Yhdysvaltalaiseen, lumekontrolloituun, satunnaistettuun 10 viikkoa kestäneeseen tutkimukseen «Hoopes SP, Reimherr FW, Hedges DW ym. Treatment of...»1 osallistui 69 potilasta, joiden ikä oli 16–50 vuotta. Topiramaattia (25–400 mg/vrk, keskimäärin 100 mg/vrk) sai 35 ja lumetta 34 potilasta. Tutkimuksen keskeytti topiramaattiryhmästä yhdeksän ja lumetta käyttäneistä 15. Ennen interventiota potilaat raportoivat keskimäärin 11 ahminta- tai oksentamisepisodia/viikko ja 4,8 ahminta- tai oksentamispäivää/viikko.
Seuranta-ajan loputtua ahminta/oksentamisepisodit vähenivät enemmän topiramaattiryhmässä (-5,3 kertaa/viikko) kuin lumeryhmässä (-3,2 kertaa/viikko). Samoin ahminta- tai oksentamispäivät vähenivät; topiramaattia saaneilla 2,3 ja lumetta saaneilla 1,8. Topiramaattia käyttäneillä paino laski 1,8 kg (alussa 61,3 ± 10,3 kg) ja lumeryhmässä (alussa 65,9 ± 14,2 kg) nousi 0,2 kg. Tuloksissa on ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä ero, samoin kuin SF-36 Health Survey -mittarilla (SF-36) mitattuna.
Saksalaiseen 10 viikkoa kestäneeseen satunnaistettuun, lumekontrolloituun tutkimukseen «Nickel C, Tritt K, Muehlbacher M ym. Topiramate tr...»2 osallistui 60 potilasta, joista 30 sai topiramaattia (250 mg/vrk) ja 30 lumetta. Potilaat olivat keskimäärin 21-vuotiaita. Tutkimuksen keskeytti topiramaattiryhmästä 5 ja lumeryhmästä 6. Tutkimuksessa seurattiin ahmimis- tai oksentamisepisodien määrää/viikko (alkutilanteessa 8/viikko) ja painoa.
Topiramaattiryhmässä ahmimis- tai oksentamisepisodit vähenivät 3,4/viikko, kun taas lumeryhmässä ei tullut muutosta. Ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero, kuten myös topiramaattia saaneiden painossa, joka laski tutkimusaikana 4 kg (alussa 64,9 kg). Lumeryhmässä paino laski 0,3 kg (alussa 64,5 kg).