Vuonna 1992 julkaistussa tutkimuksessa «Hölttä P, Alaluusua S. Effect of supervised use of...»1 seurattiin päiväkodissa arkipäivisin toteutetun, ohjatun hampaiden harjauksen vaikutusta hampaiden reikiintymiseen. Tutkimusryhmän muodosti 87 iältään 3,0–6,3-vuotiasta helsinkiläistä lasta. Heitä seurattiin yli 1 vuoden ajan (keskiarvo 1,4 vuotta, prospektiivinen ryhmä). Verrokkeina toimivat lapset, jotka olivat olleet samoissa päiväkodeissa 2 vuotta aikaisemmin, olivat samanikäisiä kuin testiryhmän lapset, heidän lähtötilanteensa dfs oli samaa tasoa kuin testiryhmällä ja heitä seurattiin yhtä kauan (n = 87, retrospektiivinen ryhmä). Kariesvauriot tutkittiin kliinisesti käyttäen sondia ja kuituvaloa apuna, ja jos epäiltiin hammasvälipintojen kariesta tai jos lapsella oli tai oli ollut reikiä hampaissaan, otettiin BW-kuvat. Päivähoidon henkilökunta annosteli harjalle herneenkokoisen määrän tahnaa, joka sisälsi 1,2-prosenttia natriummonofluorifosfaattia. Kontrolliryhmän lapset harjasivat hampaansa päiväkodissa ilman tahnaa.
Alkutilanteen dfs + DFS oli testiryhmässä keskimäärin 1,1 (SD 2,8) ja kontrolliryhmässä 1,0 (SD 2,7). Seurannan aikana testiryhmän lapsille kehittyi 23 uutta kariesvauriota eli keskimäärin 0,3 lasta kohti (SD 0,9). Kontrolliryhmälle niitä kehittyi 83 (0,9; SD1,9; p < 0,05). Ero johtui pääasiassa uusien vaurioiden syntymisestä hammasvälipinnoille (p < 0,001) ja posken- ja kielenpuoleisille pinnoille (p < 0,01). Purupinnan vaurioissa ei ollut eroja.
Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa «Jackson RJ, Newman HN, Smart GJ ym. The effects of...»2 5-vuotiaat englantilaiset lapset osallistuivat päiväkodissa ohjattuun hampaiden harjausohjelmaan. Tutkimus tehtiin alueilla, joilla hampaiden reikiintyminen oli yleistä, ja asukkaiden sosioekonominen taso matala. Testiryhmään osallistui 259 lasta, joista 181 oli mukana seurannan loppuun asti. Lapset harjasivat hampaansa päiväkotihenkilökunnan ohjauksessa arkipäivisin käyttäen tahnaa, joka sisälsi 1 450 ppm fluoridia. Kontrolliryhmässä lapsia oli alun perin 258 ja seurannan lopussa 189. Heille harjausta ei järjestetty.
21 kuukauden seurannassa voitiin havaita, että uusien kariesvaurioiden määrä (DMFS + dmfs) oli koeryhmän lapsilla merkitsevästi pienempi kuin kontrollilapsilla (2,60/2,92, p < 0,001). Ero näkyi erityisesti maitohampaistossa ja hammasvälipintojen vaurioiden määrässä.
Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa «Rong WS, Bian JY, Wang WJ ym. Effectiveness of an ...»3 3-vuotiaat kiinalaiset lapset (n = 731) osallistuivat ohjattuun hampaiden harjausohjelmaan, jossa hampaat harjattiin päiväkodissa 2 kertaa päivässä hammastahnalla, joka sisälsi 1 100 ppm:ää fluoridia. Vanhemmille annettiin ohjeeksi harjata hampaat samalla tahnalla iltaisin. Tahnaa ja harja annettiin kotiin 3 kuukauden välein. Suunterveyteen liittyvää neuvontaa annettiin lapsille kuukausittain ja vanhemmille puolivuosittain. Kontrolliryhmän lapset harjasivat vain kotona, ja heidän käyttämänsä tahna ei kirjoittajien mukaan todennäköisesti sisältänyt fluoria, koska Kiinassa harvoissa tahnoissa tuohon aikaan oli fluoria. Terveysneuvontaa ei kontrolliryhmälle annettu. Seuranta-aika oli 2 vuotta.
Koeryhmässä dmfs-lisäys oli keskimäärin 2,47 ja kontrolliryhmässä 3,56. Ehkäisyosuus oli 30,6 %. Vanhempien suunterveyteen liittyvä tietämys oli tutkimuksen jälkeen parempi testiryhmässä kuin kontrolliryhmässä.
Thaimaalaiseen vuonna 2015 julkaistuun tutkimukseen «Petersen PE, Hunsrisakhun J, Thearmontree A ym. Sc...»4 otettiin mukaan 15 esikoulua, joissa oli yhteensä 3 706 iältään 4–6-vuotiasta lasta. Interventiokouluissa oli lapsia 1 940 ja kontrollikouluissa 1 766. Interventiona oli valvottu hampaiden harjaus koulupäivinä 1 450 ppm:ää fluoridia ja 1,5 % arginiinia sisältävällä hammastahnalla. Lisäksi interventiokouluissa opettajat antoivat suun terveyteen liittyvää opetusta 4 kertaa vuodessa ja jakoivat hammasharjat, hammastahnat ja muuta materiaalia kotiin. Opettajat antoivat myös vanhemmille lapsen suun terveyteen liittyvää opastusta. Kontrollikouluissa hampaiden harjaukseen käytettiin 1 000 ppm:ää fluoridia sisältävää hammastahnaa, eikä harjausta tai sen toteutumista valvottu mitenkään.
Lopputulosmuuttujana oli DMFT/DMFS-arvo (dentiinikaries) 2 vuoden seurannassa. DMFT/DMFS oli 0,26/0,44 kontrolliryhmässä ja 0,19/0,29 interventioryhmässä ja vastaavasti kariesvaurioiden esiintyvyys väheni 26,9 ja 34,1 %. Koulussa, jossa interventioon osallistuminen oli suurinta, todettiin 40,9 % vähentyminen DMFS-indeksissä.
Saksalaisessa vuonna 2015 julkaistussa RCT-tutkimuksessa «Pieper K, Winter J, Krutisch M ym. Prevention in k...»5 interventioryhmän 2–4-vuotiaat päiväkotilapset harjasivat hampaat valvotusti tarhapäivinä 500 ppm:ää fluoridia sisältävällä hammastahnalla 2 vuoden ajan. Kontrolliryhmän lapset saivat ainoastaan harjausohjeita 3–4 kertaa vuodessa.
Interventiojakson jälkeen kariesvaurioiden esiintyvyys tutkittiin 2 vuoden päästä, ja ensisijainen lopputulosmuuttuja oli dmfs-indeksin muutos alkutilanteeseen nähden. Tutkimukseen osallistui alkujaan 2 228 lasta ja seuranta-ajan jälkeen tutkimukseen saatiin mukaan 2 112 lasta. Interventioryhmän dmfs-arvon muutos oli 1,55, joka oli 24 % pienempi kuin kontrolliryhmän dmfs-arvon muutos 2,02, p = 0,043.
Kommentit
«Hölttä P, Alaluusua S. Effect of supervised use of...»1 Tutkijoiden johtopäätös oli, että päiväkodissa tapahtuva, ohjattu hampaiden harjaus vähentää lasten hampaiden reikiintymistä.
«Jackson RJ, Newman HN, Smart GJ ym. The effects of...»2: Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että ohjattu harjaus fluorihammastahnalla ja lasten ja heidän vanhempiensa suunterveyteen liittyvä neuvonta vaikutti lasten hammasterveyteen, harjaustottumuksiin ja vanhempien tietoihin suunterveydestä.
«Petersen PE, Hunsrisakhun J, Thearmontree A ym. Sc...»4: Kontrollikouluissa hammastahnan fluoripitoisuus oli pienempi kuin interventiokouluissa.
«Pieper K, Winter J, Krutisch M ym. Prevention in k...»5: Interventioryhmässä tunnistettiin osalla (10–15 %) lapsista suurentunut kariesriski, ja heidän hampaidensa harjauksen teki lopuksi vielä aikuinen.