Takaisin

Posttraumaattinen nivelrikko ja toiminnallinen lopputulos värttinäluun alaosan murtuman saaneilla potilailla

Näytönastekatsaukset
Johanna Rauste
2.5.2016

Näytön aste: B

Oireilevan nivelrikon kehittyminen intra-artikulaarisissa värttinäluun alaosan murtumissa näyttää olevan harvinaista vähän käsiään kuormittavilla ikääntyneillä, vaikka murtuma-asentoa ei korjattaisi optimaaliseksi.

Tutkimus «Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcom...»1 oli luoteeltaan 7 vuoden seurantatutkimus, jossa verrattiin 2 hoitomuodon tuloksia. Tässä prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin manipulaatiota ja kipsihoitoa manipulaatio- ja eksterni fiksaatio menetelmään.

Yhteensä 125 potilasta (ikä 16–75 vuotta) satunnaistettiin joko repositioon yleisanestesiassa ja Penning-fiksaattoriin (ryhmä PEN) (potilaiden keskiarvoikä 54 vuotta), tai repositioon ja kipsaukseen (POP-ryhmä) (potilaiden keskiarvoikä 60 vuotta) muovikipsillä.

Immobilisaatioaika oli 6 viikkoa. Poissulkukriteerit olivat bilateraaliset murtumat, ipsilateraalinen vamma tai kyvyttömyys ymmärtää tutkimuksen sisältöä.

Kaikki potilaat kutsuttiin uuteen arvioon keskimäärin 7,8 vuoden kohdalla. Kaikista otettiin ap- ja lateraaliprojektioröntgenkuvat, joista arvioitiin radiaalinen kallistus, lyhentymä, dorsaalinen kallistuma ja mahdolliset artroosin merkit (vähäinen, kohtalainen tai vaikea artroosi). Myös sama toiminnallinen arvio uusittiin. Toiminnallisia tuloksia verrattiin tuloksiin vuosi trauman jälkeen ja vastapuolen yläraajan tuloksiin.

7 vuoden seurantaan osallistui 86 potilasta (17 oli kuollut, 4 muuttanut pois ja 18 potilasta ei tavoitettu). Vähäistä nivelraon kaventumaa havaittiin PEN-ryhmässä 11 potilaalla, POP-ryhmässä 9:llä. Näistä vain 3:lla potilaalla 9:stä murtuma oli ollut intra-artikulaarinen.

Vain yksi potilaista, joilla oli intra-artikulaarinen murtuma, kehitti kipuoireisen radiologisesti havaitun nivelrikon. Intra-artikulaarisen murtuman jälkeisen oireilevan nivelrikon insidenssiksi tulee näin ollen 2 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimus «Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative...»2 oli retrospektiivinen tutkimus vuosina 1990–95 hoidetuista 2 keskuksen distaalisen radiusmurtuman potilaista. Inkluusiokriteerit olivat dislokoitunut radiusmurtuma, joka oli hoidettu konservatiivisesti ja yli 60 vuoden ikä. 48 potilasta täytti inkluusiokriteerit, mutta 11 ei voinut osallistua seurantatapaamiseen ja 2 oli kuollut. Näin ollen tutkimukseen otettiin 25 potilasta. Potilaiden keski-ikä oli 72 vuotta (61–94 vuotta), ja heistä oli naisia 19 ja miehiä 6. Potilaiden toimintakyky oli huono. Murtumat hoidettiin paikallispuudutuksessa tapahtuneella repositiolla, jonka riittävyys kontrolloitiin röntgenkuvalla. Immobilisaatio tapahtui kipsi- tai lastahoidolla 6–8 viikon ajan.

Jos repositio ei onnistunut tai asento huononi seurannan aikana, potilaat hoidettiin joko kirurgisesti (eivät mukana tutkimuksessa) tai annettiin asennon jäädä epätyydyttäväksi.

Radiologinen tulos jaoteltiin dorsaalisen kulman, dorsaalisen lyhentymän ja dorsaalisen inklinaatiokulman mukaan.

Murtumista 10 oli ekstra-artikulaarisia, 15 intra-artikulaarisia. Erinomainen radiologinen lopputulos oli 44 %:lla, hyvä 8 %:lla, kehno 8 %:lla ja huono 24:llä %:lla. Huonon radiologisen lopputuloksen ja toiminnallisen lopputuloksen välillä ei ollut merkitsevää korrelaatiota. Naisten lopputulos oli tilastollisesti merkitsevästi huonompi kuin miesten.

Yksikään ekstra-artikulaarisista murtumista ei ollut kehittänyt artroosia. Intra-artikulaarisista murtumista 6/10:lle kehittyi artroosi. 2/6 potilaasta, jolla artroosi todettiin, radiologinen asento oli epätyydyttävä.

Toiminnallinen lopputulos oli 88 %:lla potilaista erinomainen tai hyvä, 12 %:lla kehno tai huono. Radiologisen ja toiminnallisen lopputuloksen välillä ei ollut todettavissa tilastollista korrelaatiota.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative...»2: Otoskoko jäi pieneksi.

Kirjallisuutta

  1. Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcome following Colles' type distal radial fracture. A comparison of two treatment methods. J Hand Surg Br 2003;28:422-6 «PMID: 12954250»PubMed
  2. Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative treatment of displaced distal radius fractures in low-demand patients older than 60 years. J Hand Surg Am 2000;25:19-28 «PMID: 10642469»PubMed