Italialaisen avoimen, kontrolloimattoman monikeskustutkimuksen «Specchio LM, Iudice A, Specchio N ym. Citalopram a...»1kesto oli 4 kuukautta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sitalopraamin turvallisuutta epilepsiapotilaiden masennuksen hoidossa. Mukaan tutkimukseen otettiin 45 potilasta, joilla diagnosoitiin masennus, ja joista osalla esiintyi lääkehoidosta huolimatta epileptisiä kohtauksia. Potilaista 6 keskeytti, keskeyttäneistä yhdelläkään ei kohtaustilanne heikentynyt.
1 potilaalla oli nuoruusiän myoklonusepilepsia, lopuilla paikallisalkuinen epilepsia. Potilaista miehiä oli 45 %, ja keski-ikä oli 42,7 vuotta. Tutkimuksessa potilaille aloitettiin sitalopraami 20 mg/vrk. Potilaat pitivät kohtauskalenteria ja masennuksen arviointi (MADRS) sekä seerumin lääkeainepitoisuusanalyysit toteutettiin 2 kuukauden välein.
Tuloksissa todettiin, että kohtausten määrä väheni tilastollisesti merkitsevästi sitalopraamilääkityksen aikana (206 vs. 129 kohtausta) kaikkien kohtaustyyppien osalta. 12 potilaalla ei esiintynyt kohtauksia lainkaan, mukaan lukien ne 7 potilasta, jotka olivat kohtauksettomia tutkimuksen alkaessa. Lääkeainepitoisuudet karbamatsepiinin, fenobarbitaalin ja valproaatin osalta säilyivät muuttumattomina tutkimusjakson aikana.
Masennusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi tutkimusjakson aikana. Kuitenkaan 6 potilaalla oireet eivät vähentyneet. Potilaista 56 % raportoi haittavaikutuksia, jotka olivat lieviä ja ohimeneviä. Kuitenkin 4 potilasta keskeytti haittavaikutusten vuoksi.
Italialainen tutkimus «Favale E, Audenino D, Cocito L ym. The anticonvuls...»2 oli avoin, kontrolloimaton yhden klinikan prospektiivinen tutkimus, jossa seuranta-aika oli 8–10 kuukautta. Tutkimukseen otettiin mukaan 11 vaikeahoitoista (vähintään 2 kohtausta/kk) paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa potilasta (miehiä 18 %, keski-ikä 40,9 vuotta). Kukaan potilaista ei ollut kliinisesti masentunut. Potilaille aloitettiin sitalopraami 20 mg/vrk. Lääkeainepitoisuudet tutkittiin ennen sitalopraamin aloitusta ja 1 kuukauden kuluttua aloituksen jälkeen. EEG tutkittiin ennen sitalopraamin aloitusta ja vähintään kerran seuranta-aikana.
Tuloksissa todetaan, että kaikilla potilailla kohtaukset vähenivät (keskimäärin 64,1 %, mediaani 55,6 %), ja 1 potilaalla kohtaukset loppuivat kokonaan (aiemmin päivittäisiä kohtauksia). Lievää väsymystä raportoi 9 potilasta hoidon alussa, mutta vakavia haittoja ei esiintynyt. Myöskään epilepsialääkepitoisuuksiin tai EEG:hen ei tullut muutoksia.
Italialainen tutkimus «Favale E, Rubino V, Mainardi P ym. Anticonvulsant ...»3 oli avoin, kontrolloimaton yhden klinikan prospektiivinen tutkimus, jossa seuranta-aika oli 14 kuukautta. Tutkimukseen otettiin mukaan 17 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa potilasta (miehiä 52 %, keski-ikä 37,9 vuotta). Mahdollisesta masennusoireesta ei ole tietoa. Potilaille aloitettiin fluoksetiini 20 mg/vrk. Lääkeainepitoisuudet tutkittiin ennen fluoksetiinin aloitusta ja 1 kuukauden kuluttua aloituksen jälkeen. EEG tutkittiin ennen fluoksetiinin aloitusta ja vähintään kerran seuranta-aikana.
Fluoksetiinihoidon aikana kaikilla potilailla kohtaukset vähenivät, ja 6 potilasta tuli täysin kohtauksettomaksi. Potilaat eivät raportoineet haittavaikutuksista eikä epilepsialääkepitoisuuksiin tai EEG:hen tullut muutoksia.
Alkuperäisartikkeli «Alper K, Schwartz KA, Kolts RL ym. Seizure inciden...»4, joka oli toteutettu poikkileikkausasetelmalla FDA:n faasi II:n ja III:n kliinisistä psyykenlääketutkimuksista (alpratsolaami, aripipratsoli, buprioni, buspironi, sitalopraami, klomipramiini, klotsapiini, duloksetiini, essitalopraami, fluoksetiini, fluoksamiini, mirtatsapiini, nefatsodoni, olantsapiini, ketiapiini, risperidoni, sertraliini, paroksetiini, venlafaksiini ja tsiprasidoni sisältäen kaikki sekä toisen sukupolven mielialalääkkeet että atyyppiset psykoosilääkkeet) ja johon oli kerätty haittavaikutusilmoitukset tutkimusten aikana esiintyneiden epileptisten kohtausten osalta. Mukaan otettiin kaikki tutkimukset vuosilta 1985–2004, ja potilaiden kokonaismäärä oli 75 873. Kohtausten ilmaantuvuutta verrattiin lumeryhmässä olleiden potilaiden kohtausten ilmaantuvuuteen sekä kohtausten ilmaantuvuus ilmoitettiin myös SIR-arvona (seizure incidence ratio, jossa SIR = 1 tarkoittaa samaa ilmaantuvuutta kuin lumeryhmässä ja sallii eripituisten aikajaksojen vertailun keskenään). Myös PEY (person exposure year) oli laskettu. Tutkimuksessa ei esitelty potilaiden demografisia tietoja eikä myöskään tietoa siitä, oliko mukana epilepsiapotilaita.
Tuloksissa todetaan, että toisen polven masennuslääkkeistä kaikki muut paitsi buprioni vähensivät epileptisten kohtausten ilmaantuvuutta verrattuna lumeryhmään (SIR 0,31; 95 % luottamusväli 0,21–0,43), kun taas buprioni lisäsi kohtausten ilmaantuvuutta (SIR 1,58; 95 % luottamusväli 1,03–2,32) verrattuna lumeryhmään. Atyyppisistä neurolepteistä klotsapiini (SIR 9,50; 95 % luottamusväli 7,27–12,20), ketiapiini (SIR 2,05; 95 % luottamusväli 1,21–3,23) ja olantsapiini (SIR 2,50; 95 % luottamusväli 1,58–3,74)) lisäsivät kohtauksia, kun taas muut atyyppiset neuroleptit eivät lisänneet kohtausten ilmaantuvuutta lumeryhmään verrattuna (SIR 1,03; 95 % luottamusväli 0,77–1,35).