Blackin ym. muiden amerikkalaisessa, satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa «Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised tri...»1 tutkittiin 3 vuoden seurannassa alendronaatin vaikutusta murtumariskiin mukaan lukien tarkemmin määrittelemättömät rannemurtumat. Tutkimusryhmä (N = 2 027) koostui 55–81-vuotiaista naisista (keski-ikä 71 vuotta), joilla oli diagnosoitu osteoporoosirajan alittava reisiluunkaulan ja lannerangan luuntiheys ja vähintään yksi aiempi selkänikaman murtuma. Tutkittavat jaettiin alendronaatti- (N = 1 022) tai lumeryhmään (N = 1 005). Alendronaattihoito aloitettiin 5 mg:lla päivässä ja annosta nostettiin 24 kuukauden kohdalla 10 mg:aan. Rannemurtumien esiintyvyys arvioitiin potilaiden kertoman ja otettujen röntgenkuvien lausuntojen perusteella.
Seurantajakson aikana ilmenneiden rannemurtumien määrä aledronaattiryhmässä oli alhaisempi (22 murtumaa 1 022 potilaalla) kuin lumeryhmässä (41 murtumaa 1 005 potilaalla). Ero oli tilastollisesti merkittävä (HR 0,52, 95 % luottamusväli 0,31–0,87). Kolmen vuoden NNT-luku alendronaattihoidolle rannemurtumien ehkäisyssä oli 53.
Kommentit:
«Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised tri...»1: Laatu ja sovellettavuus: melko valikoitunut väestö (iäkkäitä, aiempi nikamamurtuma), adherenssi varsin korkea, rannemurtumia ei määritelty.