Meta-analyysissä «Haroon S, Jordan R, Takwoingi Y ym. Diagnostic acc...»1 selvitettiin keuhkoahtaumataudin seulontamenetelmien tarkkuutta verrattuna diagnoosin varmistukseen spirometrialla perusterveydenhuollossa. Seulontakyselyä käytti 8 ja mikrospirometriaa 4 kymmenestä tutkimuksesta.
8 seulontakyselyyn vastasi yhteensä 9 472 tutkittavaa. Aiemmin tupakoineilla tai nykyisin tupakoivilla CDQ-kyselyn (the COPD Diagnostic Questionnaire) sensitiivisyys oli 65 % ja spesifisyys 65 % spirometriaan verrattuna, kun rajana oli vähintään kyselyssä 19,5 pistettä. Mikrospirometria oli sensitiivisempi (80 %) ja spesifisempi (84 %) kuin kysely.
Tutkimus antoi rajoitetusti näyttöä siitä, että kyselyn yhdistäminen mikrospirometriaan parantaisi seulonnan luotettavuutta.
Suomalaistutkimukseen «Rytila P, Helin T, Kinnula V. The use of microspir...»2 osallistui 611 vähintään 20 askivuotta tupakoinutta keski-iältään 56-vuotiasta henkilöä, joilla ei ollut aiemmin todettua keuhkosairautta. Tutkituista 389 (64 %) oli miehiä. 103 (19 %) oli lopettanut tupakoinnin, askivuosien keskiarvo oli 35.
Seulotuista 45 %:lla todettiin mikrospirometriatutkimuksessa alentunut sekuntikapasiteetti (FEV1 < 80 % viitearvosta). Näistä FEV1 oli 70–80 % normaalista 50 %:lla, 70–50 % 40 %:lla ja < 50 % 10 %:lla. 50 tutkitulle tehtiin lisäksi tavanomainen spirometriamittaus. Sen tulos oli hyvin verrannollinen mikrospirometriatuloksen kanssa (R = 0,96, p > 0,0001). Obstruktioon viittaava FEV % < 88 % normaalista todettiin tavanomaisessa spirometriatutkimuksessa 94 %:lla (47/50), jos sekuntikapasiteetti oli < 80 %.
Lähes puolella yli 20 vuotta tupakoineista todettiin alentunut sekuntikapasiteetti mikrospirometriatutkimuksessa. Tutkijat suosittavat tuloksen varmentamista spirometria- ja bronkodilataatiotestillä.
Frith ym. «Frith P, Crockett A, Beilby J ym. Simplified COPD ...»3 selvittivät prospektiivisessa validaatiotutkimuksessa mikrospirometrilla mitatun FEV1/FEV6-suhteen luotettavuutta keuhkoahtaumataudin seulonnassa. Tutkitut olivat vähintään 50-vuotiaita tupakoivia tai aiemmin tupakoineita, joista 204:llä ei ollut aiempaa keuhkosairauden diagnoosia (seulontaryhmä) ja 93 astmapotilasta (erotusdiagnostinen vertailuryhmä). Tuloksia verrattiin tavanomaisen spirometrian bronkodilataation jälkeiseen FEV1/FEV6-arvoon ja COPD-kyselyyn (COPD diagnostic questionnaire).
Seulontaryhmässä GOLD:n COPD-kriteerin (FEV1/FVC < 0,7 tavanomaisessa spirometriassa) täytti 28 % ja vertailuryhmässä 39 %. Mikrospirometria oli yhtä luotettava kuin spirometria FEV1/FEV6-mittauksessa. Optimaalinen mikrospirometrian sensitiivisyys (81 %) ja spesifisyys (67 %) saavutettiin raja-arvolla FEV1/FEV6 < 0,75. FEV1/FEV6 < 0,7 pienensi sensitiivisyyden seulontaryhmässä 51 %:iin, mutta spesifisyys oli 93 %.
Mikrospirometria toimi keuhkoahtaumataudin seulonnassa diagnostista kyselyä paremmin.
Kreikkalaisessa tutkimuksessa «Sichletidis L, Spyratos D, Papaioannou M ym. A com...»4 1 078 yli 40-vuotiasta tutkittavaa (48 % tupakoitsijoita) täytti IPAG-oirekyselyn, ja heille tehtiin lisäksi mikrospirometria bronkodilataattorin jälkeen. Keuhkoahtaumataudin diagnoosi asetettiin mikrospirometrian perusteella, jos FEV1/FEV6 oli alle 0,7 bronkodilataattorin jälkeen. Tuloksia verrattiin spirometrilla tehtyyn bronkodilataatiotestiin ja keuhkoahtaumatautiin sopivaan kliiniseen taudinkuvaan (COPD-diagnoosi).
Tupakoitsijoiden ryhmässä mikrospirometrian sensitiivisyys oli keuhkoahtaumataudin diagnoosin suhteen 80 % ja spesifisyys 97 %. Se oli diagnostista kyselyä parempi.
Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa «Yawn BP, Duvall K, Peabody J ym. The impact of scr...»5 verrattiin 5 kysymyksen kyselyä (COPD-PS, COPD Population Screen), kyselyä yhdistettynä mikrospirometriaan (PiKo-6) ja tavanomaista hoitoa. Tutkittavat olivat 40 vuotta täyttäneitä potilaita, jotka olivat varanneet ajan perusterveydenhuoltoon mistä tahansa syystä. Yhteensä 9 704 potilaasta 8 770:llä ei ollut ennestään COPD-diagnoosia.
Pelkällä kyselyllä ja kyselyn ja mikrospirometrian avulla varmistettiin COPD-diagnoosi yli 2 kertaa useammin kuin vertailukäynnillä. Uusia COPD-tapauksia todettiin 0,49 %:lla vertailukäynnillä, 1,07 %:lla kyselyllä ja 1,12 %:lla kyselyn ja mikrospirometrian yhdistelmällä. Ero vertailuryhmään oli merkitsevä, mutta mikrospirometrialla ei saatu lisähyötyä. Eri ryhmät eivät eronneet merkitsevästi kliinisten interventioiden, kuten uuden lääkkeen kirjoittamisen ja keuhkolääkärin konsultaation lähettämisen suhteen. Kolmasosalle interventioryhmien potilaista määrättiin uusi keuhkolääke.
Lääkäreiden kouluttaminen COPD:n diagnostiikkaan ja hoitoon ennen tutkimusta olisi tutkijoiden mukaan saattanut lisätä uusien COPD-tapausten havaitsemista ja hoitoa.