Cochrane-katsaus «Walters JA, Tang JN, Poole P ym. Pneumococcal vacc...»1 pneumokokkirokotteen tehosta keuhkoahtaumataudissa julkaistiin 2017. Katsaukseen valittiin satunnaistut kontrolloidut tutkimukset, joissa ensisijaisia päätetapahtumia olivat keuhkokuume ja akuutti keuhkoahtaumataudin pahenemisvaihe, toissijaisia muun muassa sairaalahoito ja kuolleisuus. RCT-tutkimuksia, joissa arvioitiin injisoitavan pneumokkirokotteen vaikutuksia keuhkoahtaumatautipotilailla, löytyi 12 kappaletta.
Potilaita tutkimuksissa oli yhteensä 2 171. Keuhkokuumeet vähenivät merkitsevästi rokotetuilla (OR 0,59; 95 % luottamusväli 0,41–0,85; 6 tutkimusta, n = 1 372), mutta ryhmät eivät eronneet merkitsevästi pneumokokkipneumonian suhteen (Peto OR 0,26; 95 % luottamusväli 0,05–1,31; 3 tutkimusta, n = 1 158). Yhden keuhkokuumeen estämiseksi tarvittiin 19 rokotettua (95 % luottamusväli 13–52).
Sairaalahoitoon joutumisessa tai kuolleisuudessa ei ollut eroa rokotettujen ja rokottamattomien välillä.
Lee ym. vuonna 2007 julkaistussa retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa «Lee TA, Weaver FM, Weiss KB. Impact of pneumococca...»2 identifioitiin 16 074 keuhkoahtaumatautipotilasta (97,8 % miehiä, keski-ikä 65,8 vuotta) veteraanikohortista, ja heille valittiin iän ja sukupuolen mukaan ei-COPD-kontrollit (14 028). Kohorttia seurattiin 5 vuotta. Kaikki saivat seuranta-aikana pneumokokkirokotteen. Veteraanitietokannasta haettiin sairaalajaksot, poliklinikkakäynnit ja kuolemat seuranta-aikana. Keuhkoahtaumatautipotilaiden riski joutua pneumokokkikeuhkokuumeen vuoksi sairaalaan oli korkea, 8,02 (95 % luottamusväli 4,44–14,48) ennen pneumokokkirokotusta ja minkä tahansa keuhkokuumeen 3,91 (95 % luottamusväli 3,4–4,5); luvut olivat huomattavasti alhaisemmat astmassa 1,45 (95 % luottamusväli 0,85–2,46). Rokotuksen jälkeen tapahtumat vähenivät kaikissa ryhmissä ollen keuhkoahtaumatautipotilailla 3,87 (95 % luottamusväli 2,55–5,88). Minkä tahansa keuhkokuumeen riski oli pneumokokkirokotuksen jälkeen 3,71 (95 % luottamusväli 3,33–4,13). Pneumokokkirokotus siis vähensi pneumokokkipneumoniasta johtuvia sairaalahoitojaksoja mutta ei muista keuhkokuumeista johtuvia. Riski säilyi edelleen korkeana ja korkeampana kuin ei-COPD-kontrolleilla.
Alfagene ym. «Alfageme I, Vazquez R, Reyes N ym. Clinical effica...»3 tutkivat 23-valenttisen pneumokokkirokotteen (polysakkaridirokote) kliinistä vastetta aiemmin rokottamattomilla keuhkoahtaumapotilailla. Tutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, johon valittiin 596 keuhkoahtaumatautipotilasta. Heistä puolet sai pneumokokkirokotteen. Seuranta-aika oli keskimäärin 979 vuorokautta. Ensisijainen päätetapahtuma oli radiologisesti varmennettu pneumokokin tai tuntemattoman aiheuttajan aiheuttama keuhkokuume.
Rokotteen teho oli 24 % (95 % luottamusväli -24–54; p = 0,333). Alle 65-vuotiailla teho oli 76 % (95 % luottamusväli 20–93; p = 0,013), mutta potilailla, joilla oli vaikea obstruktio (FEV1 alle 40 %), teho oli 48 % (95 % luottamusväli -7–80; p = 0,076). Nuoremmilla potilailla (alle 65-vuotiailla), joilla oli vaikea ilmatieobstruktio, teho oli paras: 91 % (95 % luottamusväli 35–99; p = 0,002).