Systemoituun katsaukseen «Ballestero-Pérez R, Plaza-Manzano G, Urraca-Gesto ...»1 vuodelta 2017 otettiin mukaan 13 kliinistä tutkimusta. Kirjallisuushaku tehtiin viidestä tietokannasta huhtikuussa 2014. Suurin osa tutkimuksista raportoi parannuksia kivussa, painekipukynnyksessä ja toimintakyvyssä neuraalikudoksen venytyksen jälkeen itsenäisenä hoitona tai muihin hoitomuotoihin yhdistettynä. 12 tutkimuksessa neuraalikudosvenytykset toteutettiin medianushermoa mobilisoivina dynaamisina liu'utuksina, yhdessä tutkimuksessa verrattiin liu'uttaen tehtyä venytystä tensiota lisäävään neuraalikudosvenytykseen. Mekaaniset vaikutukset voivat vaihdella näiden kahden neuraalikudosvenytyksen välillä. Kahdeksassa tutkimuksessa neuraalikudosvenytystä verrattiin tavanomaiseen hoitoon (volaaripuolen rannelasta ja lääkitys), kahdessa tutkimuksessa ranneluiden ja jänteiden mobilisointiin, yhdessä tutkimuksessa ultraäänihoitoon, ja kolmessa tutkimuksessa ei ollut vertailuryhmää.
Systemoidun katsauksen tärkeimmät havainnot viittaavat medianushermon mobilisaation positiivisiin vaikutuksiin: kivun lievitys, vähentynyt distaalinen herkistyminen (decreased sensitive distal latency), summaatio (time summation) ja toimintakyvyn, kuten puristusvoiman, parantuminen. Osa tutkimuksista raportoi kuitenkin samankaltaisista vaikutuksista muiden konservatiivisten rannekanavaoireyhtymän hoitomenetelmien osalta ja jopa paremmista tuloksista tavallisesta hoidosta. Kun verrattiin neuraalikudoksen venytystä muihin hoitomuotoihin, kahdessa tutkimuksessa raportoitiin parempia tuloksia tavanomaiseen hoitoon ja yhdessä rannelastan käyttöön verrattuna, kun taas kolmessa tutkimuksessa raportoitiin aikaisempaa ja tehokkaampaa kivun lievittymistä ja toimintakyvyn parantumista neuraalikudoksen venytyksen jälkeen verrattuna konservatiivisiin hoitomuotoihin (ultraääni ja rannetuki). Tavanomainen konservatiivinen hoito näyttäisi olevan sopivin vaihtoehto kivun lievitykseen, vaikka neuraalikudoksen venytykset voivat olla täydentävä hoitomuoto toimintakyvyn palautumisen nopeuttamiseksi.
Kommentti: 6 tutkimusta oli laadultaan kohtalaisia tai huonoja, joten tutkimusten heikko laatu on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Ongelmana oli, että tutkimusasetelmat poikkesivat toisistaan, tutkimusten otoskoko oli pieni, seuranta-aika lyhyt, neuraalikudoksen venytyksessä käytetty tekniikka oli kuvattu huonosti tai käytetyt tekniikat olivat vaihtelevia ja venytyksiä oli yhdistetty samanaikaisesti muihin konservatiivisiin hoitomuotoihin. Osasta tutkimuksista puuttui myös kontrolliryhmä.
Tasokkaita vertailevia tutkimuksia vaihtoehtoisista konservatiivista hoitomuodoista tarvitaan lisää.
Systemaattisen katsauksen jälkeen on julkaistu kaksi kelvollista satunnaistettua tutkimusta «Sim SE, Gunasagaran J, Goh KJ ym. Short-term clini...»2, «Abdolrazaghi HA, Khansari M, Mirshahi M ym. Effect...»3, jotka vertasivat medianushermon mobilisaatiota yölastaan. Kummassakaan tutkimuksessa ei ryhmien välillä ollut merkittäviä eroja. Näistä varhaisemmassa tutkimuksessa «Sim SE, Gunasagaran J, Goh KJ ym. Short-term clini...»2 oli käytetty vielä interventiossa neuraalikudoksen mobilisaation, ultraäänen ja yölastan kombinaatiota, jota verrattiin pelkkään yölastaan.
Tutkimukset «Sim SE, Gunasagaran J, Goh KJ ym. Short-term clini...»2 ja «Abdolrazaghi HA, Khansari M, Mirshahi M ym. Effect...»3:
Hyvälaatuisessa australialaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Lewis KJ, Coppieters MW, Ross L ym. Group educatio...»4 osoitettiin, että potilasohjauksen, kotiharjoitteiden ja neuraalikudoksen mobilisaation kombinaatio (n = 52) oli tehokkaampi kuin pelkkä leikkauksen jonotus (n = 53) ENG-varmennetuilla leikkausjonossa olevilla rannekanavapotilailla. Päävastemuuttujana oli leikkausten osuus 24 viikon kohdalla. Interventioryhmässä leikattiin 59 % potilaista verrattuna 80 % verrokkiryhmässä (riskierotus -0,21; 95 % luottamusväli -0,38 – -0,03). Interventioryhmässä merkittävästi useampi potilas koki parantuneensa 6 viikon kohdalla (20 %) kuin kontrolliryhmässä (4 %, riskierotus 0,15; 95 % luottamusväli 0,03–0,28), muttei 24 viikon kohdalla (24 % vs. 10 %, riskierotus 0,14; 95 % luottamusväli -0,01–0,29). Myös potilastyytyväisyys ja oirekuva olivat suotuisammat interventioryhmässä. Tutkimuksessa ei raportoitu haittavaikutuksia.
Kommentti: Huomattava, että neuraalikudoksen mobilisaatiota käytettiin osana isompaa kuntoutuskokonaisuutta.