KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Supportion vaikutus unettomuushäiriön itsehoitoon

Näytönastekatsaukset
3.12.2015
Soili Kajaste

Näytön aste: C

Verrattaessa terapeutin suppeaa puhelintukea täysin itsenäiseen työskentelyyn puhelintuen merkitys näyttää vaihtelevan eri hoito-ohjelmissa kohtalaisesta olemattomaan.

Unettomuushäiriön hoidossa on tutkittu, voitaisiinko itsehoitoa tehostaa liittämällä siihen suppea terapeutin antama tuki, joka on joko henkilökohtaisessa kontaktissa tai puhelimitse tapahtuvaa.

Kanadan ranskankielisellä väestöllä tehdyssä itsehoitotutkimuksessa «Mimeault V, Morin CM. Self-help treatment for insomnia: bibliotherapy with and without professional guidance. J Consult Clin Psychol 1999;67:511-9 »1, «van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for insomnia: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2009;13:61-71 »2 tutkittiin terapeutin vähäisen puhelintuen merkitystä hoitotulokseen verrattuna siihen, että tukea ei ole lainkaan. Tutkimukseen osallistui 58 henkilöä iältään 51 ± 12,6 vuotta. Heistä 32 oli naisia ja 22 miehiä. Kato oli 4 henkilöä, jotka kaikki olivat BT-ryhmästä. Henkilöt jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään: BT-ryhmään (n = 18), joka sisälsi tavanomaiset CBT-hoitokomponentit, BTPC-ryhmään (n = 18), joka sai saman hoidon kuin BT-ryhmä, mutta lisäksi viikoittaiset korkeintaan 15 minuutin puhelinkonsultaatiot sekä odotuslistakontrolliryhmään (n = 18). Molemmat hoitoryhmät saivat kuusi 15-sivuista kirjasta, jotka oli muokattu Morinin Relief From Insomnia -itseapukirjasta. Mittareina käytettiin unipäiväkirjaa sekä mittareita Pittsburgh Sleep Quality Index, Sleep Impairment Index, Beck Anxiety Inventory ja Treatment Evaluation Questionnaire. Seuranta oli 3 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.

Molempien hoitoryhmien, mutta ei kontrolliryhmän, uni parani hoidon jälkeen, mutta hoitoryhmien välillä ei ollut eroja. Myös kyselylomaketutkimuksissa havaittiin tilanteen paranemista, mutta ei eroja hoitoryhmien välillä. Tulokset pysyivät seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa kato oli pieni, mutta kaikki keskeyttäneet 4 henkilöä olivat BT-ryhmästä. Tuen vaikutus tässä tutkimuksessa jää kuitenkin heikoksi ja melkeinpä kielteiseksi, koska seurannassa 8/9 muuttujassa tukea saaneen ryhmän tulokset olivat heikentyneet hoidon lopettamisajankohtaan verrattuna, kun BT-ryhmässä tulos oli parantunut viidessä muuttujassa ja ennallaan kolmessa. Muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Vaikka unilääkkeiden käyttö väheni yli puoleen BT-ryhmässä ja viidesosaan BTPC-ryhmässä, erot eivät olleet merkitseviä ilmeisesti ryhmän pienuuden ja hajonnan suuruuden vuoksi.

Tammikuuhun 2007 ulottuvassa meta-analyysissa «van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for insomnia: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2009;13:61-71 »2löydettiin 10 kriteerit (satunnaistettu koe- ja kontrolliryhmiin, kato alle 50 %) täyttävää itsehoitotutkimusta. Niihin osallistui 1 000 henkilöä: 485 itsehoidossa, 420 odotuslistalla ja 95 muissa hoidoissa. Kontrolliryhminä oli joko odotuslista- tai unettomuuden tavanmukainen hoitoryhmä. Kaikki osallistujat olivat aikuisia, ja osa yli 65-vuotiaita. Menetelminä käytettiin ärsykekontrollia 9 tutkimuksessa, unen rajoittamista 8 tutkimuksessa, rentoutusta 6:ssa, kognitiivisia menetelmiä 6:ssa ja unen huoltoa 6 tutkimuksessa. Kaikissa tutkimuksissa käytettiin useampaa menetelmää. Kahdeksassa vertailtavassa ryhmässä oli ollut tukea, mutta neljässä ryhmässä ei ollut lainkaan henkilökohtaista tukea tai kontaktia tutkimusryhmään. Seurattavat muuttujat olivat unen tehokkuus, nukahtamisviive, uniaika, heräilyjen määrä ja unen laatu.

Itsehoidon teho jäi suhteellisen vähäiseksi: kaikista muuttujista laskettu yhteinen vaikutus (fixed effect size) oli tukiryhmässä d = 0,31 ja ilman terapeutilta saatua tukea olleessa BT-ryhmässä d = 0,20.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Jernelöv S, Lekander M, Blom K ym. Efficacy of a behavioral self-help treatment with or without therapist guidance for co-morbid and primary insomnia--a randomized controlled trial. BMC Psychiatry 201»3 tutkittiin kirjallisen CBT-pohjaisen itsehoidon vaikuttavuutta unettomuuteen sekä tuen avulla että ilman tukea, ja tuloksia verrattiin odotuslistakontrolliryhmään. 92,5 %:lla koehenkilöistä oli jokin samanaikainen sairaus tai vaiva, tavallisimmin allergia, kipu, stressi, levottomat jalat, tinnitus (korvien soiminen), masennus ja ahdistus. Vaikeista psykiatrisista tai somaattisista sairauksista kärsivät potilaat suljettiin pois tutkimuksesta. 439 potilasta oli alustavasti kiinnostuneita, mutta heistä 176 ei täyttänyt sisäänottokriteereitä ja 130 jäi muista syistä pois tutkimuksesta, joten 133 satunnaistettiin seuraaviin ryhmiin: kirjallinen CBT-ryhmä (CBT-K, 45 potilasta), kirjallinen CBT-ryhmä ja tuki (CBT-KS, 44 potilasta) ja odotuslista-kontrolli (WL, 44 potilasta). Potilaiden ikä oli 48 ± 14 vuotta, ja heistä naisia oli 109 ja miehiä 24. Varsinkin hoitovaiheessa kato oli hoitoryhmissä pieni: WL-ryhmässä 6 hoidon kestäessä ja 2 seurantavaiheessa, CBT-KS-ryhmässä hoidon aikana 1 ja seurannan aikana 2, CBT-K-ryhmässä hoidon aikana 2 ja seurannassa 6. Kirjallinen materiaali käsitti keskeiset CBT-komponentit. Puhelinkontakti oli kertaviikkoinen ja strukturoitu, ja sen kesto oli korkeintaan 15 minuuttia. Hoitoaika oli 6 viikkoa.

Kummankin itsehoitoryhmän uni parani verrattuna kontrolliryhmään ja tulos säilyi 3 kuukauden seurannassa. Kun verrattiin keskenään ryhmiä hoidon kliinisen tehon mukaan ISI-mittarilla (Sleep Impairment Index) analysoituna, hyvän hoitotuloksen tai remission oli saavuttanut kontrolliryhmästä 1 potilas, CBT-K-ryhmästä 15 ja CBT-KS-ryhmästä 30 potilasta. Erot hoitoryhmien välillä tukea saaneen ryhmän eduksi olivat merkitseviä p < 0,001 -tasolla keskeisissä unimuuttujissa, kuten päiväaikaisessa toimintakyvyssä ja koetun stressin määrässä. Efektikoko oli kuitenkin suhteellisen pieni ollen luokkaa d = 0,20. Hoidosta hyötyneitä ja remissiossa olevia oli kontrolliryhmässä ISI:llä mitattuna 2 %, CBT-K-ryhmässä 35 % hoidosta hyötyneitä ja 24 % remissiossa olevia ja CBT-KS-ryhmässä vastaavasti 68 % ja 61 %. Hoitotulos säilyi seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Unettomuus 1

Kommentti: Tuen vaikutus tässä tutkimuksessa on selkeä. Se johtuu ehkä potilasaineistosta, jossa yli 90 %:lla oli yksi tai useampia samanaikaisia sairauksia. Lisäksi koehenkilömäärä oli kolminkertainen Mimeault´n ja Morinin tutkimukseen verrattuna.

Yleinen kommentti:

Näyttäisi siltä, että monimuotoisemmissa häiriöissä potilaat hyötyvät tuesta. Joskus tuen loppuminen saattaa merkitä potilaalle, että nyt hoito loppunut ja nyt voi palata entiseen.

Kirjallisuutta

  1. Mimeault V, Morin CM. Self-help treatment for insomnia: bibliotherapy with and without professional guidance. J Consult Clin Psychol 1999;67:511-9 «PMID: 10450621»PubMed
  2. van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for insomnia: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2009;13:61-71 «PMID: 18952469»PubMed
  3. Jernelöv S, Lekander M, Blom K ym. Efficacy of a behavioral self-help treatment with or without therapist guidance for co-morbid and primary insomnia--a randomized controlled trial. BMC Psychiatry 2012;12:5 «PMID: 22264332»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Unettomuus
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko