KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Insuliinianalogit ja parempi glukoositasapaino

Näytönastekatsaukset
11.6.2013
Risto Kaaja

Näytön aste = B

Insuliinianalogilla ilmeisesti saavutetaan parempi glukoositasapaino kuin humaani-insuliinilla, mutta tämä ei välity makrosomian vähenemisenä.

Insuliinianalogeilla saavutettaneen erityisesti parempi postprandiaalinen glukoositasapaino (lyhytvaikutteiset insuliinit). Tästä voisi olla etua raskausdiabeteksen aiheuttaman makrosomian ehkäisyssä. Insuliinianalogeista vain aspartinsuliinia ja insuliinilisproa on tutkittu raskausaikana tyypin 1 diabeetikoilla. Ensin mainitulla on tehty ainoa satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Mathiesen ER, Kinsley B, Amiel SA ym. Maternal glycemic control and hypoglycemia in type 1 diabetic pregnancy: a randomized trial of insulin aspart versus human insulin in 322 pregnant women. Diabetes»1, jossa insuliiniaspartia tai lyhytvaikutteista humaani-insuliinia annettiin 322:lle tyypin 1 diabeetikolle joko raskauden suunnitteluvaiheessa tai alkuraskaudessa (< 10 rv).

Merkittävien yöllisten hypoglykemioiden vaara oli 52 % (RR 0,48; 0,20–1,143; P = NS) matalampi aspartinsuliinilla verrattuna humaani-insuliiniin. Kuitenkaan HbA1c:t eivät eronneet merkittävästi 2. ja 3. raskauskolmanneksella edellä mainittujen ryhmien välillä. Toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen lopussa keskimääräinen postprandiaalinen verensokerin nousu oli aspartinsuliinilla matalampi kuin humaani-insuliinilla (P = 0,003 ja P = 0,044 vastaavasti). Lisäksi aamiaisen jälkeen (90 minuuttia) otettu verensokeri oli vastaavasti alempi aspartinsuliinia (P = 0,044 ja P = 0,001, vastaavasti).

Silti makrosomiassa ja lasten painoissa ei ollut eroa; raskausviikkoihin nähden korjatut lasten syntymäpainot olivat 3 438 g (71,5) ja 3 555 g (72,9; P = 0,091) aspartin- ja humaani-insuliiniryhmissä vastaavasti «Hod M, Damm P, Kaaja R ym. Fetal and perinatal outcomes in type 1 diabetes pregnancy: a randomized study comparing insulin aspart with human insulin in 322 subjects. Am J Obstet Gynecol 2008;198:186.e»2.

Eli parempi sokeritasapaino ei vähentänyt makrosomiavaaraa, mutta molemmissa ryhmissä sokeritasapaino yhtä hyvä HbA1:lla mitaten. Tutkittavien määrä oli liian pieni asian osoittamiseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä tyypin 1 diabetesta sairastavat. Osa tutkituista oli suomalaisia.

15 raskausdiabetesta sairastavaa naista, joilla pelkkä ruokavaliohoito ei riittänyt, seurattiin «Pettitt DJ, Ospina P, Kolaczynski JW ym. Comparison of an insulin analog, insulin aspart, and regular human insulin with no insulin in gestational diabetes mellitus. Diabetes Care 2003;26:183-6 »3 postprandiaalista verensokeria, seerumin insuliini- ja C-peptiditasoja testiaterian jälkeen, aluksi yhtenä päivänä ilman insuliinin pistämistä, sitten seuraavina kahtena päivänä humaani- tai aspartinsuliinin annon jälkeen.

Insuliinin huippupitoisuus oli korkeampi ja huippuverensokerin sekä C-peptidin pitoisuudet olivat matalampia molemmilla insuliineilla verrattuna ei-insuliinilla saatuihin tuloksiin. Verensokeri-AUC oli matalampi aspartinsuliinilla kuin ei-insuliinia saaneilla (P = 0,018), mutta humaani-insuliinilla verensokeri-AUC ei eronnut ei-insuliinia saaneiden tuloksista.

Aspartinsuliini näyttää raskausdiabeetikoilla laskevan aterianjälkeistä verensokeria tehokkaammin kuin humaani-insuliini.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Lääkityksen tehoa raskausdiabeteksessa arvioitiin systemaattisessa katsauksessa «Nicholson WK, Wilson LM, Witkop CT ym. Therapeutic management, delivery, and postpartum risk assessment and screening in gestational diabetes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2008;162:1-96 »4, johon oli kerätty 45 englanninkielistä alkuperäistutkimusta, jotka oli julkaistu tammikuuhun 2007 mennessä.

