KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Leikkauksenjälkeinen ohjattu vai omatoiminen harjoittelu

Näytönastekatsaukset
29.9.2014
Jukka Raittinen

Näytön aste = D

Valvottu harjoittelu leikkauksen jälkeen saattaa tuoda hyötyä ohjattuun omatoimiseen harjoitteluun verrattuna, mutta luotettava tutkimusnäyttö asiasta puuttuu.

Australialaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Hayes K, Ginn KA, Walton JR ym. A randomised clinical trial evaluating the efficacy of physiotherapy after rotator cuff repair. Aust J Physiother 2004;50:77-83 »1 verrattiin fysioterapeutin valvomaa harjoittelua standardoituun omatoimiseen harjoitteluun kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeen. Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisesti 58 potilasta keski-iältään 60 ± 11 vuotta (41–83), joille oli tehty kiertäjäkalvosimen korjausleikkaus vaihtelevan kokoisiin repeämiin. Potilaista 40 oli miehiä ja 18 naisia. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Kaikki saivat standardoidun kotiharjoitteluohjelman. 26 potilasta, jotka kuuluivat fysioterapiaryhmään, kävivät keskimäärin 16 ± 11 hoitokertaa 17 ± 9 viikon aikana. 32 potilasta kuului kotiharjoitteluryhmään. Potilaat tutkittiin preoperatiivisesti sekä 6, 12 ja 24 viikkoa leikkauksen jälkeen. Selvitettiin liikelaajuus, lihasvoimaa ja toiminnallisuutta.

Olkanivelen liikelaajuuksissa ei ryhmien välillä todettu tilastollisesti merkittävää eroa ulkorotaation, etuelevaation tai abduktion osalta seuranta-aikana, p > 0,05. Lihasvoimissa ei myöskään ryhmien välillä todettu tilastollista eroa, p > 0,05.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Puolalaisessa vertailevassa tutkimuksessa «Lisinski P, Huber J, Wilkosz P ym. Supervised versus uncontrolled rehabilitation of patients after rotator cuff repair-clinical and neurophysiological comparative study. Int J Artif Organs 2012;35:45-»2 arvioitiin kiertäjäkalvosinleikkauksen jälkeistä ohjattua harjoittelua omatoimiseen harjoitteluun. 22 potilasta jaettiin kahteen samankaltaiseen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä osallistui ohjattuun terapiaan, ja toinen ryhmä toteutti yksinkertaisia harjoitteita ilman valvontaa.

Kliininen ja neurofysiologinen tutkimus tehtiin ennen kuntoutusta ja 20 sekä 40 vuorokautta leikkauksen jälkeen. Arvioinnissa käytettiin VAS-asteikkoa ja aktiivista liikelaajuutta. Lisäksi mitattiin lihasaktiivisuutta levossa ja maksimaalisen yrityksen aikana EMG:n avulla sekä hartiapunoksen motoristen säikeiden johtumista ENMG:n avulla.

Ohjatussa ryhmässä liikelaajuudet paranivat merkittävästi. EMG:ssä lepoamplitudi pieneni trapezius-lihaksessa 80,9 µV:sta 36,8 µV, kun maksimaalisessa suorituksessa amplitudi nousi 381,8 µV:sta 790,9 µV. ENMG:ssä suprascapular-hermossa amplitudi nousi 536,4 µV:sta 1 691 µV. Omatoimiharjoitteluryhmässä ei todettu merkittäviä eroja parametrien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsalaisessa satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa «Holmgren T, Oberg B, Sjöberg I ym. Supervised strengthening exercises versus home-based movement exercises after arthroscopic acromioplasty: a randomized clinical trial. J Rehabil Med 2012;44:12-8 »3 verrattiin kahta kuntoutustapaa artroskooppisen akromioplastian jälkeen. 36 potilasta, joilla todettiin olkapään impingement-syndrooma. Kipu oli kestänyt vähintään 6 kuukautta, eikä se ollut helpottanut kolmen kuukauden kuntoutuksella. Akromioplastian jälkeen potilaat arvottiin kahteen ryhmään: fysioterapeutin ohjaamaan (n = 18) ja kotiharjoitteluryhmään (n = 18). Fysioterapiaryhmän keski-ikä oli 51 ja kotiharjoitteluryhmän 55 vuotta. Ensimmäisellä viikolla molemmat ryhmät saivat samat kotiharjoitteluohjeet fysioterapeutilta. Kotiharjoitteet sisälsivät kuusi harjoitetta, joita kutakin tehtiin 10 toistoa. Harjoitteet toistettiin kaksi kertaa vuorokaudessa. Kotiharjoitteita tehtiin ensimmäiset kolme kuukautta.

Raskaiden tavaroiden nosto ja olkavarren nosto yli vaakatason oli kielletty ensimmäisten neljän viikon aikana.

Fysioterapiaryhmä harjoitteli omatoimisten harjoitteiden lisäksi fysioterapeutin ohjauksessa kaksi kertaa viikossa kahdeksan viikon ajan. Yksi harjoituskerta kesti 30 minuuttia.

Arvioinnit tehtiin ennen leikkausta, viikko leikkauksen jälkeen sekä 1, 2, 3 ja 6 kuukautta leikkauksen jälkeen. Olkanivelen kipua ja toimintaa arvioitiin Constant–Murley- (CM) ja DASH-pisteytysten avulla.

Kuuden kuukauden kohdalla fysioterapiarymä sai merkittävästi paremmat pisteet sekä CM- (13,7, p = 0,02) että DASH-pisteissä (-13,4, p = 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Olkapään jännevaivat 1

Kirjallisuutta

  1. Hayes K, Ginn KA, Walton JR ym. A randomised clinical trial evaluating the efficacy of physiotherapy after rotator cuff repair. Aust J Physiother 2004;50:77-83 «PMID: 15151491»PubMed
  2. Lisinski P, Huber J, Wilkosz P ym. Supervised versus uncontrolled rehabilitation of patients after rotator cuff repair-clinical and neurophysiological comparative study. Int J Artif Organs 2012;35:45-54 «PMID: 22287203»PubMed
  3. Holmgren T, Oberg B, Sjöberg I ym. Supervised strengthening exercises versus home-based movement exercises after arthroscopic acromioplasty: a randomized clinical trial. J Rehabil Med 2012;44:12-8 «PMID: 22124602»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Olkapään jännevaivat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko