/70 kg annoksen morfiinisulfaattia. Tutkimus oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa vertailtiin lumetta ja barbituraattia samassa tutkimusasetelmassa 8 viikon kestoisessa tutkimuksessa, joten tutkittavat olivat ainakin osittain tottuneet tutkimusasetelmaan. Kunakin neljänä yönä rekisteröitiin standaripolysomnografia (laaja unirekisteröinti).

Verrattuna lumelääkeyöhön, jolloin tutkittavien rekisteröinnin aikaisissa valveajoissa ei ollut eroa, valveaika lisääntyi morfiini-injektiön saamisen jälkeen annosriippuvaisesti (p < 0,05) noin seitsenkertaiseksi (p < 0,001). Syvän unen (univaihe 3 + univaihe 4) osuus väheni myös annosriippuvaisesti noin neljännekseen ja ja REM-unen osuus laski annosriippuvaisesti noin 22 %:sta (lumelääkeyönä) 0 %:iin (yönä, jolloin morfiiniannos oli 30 mg/70 kg).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisessa tutkimuslaitoksessa toteutettiin cross-over-asetelmalla lumekontrolloitu pitkäaikaistutkimus «Kay DC. Human sleep during chronic morphine intoxi...»2 kuudella opioidiriippuvaisella 30–35-vuotiaalla miesvangilla, joista 3 oli tummaihoista ja 3 valkoista. Kaikki olivat terveitä, ja he olivat olleet ilman opiaatteja vähintään 4 viikon ajan ennen tutkimuksen alkua. Lähtötason polysomnografiat tehtiin lääkkeettömässä vaiheessa 5 perättäisenä yönä, ja sen jälkeen koehenkilöt saivat lihaksen sisäisesti morfiinisulfaattia neljästi vuorokaudessa ensin 30–38 vuorokauden ajan asteittain 30 mg:sta/vrk 240 mg:aan/vrk nousevin annoksin. Tämän induktiojakson keskivaiheella tehtiin polysomnografia tilanteessa, jossa käytössä ollut vuorokausiannos oli 35–55 mg. Induktiojaksoa seurasi 79–153 jakson stabiilin lääkityksen vaihe, jossa kaikki koehenkilöt saivat 240 mg morfiinia/vrk. Viiden peräkkäisen yön polysomnografiat toteutettiin 8–19 viikon kuluttua stabiilin lääkityksen vaiheen alusta.

Induktiovaiheessa REM-unen osuus väheni voimakkaasti (p < 0,001). Se palautui osittain stabiilin lääkityksen vaiheen aikana, mutta jäi tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,001) lääkkeetöntä lähtövaihetta vähemmäksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Geneveläisessä yliopistosairaalan unilaboratoriossa toteuteutetussa cross-over-tutkimuksessa «Walder B, Tramèr MR, Blois R. The effects of two s...»3 selvitettiin yksittäisen tramadoliannoksen vaikutusta polysomnografialla tutkittuun neljän koehenkilön uneen. Sairaalan opiskelijoista ja hoitajista (4 naista ja 4 miestä, 20–40-vuotiaita) koostuneet koehenkilöt osallistuivat kahteen 4 vuorokauden kestoiseen, 4 viikon välein järjestettyyn koejärjestelyyn. Ensimmäisen yön (totuttautuminen) koehenkilöt viettivät unilaboratoriossa ilman lääkkeitä. Polysomnografia toteutettiin öinä 2, 3 ja 4. Toisena yönä (lääkitystä edeltävänä lumeyö) kaikki saivat 2 lumelääketablettia. Kolmantena yönä (lääkeyö) koehenkilöt saivat satunnaistetusti joko kaksi 50 mg tramadolitablettia tai yhden 50 mg tramadoli- ja yhden lumelääketabletin. Neljäntenä yönä (lääkkeen jälkeinen lumeyö) koehenkilöt saivat 2 lumelääketablettia. Sama 4 vuorokauden järjestely toistettiin 4 viikon kuluttua samoille koehenkilöille.

