KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Manuaalinen terapia lonkan nivelrikossa

Näytönastekatsaukset
5.10.2012
Mika Ulaska

Näytön aste = C

Manuaalinen terapia, johon on yhdistetty liikuntaneuvonta, saattaa vähentää kipua ja kohentaa toimintakykyä lonkan nivelrikossa.

Hoeksman ym. «Hoeksma HL, Dekker J, Ronday HK ym. Comparison of manual therapy and exercise therapy in osteoarthritis of the hip: a randomized clinical trial. Arthritis Rheum 2004;51:722-9 »1satunnaistetussa tutkimuksessa (N = 109) oli kaksi ryhmää: manuaalisen terapian ryhmä (N = 56, keski-ikä 72 vuotta) ja terapeuttisen harjoittelun ryhmä (N = 53, keski-ikä 71 vuotta). Radiologinen nivelrikkoaste vaihteli tutkittavilla henkilöillä molemmissa ryhmissä lievästä vaikeaan.

Manuaalinen terapia sisälsi lonkkanivelen spesifiä mobilisointia ja manipulointia (traktiomobilisointi, traktiomanipulointi). Maksimi oli 5 manipulaatiota suorituksen ollessa lepoasennosta rajoittuneeseen suuntaan. Manipulaatioiden välillä tehtiin aktiivisia avustettuja liikkeitä. Manuaalisen terapian ryhmän sisältöön kuului myös lonkkanivelen lyhentyneiden lihasten venyttelyt (iliopsoas, quadriceps femoris, tensor fascia latae, sartorius, adduktorit ja gracilis -lihakset). Lihasvenytys oli kestoltaan 8–10 sekuntia, toistoja oli 2 kertaa/lihas. Yhteensä lihasvenyttelyt kestivät 10–15 minuuttia. Ryhmän sisältöön kuului myös potilaiden liikuntaneuvonta (kävely, pyöräily, uinti). Manuaalisen terapian kesto oli 25 minuuttia/kerta. Terapiajakso oli 5 viikkoa sisältäen terapiaa kaksi kertaa viikossa, yhteensä 9 kertaa. Toteuttajina olivat manuaalisen terapian koulutuksen saaneet terapeutit.

Terapeuttinen harjoittelu sisälsi aktiivisia harjoitteita lihastoiminnan (kestävyys, voima, koordinaatio), nivelliikkuvuuden ja kävelykyvyn edistämiseksi sekä kivun vähentämiseksi.

Lihasvoimaharjoittelu toteutettiin laiteharjoitteluna, kestävyysharjoittelu kävelyllä juoksumatolla ja kuntopyörällä poljentana sekä koordinaatioharjoittelu kävely- ja tasapainoharjoituksina. Nivelliikkuvuusharjoittelu toteutettiin aktiivisina harjoituksina, joita olivat lonkkanivelen liikkeet liikelaajuuksilla, jotka ovat tyypillisiä päivittäisissä toiminnoissa. Harjoitukset toteutettiin suljetussa tai avoimessa kineettisessä ketjussa eri asennoissa (seisten, istuen, makuulla). Lisäksi tehtiin myös passiivisia liikkeitä ja venyttelyjä. Kivun vähentämiseen pyrittiin harjoittelulla, venyttelyllä ja traktiolla. Kävelykykyä harjoitutettiin kävelyharjoituksilla, kävelyn apuvälineillä ja ohjeilla portaiden nousuun. Ryhmä sisälsi myös potilaiden neuvontaa ja kotiharjoitteluohjeet: suositeltiin kävelyä, pyöräilyä ja uintia sekä kehotettiin välttämään pitkää staattista kuormitusta. Kotiharjoitteluohjeet annettiin harjoitteluohjelman sisällön mukaisesti. Harjoittelujakso oli 5 viikkoa sisältäen harjoittelua kaksi kertaa viikossa, yhteensä 9 kertaa. Toteuttajina olivat fysioterapeutit, joilla ei ollut manuaalisen terapian koulutusta.

Tutkimuksen vaikuttavuusmittareina olivat yleinen edistyminen, kipu ja aloitusjäykkyys kävelytestissä, lonkan toiminta (Harris Hip Score), kävelynopeus, lonkkanivelen liikelaajuus (koukistus-ojennus ja sisäkierto-ulkokierto) sekä elämänlaatu (SF-36). Seuranta-ajankohdat olivat 5, 17 ja 29 viikkoa.

Tutkimuksen tuloksina 5 viikon jakson jälkeen 81 % tutkimukseen osallistuneista henkilöistä koki manuaalisen terapian ryhmässä tilanteen edistyneen (tilanne parempi kuin aloitettaessa). Terapeuttisen harjoittelun ryhmässä 50 % koki tilanteen edistyneen (OR 1.92, 95 % luottamusväli 1.30–2.60).

Manuaalinen terapia kohensi toimintakykyä (SF-36, ryhmien välisen eron keskiarvo -11.3, 95 % luottamusväli -21.5–-1.1) ja vähensi haittaa (Harris Hip Score, ryhmien välisen eron keskiarvo 11.2, 95 % luottamusväli 6.1–16.3) ja paransi kävelynopeutta (kävelynopeus, ryhmien välisen eron keskiarvo 8.2, 95 % luottamusväli 16.7–0.5) jakson jälkeen enemmän kuin terapeuttinen harjoittelu.

Manuaalisen terapian suotuisat vaikutukset kestivät 29 viikon seurannassa verrattuna terapeuttiseen harjoitteluun (Harris Hip Score, ryhmäkeskiarvot 70.2 vs 59.7, keskiarvojen ero 9.7, 95 % luottamusväli 1.5–17.9). Tekonivelleikkauksessa oli ollut seuranta-aikana 9 henkilöä kummastakin ryhmästä.

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että manuaalisen terapian vaikutus lonkan toimintaan on lonkkanivelrikossa terapeuttista harjoittelua parempi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Hoeksma HL, Dekker J, Ronday HK ym. Comparison of manual therapy and exercise therapy in osteoarthritis of the hip: a randomized clinical trial. Arthritis Rheum 2004;51:722-9 »1: Hoeksman ym. tutkimuksessa käytettiin lonkkanivelen traktiomanipulaatiota, joka voidaan korvata traktiomobilisaatiolla. Mobilisointitekniikat sisältyvät fysioterapeuttien peruskoulutukseen. Manuaalisten terapioiden lisäksi on aina syytä ohjata aktiivisia harjoitteita.

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Polvi- ja lonkkanivelrikko 1

Kirjallisuutta

  1. Hoeksma HL, Dekker J, Ronday HK ym. Comparison of manual therapy and exercise therapy in osteoarthritis of the hip: a randomized clinical trial. Arthritis Rheum 2004;51:722-9 «PMID: 15478147»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Polvi- ja lonkkanivelrikko
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko