Satunnaistettuun tutkimukseen «Kappos L, Polman CH, Freedman MS ym. Treatment wit...»1 valittiin 468 potilasta, joilla oli ollut 1. MS-tautiin viittaava oire yhdestä tai useammasta keskushermostovauriosta 60 vuorokauden aikana ennen tutkimuksen alkamista ja lisäksi vähintään 2 kliinisesti hiljaista (1 muodoltaan ovoidi tai sijainniltaan periventrikulaarinen tai infratentoriaalinen) MS-tautiin viittaavaa muutosta aivojen T2-painotteisessa MK:ssa. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oireena oli molemminpuolinen näköhermotulehdus, täydellinen selkäytimen poikittainen tulehdus, muu sairaus tai aikaisempi immunosuppressiivinen hoito.
Tutkimuksen aloittaneet saivat joko beetainterferoni 1b:tä 250 µg tai lumetta (määrä ryhmissä 5:3) joka 2. päivä ihonalaisesti 2 vuoden ajan tai siihen saakka, kun voitiin tehdä kliiniset kriteerit täyttävä MS-diagnoosi. Sen jälkeen kaikille tarjottiin mahdollisuus käyttää beetainterferonia avoimessa seurantatutkimuksessa vähintään 3 vuotta. Hoidon aloittaneista 93,6 % oli mukana 2 vuoden lumekontrolloidun vaiheen loppuun saakka tutkimusprotokollan mukaisesti (93 % beetainterferoni- ja 94 % lumeryhmässä). Pääasiallinen vastemuuttuja oli aika Poserin kriteerien mukaiseen kliinisesti varmaan MS-taudin diagnoosiin. Toinen päämuuttuja oli aika McDonaldin kriteerien mukaiseen magneettikuvauksella (MK) varmistettuun diagnoosiin.
2 vuoden aikana 45 %:lla lumetta käyttäneistä ja 28 %:lla beetainterferonia käyttäneistä todettiin kliinisesti varma MS-diagnoosi, NNT 5,9 (95 % luottamusväli 3,8–12,5). Absoluuttinen riskin vähenemä oli 17 % (95 % luottamusväli 8–26 %), ja suhteellinen riski pieneni 38 % (95 % luottamusväli 20–51 %). Kaplan–Meierin menetelmällä tarkastellen 25 % potilaista lumeryhmässä sai varman MS-diagnoosin keskimäärin 255 vuorokauden kuluessa ja beetainterferoniryhmässä 618 vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta (ero 363 vuorokautta). Tutkijoiden ilmoittama lähtömuuttujiin suhteutettu riskin alenema saada kliinisesti varma MS-diagnoosi beetainterferoniryhmässä lumeryhmään nähden oli 0,50 (95 % luottamusväli 0,36–0,70). 2 vuoden aikana lumetta käyttäneistä 85 %:lla ja beetainterferonia käyttäneistä 69 %:lla todettiin McDonaldin kriteerien mukainen MS-diagnoosi.
Hoidon teho oli parempi potilailla, joilla hoitoon ryhdyttäessä oli vähiten kliinisiä tai MK:lla osoitettuja merkkejä sairauden monipesäkkeisyydestä ja tulehdusaktiivisuudesta keskushermostossa.