KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Kliinisten testien osuvuus olkapään jännevaivoissa

Näytönastekatsaukset
29.9.2014
Mauri Kallinen

Näytön aste = C

Kliinisten testien osuvuus saattaa vaihdella olkapään jännevaivojen diagnostiikassa sen vakavuusasteen mukaan.

Park «Park HB, Yokota A, Gill HS ym. Diagnostic accuracy of clinical tests for the different degrees of subacromial impingement syndrome. J Bone Joint Surg Am 2005;87:1446-55 »1 tutki 2005 työtovereineen kahdeksan kliinisen testin diagnostista osuvuutta eriasteisessa ahdas olka -oireyhtymässä. Kaikkiaan 1 127 tutkittavasta valikoitui 913 vakavuudeltaan eriasteista olkavaivaa (bursiitti tai tendiniitti, osittainen repeämä, täydellinen repeämä) potevaa potilasta, joilla oli tehty sekä kliininen tutkimus että olka-artroskopia. Kliininen tutkimus sisälsi Neerin, Hawkings–Kennedyn, kipukaaren, Speedin, cross-body adduktion -, drop arm sign - sekä supraspinatuksen ja infraspinatuksen voiman testit.

Kliinisten testien ennustearvo olkapatologiasta oli suhteellisen korkea (> 0,70). Kipukaaren löytyminen testauksessa ennusti parhaiten ahdas olka -oireyhtymän löydöksiä artroskopiassa riippumatta sen vakavuusasteesta (sensitiivisyys 73,5 %). Tällä testillä oli korkein negatiivisen tuloksen ennustearvo (61,5 %). Infaspinatuksen voiman testaus oli vastaavasti spesifisin testeistä (90,1 %), ja sillä oli korkein positiivisen tuloksen ennustearvo (90,6 %) eriasteisessa kiertäjäkalvosimen patologiassa.

Neerin testi erotteli testeistä parhaiten bursiittia tai tendiniittiä potevat sensitiivisyyden ollessa 85,7 %, ja sillä oli myös korkein positiivisen ja negatiivisen tuloksen ennustearvo (20,9 % ja 95,7 %). Osittaisessa repeämässä Neerin ja Hawkings–Kennedyn testin sensitiivisyys kohosi 75,4 %:iin, mutta spesifisyydet jäivät alhaisiksi (48 % ja 44 %). Neerin testillä oli tässä ryhmässä korkein positiivisen ja negatiivisen tuloksen ennustearvo (18,1 % ja 92,6 %). Cross-body-adduktion testin spesifisyys oli tässä ryhmässä korkein (78,5 %) ja myös yleinen osuvuus (70,8 %). Kipukaaren testaus osoittautui kaikista sensitiivisemmäksi (75,8 %) täydellisen repeämän diagnostiikassa, ja sen negatiivisen tuloksen ennustearvo oli korkein (76,4 %). Spesifisin (87,5 %) testi tässä ryhmässä oli drop arm sign -testi. Supraspinatuksen ja infraspinatuksen voiman testauksella oli suurin positiivisen tuloksen ennustearvo (69,1 % ja 68,0 %) ja paras yleinen osuvuus (70,1 % ja 70,9 %).

Logistisen regressioanalyysin perusteella Hawkings–Kennedyn, kipukaaren ja infraspinatuksen voiman testauksen ollessa kaikkien positiivisia jonkin asteisen ahdas olka -oireyhtymän todennäköisyys kohosi yli 95 %:iin. Toisaalta, jos nämä kaikki testit olivat negatiivisia, niin ahdas olka -oireyhtymän todennäköisyys oli alle 24 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Australialaisten tutkijoiden julkaisemassa kahdessa tutkimuksessa «Murrell GA, Walton JR. Diagnosis of rotator cuff tears. Lancet 2001;357:769-70 »2 selvitettiin kliinisten testien diagnostista osuvuutta olkapotilailla. Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitettiin 23 diagnostisen olkatestin osuvuutta kiertäjäkalvosimen repeämässä 200 olkapotilaalle, joille oli tehty artroskopia. Tutkittavista 100:lla oli joko osittainen tai täydellinen kiertäjäkalvosimen repeämä ja 100:lla muu olkanivelen patologia. Suurin osa kliinisistä testeistä ei kyennyt erottelemaan näitä kahta ryhmää toisistaan. Supraspinatuksen heikkous, olkanivelen ulkorotaation heikkous ja impingement-positiivisuus oli selkeästi (p < 0,0001) yleisempi kiertäjäkalvosimen repeämää potevalla ryhmällä. Drop arm sign ennusti korkeasta spesifisyydestään (98 %) johtuen kiertäjäkalvosimen repeämää, mutta sen sensitiivisyys todettiin alhaiseksi (10 %).