Lääkettä edeltävien lumeöiden rekisteröintituloksissa ei todettu eroja, ja kaikki tutkimustulokset sijoittuivat normaaliarvojen rajoihin. Lääkeyöt eivät poikenneet lumeöistä uni-valvesuhteen, unen jatkuvuuden tai unisyklien suhteen. Sen sijaan lääkeöinä sekä 50 mg että 100 mg tramadolia saaneilla univaiheessa 2 kevyen unen määrä oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin lääkitystä edeltävinä lumeöinä (50 mg annoksella p = 0,03, 100 mg annoksella p = 0,02), ja univaihe 4 (syvän unen vaihe) oli merkitsevästi lyhyempi kuin lääkitystä edeltävinä lumehoitoöinä (50 mg saaneilla p = 0,04, 100 mg saaneilla p = 0,03). Muutokset palautuivat lääkityksen jälkeisinä lumelääkeöinä, ja lisäksi 100 mg tramadolia saaneiden lääkityksen jälkeisenä lumelääkeyönä syvän unen määrä oli merkitsevästi suurempi kuin lääkettä edeltäneenä lumelääkeyönä (p = 0,01), minkä kirjoittajat tulkitsivat tramadolin aiheuttaman syvän unen vajeen kompensaatioksi. Tramadoli 50 mg ei aiheuttanut tilastollisesti merkitsevää vähenemää REM-unen määrään, mutta 100 mg saaneilla REM-unen määrä oli noin kolmanneksen vähäisempi kuin lääkitystä edeltävänä lumelääkeyönä (p = 0,005) tai lääkityksen jälkeisenä yönä (p = 0,002).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kaksoissokkoutetussa, aktiivista lääkettä lumelääkkeeseen vertaavassa cross-over-tutkimusasetelmalla toteutetussa tutkimuksessa «Dimsdale JE, Norman D, DeJardin D ym. The effect o...»4 tutkittiin yksittäisen suun kautta otetun pitkävaikutteisen morfiinisulfaattiannoksen (15 mg) ja yksittäisen suun kautta otetun metadoniannoksen (5 mg) vaikutusta standardipolysomonografiaan. Tutkimukseen osallistui 46 tervettä, kivutonta, eri rotuja edustavaa 18–60-vuotiasta koehenkilöä, joista 41 % oli miehiä. Tutkimukseen osallistuneiden koehenkilöiden keski-ikä oli 27 vuotta. Heistä 42 jatkoi tutkimuksen loppuun. Tutkimus käsitti 3 kahden yön hoitojaksoa, joissa ensimmäinen yö oli totuttautumisyö ilman aktiivista tai lumelääkettä, ja toinen yö oli joko lääke- tai lumelääkeyö. Hoitojaksojen järjestys oli satunnaistettu.

Kumpikaan lääkeyö ei poikennut tilastollisesti merkitsevällä tavalla lumelääkeyöstä uni- tai valvesuhteen, nukahtamisen jälkeisen heräilyn tai kokonaisnukkumisajan suhteen. Molempina lääkeöinä kevyen unen osuus oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi (p < 0,001) ja syvän unen osuus tilastollisesti merkitsevästi pienempi (p < 0,001). Syvän unen (univaiheet 3 + 4) osuus laski molemmilla valmisteilla noin 40 %. REM-unen määrä ei poikennut lääkettä käytettyinä öinä lumelääkeyön määrästä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Näiden tutkimusten ja eläimillä tehtyjen kokeiden näyttö on niin vahva, että tutkimuseettiset syyt estävät laajempien, satunnaistettujen pitäaikaistutkimusten teon voimakkailla opiaateilla terveillä koehenkilöillä.

Kirjallisuutta

  1. Kay DC, Eisenstein RB, Jasinski DR. Morphine effects on human REM state, waking state and NREM sleep. Psychopharmacologia 1969;14:404-16 «PMID: 4310918»PubMed
  2. Kay DC. Human sleep during chronic morphine intoxication. Psychopharmacologia 1975;44:117-24 «PMID: 172930»PubMed
  3. Walder B, Tramèr MR, Blois R. The effects of two single doses of tramadol on sleep: a randomized, cross-over trial in healthy volunteers. Eur J Anaesthesiol 2001;18:36-42 «PMID: 11270008»PubMed
  4. Dimsdale JE, Norman D, DeJardin D ym. The effect of opioids on sleep architecture. J Clin Sleep Med 2007;3:33-6 «PMID: 17557450»PubMed