Suomalaisessa tutkimuksessa «Suoyrjö H, Hinkka K, Oksanen T ym. Effects of mult...»1 ja väitöskirjassa «Suoyrjö H. Kelan järjestämän kuntoutuksen kohdentu...»2 selvitettiin rekisterien perusteella 418 selkäkipukuntoutujien sairauspoissaoloja ja kipulääkkeiden reseptiostoja. Tutkimusjoukkoon kuului 67 106 henkilöä, 18 273 miestä ja 48 833 naista. Tutkimus on osa Kunta 10 tutkimusta. Kelan järjestämillä selkäkuntoutuskursseilla (laitostyyppinen kuntoutus) olleiden kuntoutujien tietoja verrattiin kuntoutukseen osallistumattomiin, samojen kuntatyönantajien palveluksessa olevien henkilöihin, jotka eivät osallistuneet kuntoutukseen. Tilastollisessa vertailussa kuntoutukseen osallistumattomiin käytettiin vakiointia sukupuolen, iän, ammattiaseman ja työsuhteen muodon suhteen.
Seuranta-aika oli kolme kuntoutusta edeltävää vuotta, kuntoutusvuosi ja neljä kuntoutuksen jälkeistä vuotta. Kun lyhyiden (1–3 vuorokautta) poissaolojen esiintyvyyssuhde (RR) oli ei-kuntoutujilla 1,00, oli se kuntoutujilla kolme vuotta ennen kuntoutusta 1,30 (95 % luottamusväli 1,15–1,45), kaksi vuotta ennen kuntoutusta 1,36 (95 % luottamusväli 1,22–1,52 ja vuosi ennen kuntoutusta 1,36 (95 % luottamusväli 1,22–1,52). Kuntoutusvuonna se oli 1,25 (95 % luottamusväli 1,12–1,39), kuntoutuksen jälkeisenä vuonna 1,29 (95 % luottamusväli 1,16–1,43), kaksi vuotta kuntoutuksesta 1,25 (95 % luottamusväli 1,12–1,39), kolme vuotta kuntoutuksesta 1,33 (95 % luottamusväli 1,20–1,48) ja neljä vuotta kuntoutuksesta 1,29 (95 % luottamusväli 1,16–1,43). Trendin ero kuntoutuksen jälkeen verrattuna ei-kuntoutujiin oli p = 0,57.
Yli kolme vuorokautta kestävät sairauspoissaolokerrat lisääntyivät kuntoutujilla ennen kuntoutusta mutta vähentyivät kuntoutuksen jälkeen. Trendin ero kuntoutuksen jälkeen verrattuna ei-kuntoutujiin oli p = 0,002. Kuntoutusta edeltävinä vuosina yli kolme vuorokautta kestäneiden sairauspoissaolokertojen esiintyvyyssuhteen (RR) ollessa ei-kuntoutujilla 1,00 se oli kuntoutujilla kolme vuotta ennen kuntoutusta 2,46 (95 % luottamusväli 2,23–2,72), kaksi vuotta ennen kuntoutusta 2,18 (95 % luottamusväli 1,98–2,40 ja vuosi ennen kuntoutusta 2,42 (95 % luottamusväli 2,21–2,65). Kuntoutusvuonna se oli 2,20 (95 % luottamusväli -1,99–2,42), kuntoutuksen jälkeisenä vuonna 2,14 (95 % luottamusväli 1,96–2,34), kaksi vuotta kuntoutuksesta 2,06 (95 % luottamusväli 1,87–2,27), kolme vuotta kuntoutuksesta 2,05 (95 % luottamusväli 1,87–2,27) ja neljä vuotta kuntoutuksesta 1,89 (95 % luottamusväli 1,72–2,07).