Toisessa tutkimuksessa haluttiin varmistaa ensimmäisen tutkimuksen tuloksia suuremmassa kohdejoukossa: tutkimukseen otettiin 200 olkapotilasta, joilla oli kiertäjäkalvosimen repeämä ja 200 olkapotilasta, joilla repeämää ei ollut. Kiertäjäkalvosimen heikkous, olkanivelen ulkorotaation heikkous sekä impingement-positiivisuus ennustivat 98 %:n todennäköisyydellä kiertäjäkalvosimen repeämää 60 vuotta täyttäneellä potilaalla. Mikäli nämä kolme testiä olivat negatiivisia, repeämän todennäköisyys oli tutkittavan iästä riippumatta vain 5 %.

Tutkijat toteavat, että kliinisten testien diagnostinen osuvuus on vertailukelpoinen magneettitutkimuksen ja kaikukuvauksen osuvuuteen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

MacDonald työtovereineen «MacDonald PB, Clark P, Sutherland K. An analysis of the diagnostic accuracy of the Hawkins and Neer subacromial impingement signs. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:299-301 »3 tutki vuonna 2000 kliinisten olkatestien osuvuutta 85:lla peräkkäisellä olka-artroskopiapotilaalla. Neerin testin sensitiivisyys oli 75 % ja Hawkingsin testin 92 % subakromiaalibursiitin osoittamisessa. Vastaavat sensitiivisyydet kiertäjäkalvosimen repeämän osoittamisessa olivat 85 % ja 88 %. Sen sijaan molempien testien spesifisyys jäi alhaiseksi eikä paljoakaan paremmaksi kuin testiä edeltävä olkapatologian todennäköisyys. Tehtäessä molemmat testit negatiivinen ennustearvo oli 96 % bursiitissa tai tendiniitissä ja 90 % kiertäjäkalvosimen repeämässä.

Neerin ja Hawkingsin testin sensitiivisyys ja negatiivisen tuloksen ennustearvo ovat kohtalaisen korkeita olkanivelen bursiitin ja kiertäjäkalvosimen repeämän (osittaisen tai täydellisen) diagnostiikassa. Spesifisyys jää näiden testien osalta alhaiseksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Park HB, Yokota A, Gill HS ym. Diagnostic accuracy of clinical tests for the different degrees of subacromial impingement syndrome. J Bone Joint Surg Am 2005;87:1446-55 »1: Tässä kirurgisessa aineistossa positiivisen ja negatiivisen tuloksen ennustearvo oli parhaimmillaan. Tilanne on todennäköisesti erilainen hoidettaessa perusterveydenhuollon tai fysiatrisen vastaanoton olkapotilaita.

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Olkapään jännevaivat 1

«Murrell GA, Walton JR. Diagnosis of rotator cuff tears. Lancet 2001;357:769-70 »2: Molemmissa tutkimuksissa oli valikoituneet ryhmät, ja niissä olkatestien osuvuus vaikutti erittäin hyvältä. Tutkittavien ikä vaikuttaa positiivisen ja negatiivisen tuloksen ennustearvoon ainakin kiertäjäkalvosimen repeämän osalta.

Kirjallisuutta

  1. Park HB, Yokota A, Gill HS ym. Diagnostic accuracy of clinical tests for the different degrees of subacromial impingement syndrome. J Bone Joint Surg Am 2005;87:1446-55 «PMID: 15995110»PubMed
  2. Murrell GA, Walton JR. Diagnosis of rotator cuff tears. Lancet 2001;357:769-70 «PMID: 11253973»PubMed
  3. MacDonald PB, Clark P, Sutherland K. An analysis of the diagnostic accuracy of the Hawkins and Neer subacromial impingement signs. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:299-301 «PMID: 10979525»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Olkapään jännevaivat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko