Risperidonia on tutkittu seurantatutkimuksessa «Quiroz JA, Yatham LN, Palumbo JM ym. Risperidone l...»1, joka kesti 2 vuotta. Tutkimukseen otettiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 potilaita, joilla oli ollut hiljattain maaninen tai sekamuotoinen jakso (N = 559). Nämä potilaat saivat aluksi 3 viikkoa risperidonia suun kautta ja sen jälkeen 26 viikkoa pitkävaikutteista risperidoni-injektiota (N = 501). Ne potilaat, joilla vaste säilyi, satunnaistettiin saamaan joko risperidoni-injektioita (N = 154) tai lumeinjektioita (N = 149). Seuranta-aika oli 24 kuukautta. Valtaosa (77 %) potilaista sai risperidonia 25 mg 2 viikon välein. Ensisijainen päätetapahtuma oli rekurrenssi uuteen mielialahäiriöjaksoon.
Aika uuteen mielialahäiriöjaksoon oli tilastollisesti merkittävästi pidempi risperidoni- kuin lumeryhmässä (log-rank χ² = 23,5, df = 1, p < 0,001). Ero oli merkittävä estämään mielialan kohoamisia (p < 0,001), mutta ei masennusjaksoja (p = 0,805). Risperidoniryhmässä 42/140 potilasta (30 %) sai rekurrenssin seuranta-aikana, kun taas lumeryhmässä relapsin sai 76/135 potilasta (56 %).