Tutkimuksessa «Scharf M, Rogowski R, Hull S ym. Efficacy and safe...»1 selvitettiin doksepiinin lyhytaikaista tehoa ja turvallisuutta. Kyseessä oli kaksoissokko, lumekontrolloitu, cross-over-tyyppisesti tehty monikeskustutkimus. Annoksena käytettiin doksepiinia 1, 3 ja 6 mg kahtena perättäisenä yönä. Koehenkilöt olivat 65-vuotiaita tai vanhempia primaarista unihäiriöstä kärsiviä henkilöitä (N = 76). Sekundaariset syyt unettomuuden taustalla suljettiin pois. Sisäänottokriteerit oli varmistettu haastattelulla ja polysomnografialla. Osallistujissa ei ollut muistihäiriöisiä tai depressiosta kärsiviä. Heillä ei ollut käytössä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Mittauksina heille tehtiin polysomnografia, unikysely ja psykomotorisia testejä. Kaikkien doksepiiniannosten todettiin parantaneen objektiivisesti ja koehenkilöiden raportoimana unen pituutta ja unessa pysymistä läpi yön sekä parantaneen lumeeseen verrattuna aamuyön unessa pysymistä. Hoidolla ei todettu olleen jäännösvaikutuksia eikä antikolinergisiä haittavaikutuksia raportoitu. Vaikutusta kognitioon ei havaittu.
Toisessa monikeskustutkimuksessa «Krystal AD, Durrence HH, Scharf M ym. Efficacy and...»2 selvitettiin eri doksepiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia uneen. Kyseessä oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet koehenkilöt kärsivät primaarista unettomuudesta. Sekundaariset syyt unettomuuden taustalla suljettiin pois. Osallistujilla ei ollut käytössä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Sisäänottokriteerit varmistettiin unipäiväkirjalla ja polysomnografialla. Koehenkilöt olivat vähintään 65-vuotiaita (N = 240). Tutkimuksen kesto oli 12 viikkoa. Koehenkilöt saivat joko 1 tai 3 mg:n annoksen doksepiinia tai lumetta. Koehenkilöille tehtiin polysomnografia, unikysely ja psykomotorisia testejä.
Doksepiinin todettiin parantavan unessa pysymistä ja vähentävänä aamuyön heräämisiä. Lääkkeellä ei todettu olleen merkittävää vaikutusta unen arkkitehtuuriin. Subjektiivisessa arviossa kokonaisnukkumisaika (TST) piteni ja nukahtamisaika lyheni. Lääkkeen käytöstä ei havaittu olleen jäännösvaikutuksia. Osallistujilla ei havaittu myöskään antikolinergisiä tai kognitiota huonontavia vaikutuksia. Koehenkilöt kokivat päiväaikaisten toimintojensa parantuneen. Unta parantavat vaikutukset säilyivät 12 viikon ajan.
Amerikkalaisessa vuonna 2011 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Lankford A, Rogowski R, Essink B ym. Efficacy and ...»3 selvitettiin 6 mg:n vahvuisen doksepiinin vaikutusta uneen 4 viikon hoitojakson aikana. Tutkittavat (N = 237) olivat kotona asuvia vähintään 65-vuotiaita miehiä ja naisia, jotka kärsivät pitkäaikaisesta (yli 3 kuukautta kestäneestä) primaarista unettomuudesta. Tutkimuksessa osallistujat satunnaistettiin joko lume- tai doksepiiniryhmään. Heidän vointiaan seurattiin viikoittain tutkimuskeskuksissa, ja lisäksi heillä oli puhelinkontaktit tutkijoihin päivittäin. Tutkimuksen alussa ja lopussa oli tutkimuskäynti. Turvallisuutta ja haittavaikutuksia seurattiin säännöllisesti. Tutkimuksessa tärkeimpinä tehon mittareina olivat unen kokonaiskesto (TST) ja nukahtamisviive (LSO) 1. hoitoviikon kohdalla. Muita mittareita olivat heräily, unen laatu, päiväaikainen toimintakyky ja unettomuuden vaikeusaste. Osassa mittareita arvioijana oli myös potilaan lääkäri. Osallistujille ei tehty polysomnografiaa.
Doksepiinin havaittiin pidentäneen yöunta merkittävästi ja vähentäneen jonkin verran yöllistä heräilyä. Lääkkeen vaikutus kesti 4 viikon ajan. Nukahtamisaika ei lyhentynyt lumeeseen verrattuna. Sen sijaan unen laatu parani ja unettomuuden vaikeusaste lieveni merkittävästi doksepiiniryhmässä. Antikolinergisiä haittavaikutuksia ei todettu.
Kommentti: Kyseessä oli iso tutkimus.
Vuonna 2014 julkaistussa systemoidussa katsauksessa «Yeung WF, Chung KF, Yung KP ym. Doxepin for insomn...»4 käytiin läpi 6 satunnaistettua tutkimusta, joista kolmessa tutkittavien keski-ikä oli yli 70 vuotta. Vanhimmat tutkittavat olivat yli 90-vuotiaita, ja tutkittujen yhteenlaskettu lukumäärä oli 570.
Doksepiinin annoksella 3–6 mg todettiin olevan tehokas myös ikääntyneiden unilääkkeenä. Katsauksessa käsiteltiin myös suurempia doksepiiniannoksia. Doksepiini auttaa unettomuuteen myös 50–300 mg:n annoksina, mutta tuolloin antikolinergiset haittavaikutukset alkavat lisääntyä. Pieninä 3–6 mg:n annoksina doksepiini toimii selektiivisenä histamiini-1-antagonistina, eikä sillä ole juuri lainkaan antikolinergisiä haittoja.
Yleinen kommentti
Pieniannoksisen doksepiinin tehosta ikääntyneillä löytyi kirjallisuushaussa (vuodesta 2006 lähtien) 3 tasokasta tutkimusta «Scharf M, Rogowski R, Hull S ym. Efficacy and safe...»1, «Krystal AD, Durrence HH, Scharf M ym. Efficacy and...»2, «Lankford A, Rogowski R, Essink B ym. Efficacy and ...»3 vuosilta 2008 ja 2010. Vuonna 2014 on julkaistu systemoitu tutkimus «Yeung WF, Chung KF, Yung KP ym. Doxepin for insomn...»4. Kaikki tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa ja osittain samojen tutkijoiden toimesta. Tutkimukset ovat olleet lumekontrolloituja, ja niissä on tutkittu eri doksepiiniannosten (1–6 mg) tehoa ja turvallisuutta joko kerta-annoksena tai 12 viikon hoitona. Koehenkilöt ovat olleet pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsiviä 65 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Kahdessa ensimmäisessä työssä on käytetty sekä polysomnografiaa (PSG) että subjektiivista arviota unen laadusta, uusimmassa sen sijaan vain subjektiivista arviota lääkkeiden vaikutuksesta unen laatuun.
Doksepiinin käytöstä hyvin iäkkäillä vanhuksilla ei ole julkaistu tutkimuksia. Doksepiini sopii vaihtoehdoksi bentsodiatsepiineille tai niiden kaltaisille unilääkkeille, kun antikolinergiset haitat on huomioitu. Pieniannoksista doksepiinia saa ex tempore -reseptillä esimerkiksi 1 mg:n, 3 mg:n ja 5 mg:n tabletteina.