Kuntoutujien hyvin pitkät sairauspoissaolokerrat (yli 21 vuorokautta) lisääntyivät kuntoutujilla ennen kuntoutusta mutta vähentyivät kuntoutuksen jälkeen. Trendin ero kuntoutuksen jälkeen verrattuna ei-kuntoutujiin oli p = 0,03. Kuntoutusta edeltävinä vuosina yli 21 vuorokautta kestäneiden sairauspoissaolokertojen esiintyvyyssuhteen (RR) ollessa ei-kuntoutujilla 1,00 se oli kuntoutujilla kolme vuotta ennen kuntoutusta 2,46 (95 % luottamusväli 2,16–3,22), kaksi vuotta ennen kuntoutusta 2,74 (95 % luottamusväli 2,25–3,35 ja vuosi ennen kuntoutusta 3,03 (95 % luottamusväli 2,55–3,60). Kuntoutusvuonna se oli 2,72 (95 % luottamusväli 2,26–3,28), kuntoutuksen jälkeisenä vuonna 2,36 (95 % luottamusväli 1,98–2,83), kaksi vuotta kuntoutuksesta 2,18 (95 % luottamusväli 1,82–2,62), kolme vuotta kuntoutuksesta 1,88 (95 % luottamusväli 1,65–2,37) ja neljä vuotta kuntoutuksesta 2,15 (95 % luottamusväli 1,82–2,53).
Kipulääkkeiden reseptiostot olivat kuntoutujilla koko seuranta-ajan merkitsevästi runsaammat kuin ei-kuntoutujilla. Kuntoutusvuonna ero oli kolminkertainen. Kuntoutuksen jälkeen kipulääkkeiden reseptiostot vähenivät merkitsevästi (p = 0,02). Kipulääkkeiden reseptiostojen esiintyvyyssuhteen (RR) ollessa ei-kuntoutujilla 1,00 se oli kuntoutujilla kolme vuotta ennen kuntoutusta 1,96 (95 % luottamusväli 1,39–2,77), kaksi vuotta ennen kuntoutusta 2,60 (95 % luottamusväli 2,05–3,31) ja vuosi ennen kuntoutusta 2,81 (95 % luottamusväli 2,21–3,57). Kuntoutusvuonna se oli 2,85 (95 % luottamusväli 2,05–3,96), kuntoutuksen jälkeisenä vuonna 2,78 (95 % luottamusväli 2,07–3,74), kaksi vuotta kuntoutuksesta 2,33 (95 % luottamusväli 1,72–2,89), kolme vuotta kuntoutuksesta 2,13 (95 % luottamusväli 1,71–2,89) ja neljä vuotta kuntoutuksesta 2,13 (95 % luottamusväli 1,71–2,65).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
Suomalaisten 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa tehdyissä tutkimuksissa «Härkäpää K, Mellin G, Järvikoski A ym. A controlle...»3, «Mellin G, Hurri H, Härkäpää K ym. A controlled stu...»4, «Mellin G, Härkäpää K, Hurri H ym. A controlled stu...»5, «Holstila A. Kuntoutumisen ennuste pitkäaikaisissa ...»6, «Härkäpää K, Järvikoski A, Mellin G ym. A controlle...»7 on verrattu kuntoutuslaitoksessa toteutettua kroonisten alaselkäkipupotilaiden kuntoutuksen tehoa avohoidossa toteutettuun kuntoutukseen. Tutkimuksissa on käytetty koettuja tulosmittareita. Tutkimuksissa todettiin laitoskuntoutuksen olevan avokuntoutusta tehokkaampaa, mutta vaikutus jäi tutkimuksissa enintään vuoden kestoiseksi. Tutkimukset kuvaavat 1980-luvun ja 1990-luvun alun kuntoutusmenetelmiä ja kuntoutuksen sisältöä. Tuolloin käytettiin varsin paljon passiivisia menetelmiä. Sekä avohoidossa että kuntoutuslaitoksessa toteutettu kuntoutus on muuttunut 1990-luvun loppupuolelta alkaen aktiivista harjoittelua sisältäväksi.