Takaisin

Lopputulosta ennakoivat tekijät värttinäluun alaosan murtumapotilailla

Näytönastekatsaukset
Johanna Rauste
2.5.2016

Näytön aste: C

Potilaan tapaturmavakuutus saattaa olla yhteydessä huonompaan koettuun toipumiseen värttinäluun alaosan murtuman jälkeen.

Prospektiiviseen, havainnoivaan tutkimukseen «MacDermid JC, Donner A, Richards RS ym. Patient ve...»1 valittiin yhdestä ortopedisesta klinikasta 120 potilasta, joilla oli distaalinen radiusmurtuma. He kävivät ensimmäisen viikon aikana käsiklinikassa, jolloin he täyttivät PRWE-kyselyn (Patient Rated Wrist Evaluation). Myös demografiset tiedot (ikä, sukupuoli) kerättiin. Murtumat luokiteltiin ekstra-artikulaariseksi, osittain artikulaariseksi tai selkeästi intra-artikulaariseksi (fully intra-articular). Radiaalinen lyhentymä mitattiin millimetreinä ennen ja jälkeen reposition. Dislokaatio määritettiin vähäiseksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi. Potilaiden koulutustausta määritettiin 10-tasoisen skaalan mukaan.

6 kuukauden kuluttua potilaat täyttivät PRWE-kyselyn, ja heidän yläraajansa funktio testattiin: ROM (range of motion), tarttumisvoima ja näppäryys. Suurin osa murtumista oli hoidettu konservatiivisesti: kipsaus 20 %, repositio ja kipsaus 33 %, repositio, piikitys ja immobilisaatio joko kipsillä tai eksternillä fiksaatiolla yhteensä 5 % ja loput 42 % erilaisilla leikkausmenetelmillä. Poissulkukriteerejä ei mainita. Ei myöskään poisjääneiden lukumäärää. Kontrollina käytettiin potilaan ei-loukkaantunutta yläraajaa tai normatiivisia arvoja.

Kaikki potilaat täyttivät PRWE-kyselyn ensikäynnillä ja 6 kuukauden seurantakäynnillä. Toissijaisina tulosmuuttujina olivat radiaalinen lyhentymä ja potilaan koulutustaso. Vakuutuskorvauksen sai 14 % potilaista. PRWE-arvon keskiarvo oli ensikäynnillä 77, 6 kuukauden kohdalla 19.

Tilastollisesti merkitsevä yhteys todettiin PRWE-arvon (korkeampi merkitsee enemmän kipua ja huonompaa toimintakykyä) ja tapaturmavakuutuksen laadun välillä: ei vakuutusta keskiarvo - PRWE 16 ja vakuutus + keskiarvo - PRWE 37.

Analyyseissä 3 taustamuuttujaa (potilaan saama vakuutuskorvaus, hänen koulutustaustansa ja lähtötilanteen radiaalinen lyhentymä) selittivät 25 % potilaiden toipumisen eroista 6 kuukauden kuluttua vammasta.

Tutkimuksen analysoinnissa oli pyritty huomiomaan sekoittavia tekijöitä, mutta pohdinnassakin todetaan, että dorsaalisen kallistuman, mahdollisten pehmytkudosvammojen mukanaolo, muut liitännäisvammat ja potilaan yleinen terveydentila vaikuttavat toipumiseen. Lisätutkimuksia ja vertailua eri klinikoiden tulosten välillä tarvitaan.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Kommentit:

«MacDermid JC, Donner A, Richards RS ym. Patient ve...»1: Tutkimuksen sovellettavuus suomalaiseen yhteiskuntaan on huono erilaisen vakuutusjärjestelmämme vuoksi.

Kirjallisuutta

  1. MacDermid JC, Donner A, Richards RS ym. Patient versus injury factors as predictors of pain and disability six months after a distal radius fracture. J Clin Epidemiol 2002;55:849-54 «PMID: 12393071»PubMed