Siinä humaani-insuliinia tai insuliinianalogia tai oraalista diabeteslääkettä (glyburidia) saaneiden glukoositasapainot eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Lasten painot olivat molemmissa insuliiniryhmissä yhtä suuria, mutta alemmat kuin oraalista diabeteslääkettä saaneilla «Nicholson WK, Wilson LM, Witkop CT ym. Therapeutic management, delivery, and postpartum risk assessment and screening in gestational diabetes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2008;162:1-96 »4. Vaikka sokeritasapainot olivat keskimäärin samaa luokkaa – ilmeisesti kuitenkin sen verran alemmat esimerkiksi aterian jälkeen – että selittivät insuliinin vaikutuksen syntymäpainoihin.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Insuliinilaadun paremmuuden osoittamiseen tarvitaan hyvä prospektiivinen satunnaistettu tarpeeksi suuri tutkimus.

Pitkävaikutteisista insuliinianalogeista vain detemirillä on tehty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Mathiesen ER, Hod M, Ivanisevic M ym. Maternal efficacy and safety outcomes in a randomized, controlled trial comparing insulin detemir with NPH insulin in 310 pregnant women with type 1 diabetes. Dia»5 tyypin 1 diabetesta sairastavilla naisilla. Vertailuvalmiste oli yleisesti myös raskaana olevilla käytetty NPH-insuliini. Tutkittavat satunnaistettiin joko ennen raskautta (12 kuukauteen saakka) tai raskauden 8–12 viikolla saamaan jompaakumpaa pitkävaikutteista insuliinia. Kaikki saivat ateriainsuliininaan aspartinsuliinia.

Kaikkiaan 310 tyypin 1 diabetesta sairastavaa naista satunnaistettiin tutkimukseen, detemir-ryhmään 152 ja NPH-ryhmään 158. Puolet satunnaistettiin ennen raskautta ja puolet alkuraskaudessa. HbA1C oli raskausviikolla 36 detemir-ryhmässä 6,27 % ja NPH-ryhmässä 6,33 % (NS).

Paastoverensokeri oli merkittävästi alempi detemir- kuin NPH-ryhmässä sekä 24 raskausviikolla (96,8 vs. 113,8 mg/dL, P = 0,012) että 36 raskausviikolla (85,7 vs. 97,4 mg/dL, P = 0,017). Vakavia ja lieviä hypoglykemioita oli saman verran molemmissa ryhmissä. Vastasyntyneiden raporttia ei ole vielä julkaistu.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että insuliinianalogeilla saavutettaneen jonkin verran parempi plasman glukoositasapaino (pikainsuliinilla aterian jälkeen ja pitkävaikutteisella paastoarvo), mutta näyttöä, että tämä vaikuttaisi merkittävästi lapsen ennusteeseen (muun muassa makrosomian esiintyvyyteen), ei toistaiseksi ole.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Raskausdiabetes 1

Kommentti: Kyseessä tyypin 1 diabetesta sairastavat. Tutkimuksessa suomalaisia potilaita.

Kirjallisuutta

  1. Mathiesen ER, Kinsley B, Amiel SA ym. Maternal glycemic control and hypoglycemia in type 1 diabetic pregnancy: a randomized trial of insulin aspart versus human insulin in 322 pregnant women. Diabetes Care 2007;30:771-6 «PMID: 17392539»PubMed
  2. Hod M, Damm P, Kaaja R ym. Fetal and perinatal outcomes in type 1 diabetes pregnancy: a randomized study comparing insulin aspart with human insulin in 322 subjects. Am J Obstet Gynecol 2008;198:186.e1-7 «PMID: 17905178»PubMed
  3. Pettitt DJ, Ospina P, Kolaczynski JW ym. Comparison of an insulin analog, insulin aspart, and regular human insulin with no insulin in gestational diabetes mellitus. Diabetes Care 2003;26:183-6 «PMID: 12502678»PubMed
  4. Nicholson WK, Wilson LM, Witkop CT ym. Therapeutic management, delivery, and postpartum risk assessment and screening in gestational diabetes. Evid Rep Technol Assess (Full Rep) 2008;162:1-96 «PMID: 18457474»PubMed
  5. Mathiesen ER, Hod M, Ivanisevic M ym. Maternal efficacy and safety outcomes in a randomized, controlled trial comparing insulin detemir with NPH insulin in 310 pregnant women with type 1 diabetes. Diabetes Care 2012;35:2012-7 «PMID: 22851598»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Raskausdiabetes
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko