Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Platta ME, Ensari I, Motl RW ym. Effect of Exercis...»1 selvitettiin kestävyysharjoittelun vaikutusta MS-tautia sairastavan sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintoihin (International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) b410-b429) ja lihastoimintoihin (ICF b730–b749). Kirjallisuushaut kohdistettiin vuoden 2014 loppuun saakka. Katsaukseen valittiin 20 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti kaikki tutkimukset olivat PEDro-asteikolla (Physiotherapy Evidence Database) vähintään arvoa 6/10, mikä osoittaa vähintään kelvollista tasoa. Puutteita oli muun muassa ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa. Lihastoimintoihin rajatussa meta-analyysissä oli mukana 497 (keskimäärin 35 per tutkimus, vaihteluväli 14–95) relapsoivaa-remittoivaa tai progressiivista MS-tautia sairastavaa. Harjoitusvaikutuksen suuruus (effect size = ES) arvioitiin Cohen d -menetelmällä. Sen laskemiseen hyödynnettiin lukuisia päätemuuttujia, koska tutkimukset erosivat niiden osalta. Jokaisen tutkimuksen osalta otettiin mukaan 1 summamuuttuja (kaikissa kuitenkin mukana lihasvoima). Analyysiin valituista 14 tutkimuksesta 11:ssä (79 %) ES oli > 0. Painotettu kokonais-ES oli pieni 0,27 (keskivirhe 0,05; 95 % luottamusväli 0,17–0,38; z = 5,05, p < 0,001). Painotettu ES ei ollut heterogeeninen (Q13 = 11,09, p = 0,60, I2 = 0,00) eikä viitteitä julkaisuharhasta (funnel plot) havaittu. Polven maksimaalinen ojennusvoima koheni 9,5 % (14,15 Nm) ja koukistusvoima 11,6 % (6,69Nm).
Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.
Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-...»2 (kirjallisuushakujen ajankohta 12/2008) haettiin fysioterapian käyttöä MS-taudissa rajautuen lihastoimintoihin (ICF b730–b749) koskevia järjestelmällisiä katsauksia ja vertailevia tutkimuksia, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. Lihastoimintojen aihealueen 4 tutkimuksessa kuntoutujia oli yhteensä 197. Suurin osa tutkimuksista kohdistui lievän toimintahaitan omaaviin, kävelykyvyltään itsenäisiin (EDSS ≤ 6,5) kuntoutujiin. Tutkimuksissa oli mukana erilaisia interventioita (2–3 tutkimusta kohti), joita vertailtiin joko keskenään tai ei-hoitoon. Keskimääräinen intervention kesto oli 12 viikkoa. Alkuperäistutkimuksiin ja niistä tehtyihin meta-analyyseihin perustuva näytön aste oli: vastusharjoittelu lienee tehokasta lisäten lievän toimintakyvyn haitan omaavien, itsenäisesti kävelevien MS-kuntoutujien alaraajojen lihasvoimaa verrattuna ei-hoitoon «DeBolt LS, McCubbin JA. The effects of home-based ...»3; harjoitteluryhmässä polven ojennusvoima (W/kg) koheni enemmän (37,4 %) kuin verrokkiryhmällä (+6,7 %) (p < 0,05, effect size = 0,22).
Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Broekmans T, Roelants M, Feys P ym. Effects of lon...»4 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 11/11, EDSS 4,5 ± 1,3, B: n = 11/10, EDSS 4,4 ± 0,9, verrokkiryhmä C: n = 14/12, EDSS 4,1 ± 1,1). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua ei-harjoitteluun. Ryhmä A suoritti 20 viikon ajan 5 kertaa 2 viikossa 60 minuuttia alaraajojen voimaharjoittelua kuntosalilaitteella ilman samanaikaista sähköstimulaatiota ja hoitoryhmä B samaa harjoittelua sähköstimulaatioon yhdistettynä.
Ryhmällä A polven maksimaalinen isometrinen ojennusvoima (90 astetta) parani (10. viikko: +10 + 3 %, 20. viikko: +10 + 4 %) ja ryhmällä B koukistusvoima (45 astetta) (+7 + 4 %, +9 + 5 %) parani ei-harjoittelevaan verrokkiryhmään C nähden (p < 0,05). Hoitoryhmien A ja B välillä ei ollut eroa.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Cakt BD, Nacir B, Genç H ym. Cycling progressive r...»5 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (EDSS < 6,5, ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 15/13, hoitoryhmä B: n = 15/10, verrokkiryhmä C: n = 15/9). Tutkimuksessa verrattiin progressiivista harjoittelua polkupyöräergometrilla yhdistettynä lihasvenyttelyihin ja tasapainoharjoituksiin (A) lihasvenyttelyihin/tasapainoharjoitteluun kotiolosuhteissa ilman harjoittelua polkupyöräergometrilla (B) ja ei-harjoitteluun (C). Hoitoryhmät A ja B harjoittelivat 8 viikon ajan 2 kertaa viikossa.
Hoitoryhmällä A 10 metrin kävelyaika (muutos -1,9 + 1,2 sekuntia, lihaskestävyys polkuergometrialla (muutos +123,6 + 18,0 W), suoritukset tasapainotesteissä (Time Up and Go TUG testi -1,3 + 1,2 sekuntia, Falls Efficacy Scale -11,3 + 7,8) ja mieliala (Beck Depression Scale -5,5 + 5,3) kohentuivat (p < 0,05) ja uupumus (Fatigue Severity Scale -9,5 + 2,8) väheni (muutoksissa p < 0,05). Hoitoryhmällä B kohenivat rasituskestävyys (+36,0 + 8,2 W) ja tasapaino (Falls Efficacy Scale -2,1 + 1,3, p < 0,05). Hoitoryhmän tulokset erosivat ei-harjoittelevan vertailuryhmän tuloksista (p < 0,05), joissa ei tapahtunut muutoksia lähtötilanteeseen nähden.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Resistance tr...»6, «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Muscle fiber ...»7, «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Fatigue, mood...»8 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 19/15, EDSS 3,7; 3,2–4,2, verrokkiryhmä B: n = 19/16, EDSS 2,6; 3,5–4,4). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua (lämmittely kuntopyörällä, varsinainen voimaharjoittelu kuntosalilaitteilla – jalkaprässi, lonkan ja polven koukistaja- ja ojentajaliikkeet) ei-harjoitteluun. Hoitoryhmä harjoitteli 12 viikon ajan 2 kertaa viikossa.
Hoitoryhmällä A polven ojentajien maksimaalinen lihasvoima parani (+15,7 %, 95 % luottamusväli 4,3–27,0) ja 4 kävelysuorituksen yhteismuuttuja (tuolilta kohottautuminen, portaiden nousu, 10 metrin kävelyaika, 6 minuutin kävelymatka) kohentui (+21,5 %, 95 % luottamusväli 17,0–26,1, p < 0,05) enemmän kuin verrokkiryhmällä B (p < 0,05). Hoitoryhmällä uupumus, jota oli kaikilla osallistujilla (Fatigue Severity Scale, FSS > 4), väheni (-0,6, 95 % luottamusväli -1,4–0,4) ei-harjoittelevaan ryhmään nähden (+ 0,1, 95 % luottamusväli -0,4–0,6, p < 0,04) ja mieliala (Major Depression Inventory, MDI) koheni (+2,4, 95 % luottamusväli -4,1 – 0,7 vs. +1,1, 95 % luottamusväli -1,2–3,4, p < 0,01). Hoitoryhmällä elämänlaadun fyysinen osio (PCS-SF36) koheni (+3,5, 95 % luottamusväli 1,4–5,7 vs. -1,0, 95 % luottamusväli -3,4–1,4, p < 0,01). Nämä muutokset (FSS, MDI, PCS- SF36) säilyivät 24 viikon kohdalla intervention alusta. Myös kaikkien lihassyiden poikkileikkausmitta (7,9 + 15,4 % vs. -3,5 + 9,0 %, p = 0,03) ja tyypin II lihassyiden poikkileikkausmitta (14,0 + 19,4 % vs. -2,6 + 15,5 %, p = 0,02) kasvoi harjoitteluryhmässä.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Fimland MS, Helgerud J, Gruber M ym. Enhanced neur...»9 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) n: 7/7, EDSS 4,6 ± 0,4, hoitoryhmä n: 7/7, EDSS 3,5 ± 0,5). Tutkimuksessa verrattiin maksimaalisen voimaharjoittelun vaikutusta soleus-lihaksen aktiivisuuteen ei-harjoitteluun nähden laitoskuntoutusjakson aikana. Molemmat ryhmät osallistuivat tavanomaiseen laitoskuntoutukseen. Hoitoryhmä teki lisäksi voimaharjoituksia jalkaprässillä ja jalkaterän plantaarifleksioita 3 viikon ajan 5 kertaa viikossa 4 sarjaa/4 toistoa.
Hoitoryhmällä plantaarifleksoreiden maksimaalinen isometrinen lihassupistuksen voima koheni 20 + 9 % (p < 0,05) ja soleus-lihaksen pinta-EMG-aktiviteetti nousi 40 % verrattuna ei-harjoitteluryhmään (p < 0,05).
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Dodd KJ, Taylor NF, Shields N ym. Progressive resi...»10 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) n: 39/36, ambulaatioindeksi lievä / kohtalainen / vaikea 17/14/5, hoitoryhmä n: 37/31, ambulaatioindeksi 19/9/7). Tutkimuksessa verrattiin progressiivista kestävyysharjoittelua kuntosalilaitteilla kuntopiirin periaatteella ja ei-harjoittelua, johon sisältyi "sosiaalista ohjelmaa". Hoitoryhmä harjoitteli 10 viikon ajan 2 kertaa viikossa 45 minuuttia kerrallaan.
Päämuuttujassa eli 2 minuutin kävelymatkassa ei todettu ryhmien välillä eroja.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Hayes HA, Gappmaier E, LaStayo PC. Effects of high...»11 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ei liikunnan apuvälineitä) (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 11/10, B: n = 11/9). Tutkimuksessa verrattiin negatiivisen eksentrisen lihasvoiman harjoittelua tavalliseen lihasharjoitteluun.
Ryhmien välillä ei loppumittauksessa todettu eroja lihasvoimassa, kävelymatkassa tai nopeudessa, tasapainotesteissä tai porraskävelyssä.
Satunnaistetussa (crossover) vaihtovuorotutkimuksessa «Sabapathy NM, Minahan CL, Turner GT ym. Comparing ...»12 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmä n alussa/lopussa = 21/16). Tutkimuksessa verrattiin kestävyys- ja voimaharjoittelua. Hoitoryhmä harjoitteli satunnaistetusti 8 viikon ajan 2 kertaa viikossa joko kestävyys- tai voimaharjoittelua. Harjoittelujaksojen välillä oli 8 viikon washout-jakso.
Molemmissa ryhmissä 6 minuutin kävelymatka (p < 0,01) ja suoritukset tasapainotesteissä (p < 0,01) kohenivat ja uupumus väheni (p < 0,05). Ryhmien kesken ei todettu tuloksissa eroja.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Claerbout M, Gebara B, Ilsbroukx S ym. Effects of ...»13 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 20/16, EDSS 5,3 ± 1,3; 3,0 -7,0, hoitoryhmä B: n = 18/14, EDSS 5,1 ± 1,2; 3,0 -6,5, verrokkiryhmä C: n = 17/17, EDSS 5,2 ± 1,1; 3,0 -6,5). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua vibraatioalustalla (ryhmä A), voimaharjoittelua ilman vibraatioalustaa (B) ja ei-harjoittelua (C) laitoskuntoutusjakson aikana. Hoitoryhmällä oli lisäksi 3 viikon ajan 10 harjoituskertaa kestoltaan 7–13 minuuttia.
Alaraajavoimat kohenivat vain ryhmässä A (quadriceps time x group interaction effects F(2,44) = 3,23, p < 0,05 ja hamstringit F(2,44) = 5,4; p < 0,01). Ryhmien välillä ei ollut eroja 3 tai 6 minuutin kävelymatkoissa, Timed Up and Go testissä tai Bergin tasapainotestissä.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Manca A, Cabboi MP, Dragone D ym. Resistance Train...»14 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta ja epäsymmetrinen lihasvoiman heikkous jalan dorsifleksoreissa (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 15/15, EDSS 3,8 ± 1,4; hoitoryhmä B: n = 15/15, EDSS 3,0 ± 1,0). Tutkimuksessa verrattiin heikompien jalan dorsifeksoreiden suoraa voimaharjoittelua (ryhmä A) ja epäsuoraa voimaharjoittelua kohdistettuna vastakkaisen vahvemman jalan dorsifleksoreihin (B). Hoidon kesto oli 6 viikkoa, 3 krt/vko vuoropäivin kestoltaan 25 minuuttia.
Molemmissa ryhmissä heikomman jalan dorsifleksion voima oli 6 viikon kohdalla parempi kuin ennen hoitoa (Cohen effect size d > 0,6, kohtalainen), ja se oli havaittavissa vielä 12 viikkoa viimeisestä harjoituskerrasta (d = 0,1–0,4).
Kommentti: Yleistettävyys vaikeavammaisiin MS-kuntoutujiin jää epäselväksi, koska tutkimuksissa ei ollut mukana vaikeamman toimintakykyhaitan omaavia (EDSS ≥ 6). Samoin epäselväksi jää lyhytkestoisten harjoittelujaksojen vaikutuksen pitempiaikainen kesto.