Takaisin

Manuaalinen terapia polven nivelrikossa

Näytönastekatsaukset
Mika Ulaska
6.9.2012

Näytön aste: C

Manuaalinen terapia yksinään sekä yhdistettynä ohjattuun terapeuttiseen harjoitteluun ja kotiharjoitteluun saattaa vähentää kipua ja edistää toimintakykyä polven nivelrikossa ainakin lyhytaikaisesti.

Deylen ym. «Deyle GD, Henderson NE, Matekel RL ym. Effectivene...»1 satunnaistetussa tutkimuksessa (N = 83) oli kaksi ryhmää: terapia- ja lumeryhmä. Radiologinen nivelrikkoaste vaihteli tutkittavilla henkilöillä molemmissa ryhmissä lievästä vaikeaan. Terapiaryhmän (N = 42, keski-ikä 60 vuotta) fysioterapia sisälsi manuaalista terapiaa polveen ja tarvittaessa lannerankaan, lonkkaan ja nilkkaan sekä polven harjoitteluohjelman vastaanotolla ja kotona toteutettuna. Manuaalisen terapian sisältö määräytyi tutkimisen perusteella. Manuaalisen terapian tekniikoina käytettiin passiivisia fysiologisia nivelen liikkeitä, nivelen liukumissuuntaisia mobilisointeja, lihasvenyttelyjä ja pehmytkudosmobilisointia. Tekniikoissa kohdistus oli pääasiallisesti polviniveleen ja tarvittaessa lannerankaan, lonkkaan ja nilkkaan, mikäli ne aiheuttivat tutkittaville henkilöille ongelmia.

Harjoitteluohjelma sisälsi aktiivisia polvinivelen liikerataharjoituksia, polvi- ja lonkkanivelen lihaksia vahvistavia harjoituksia, alaraajojen lihaksia venyttäviä harjoituksia ja kuntopyörällä ajoa. Harjoittelun tuli olla kivutonta tai vain lievästi kipua aiheuttavaa. Harjoitteluryhmä suoritti lisäksi samat harjoitukset kotona lukuun ottamatta suljetun ketjun vahvistavia harjoituksia niinä päivinä, kun fysioterapiaa ei ollut klinikalla.

Lumeryhmä (N = 41, keski-ikä 62 vuotta) sai lumeultraääntä polveen (teho 0.1 W/cm² pulsoivana). Molempien ryhmien sisältö toteutettiin vastaanotolla kahdesti viikossa 4 viikkoa, yhteensä 8 kertaa. Kesto oli noin 30 minuuttia/kerta. Sen lisäksi terapiaryhmä suoritti 30–45 minuutin harjoitteluohjelman. Terapiaryhmää ohjattiin jatkamaan kotiharjoitteluohjelmaa, ja lumeryhmää jatkamaan normaaleja päivittäisiä aktiviteetteja. Seuranta-aika oli yksi vuosi. Vaikuttavuusmittareina olivat kuuden minuutin kävelymatka ja WOMAC (koettu kipu, jäykkyys, toimintakyky).

Terapiaryhmässä saavutettiin tilastollisesti merkitsevä ja kliinisesti merkittävä edistyminen 6 minuutin kävelymatkassa ja WOMAC:ssa 4 ja 8 viikon kohdalla. Terapiaryhmässä keskimääräinen kävelymatka 6 minuutin testissä piteni 4 viikon kohdalla 12.3 % (P < 0.05) ja 8 viikon kohdalla 13.1 % (P < 0.05). Lumeryhmässä ei tapahtunut edistymistä keskimääräisessä kävelymatkassa (P > 0.05). Terapiaryhmässä saavutettiin WOMAC-haittapisteissä 4 viikon kohdalla 52 %:n paraneminen (P < 0.05) ja 8 viikon kohdalla 56 %:n (P < 0.05) paraneminen. Vastaavat arvot olivat lumeryhmässä 16 % (P > 0.05) ja 15 % (P > 0.05).

Edistyminen 6 minuutin kävelytestissä oli terapiaryhmässä 4 viikon kohdalla 82 metriä parempi ja 8 viikon kohdalla 78 metriä parempi (molemmat P-arvot < 0.05) kuin lumeryhmässä. WOMAC:ssa muutos oli terapiaryhmässä 4 viikon kohdalla 416 mm parempi ja 8 viikon kohdalla 472 mm parempi (molemmat P-arvot < 0.05) kuin lumeryhmässä.

Vuoden seurannassa terapiaryhmässä (N = 29) saavutetut tulokset olivat säilyneet: kuuden minuutin kävelytestissä kävelymatka oli vähentynyt keskimäärin vain 7.8 m (95 % luottamusväli 30.2 – 14.5 m) verrattuna 8 viikon kohdalla saavutettuun tulokseen. WOMAC-pisteissä potilaiden tila oli vuoden seurannassa keskimäärin 372 mm parempi kuin lähtötilanteessa.

Vuoden seurannassa tekonivelleikkauksessa oli ollut 20 % lume- ja 5 % terapiaryhmästä (P = 0.039).

Yhteenvetona todettiin, että manuaalisen terapian ja ohjatun terapeuttisen harjoittelun yhdistelmä vähentää kipua ja kohentaa toimintakykyä polven nivelrikkoa sairastavilla potilailla. Kyseinen fysioterapia saattaa tutkijoiden mukaan myös viivästyttää tai ehkäistä tarvetta polven tekonivelleikkaukseen.

(Pedro-kriteerien perusteella tutkimuksen menetelmällinen laatu oli tasokas, 7 pistettä).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Deylen ym. «Deyle GD, Allison SC, Matekel RL ym. Physical ther...»2 satunnaistetussa tutkimuksessa (N = 134) oli kaksi ryhmää: terapia- (N = 66, keski-ikä 64 vuotta) ja kotiharjoitteluryhmä (N = 68, keski-ikä 62 vuotta). Radiologinen nivelrikkoaste vaihteli tutkittavilla henkilöillä molemmissa ryhmissä lievästä vaikeaan. Terapiaryhmä sai fysioterapiaa 8 kertaa (joista 1. kerta oli ohjauskerta) 4 viikkoa. Fysioterapia sisälsi ohjattua terapeuttista harjoittelua, yksilöllistä manuaalista terapiaa ja kotiharjoitteluohjelman. Manuaalinen terapia kohdistui polviniveleen sisältäen polvinivelen mobilisointia, lumpion mobilisointia, alaraajojen lihasten venyttelyjä ja polviniveleen vaikuttavien pehmytkudosten mobilisointia. Harjoittelu sisälsi alaraajalihaksia vahvistavia harjoitteita, alaraajalihasten venyttelyjä, polvinivelen liikerataharjoitteita ja kuntopyörällä ajoa. Kotiharjoitteluryhmä sai samat ohjeet kotiharjoitteluun kuin terapiaryhmä. Harjoittelun tuli olla molemmissa ryhmissä kivutonta. Kotiharjoitteluryhmässä tehtiin ohjauksen kontrolli 2 viikkoa ensimmäisestä ohjauksesta (yhteensä kaksi ohjausta). Molemmissa ryhmissä jatkettiin samanlaista kotiharjoitteluohjelmaa seuranta-aikana.

Seuranta-ajankohdat olivat 4 viikkoa, 8 viikkoa ja yksi vuosi. Päävaikuttavuusmittarina oli WOMAC (koettu kipu, jäykkyys, toimintakyky). Muina vaikuttavuusmittareina olivat kuuden minuutin kävelymatka, lääkitys, polvi-injektioiden tiheys, polvikirurgian tarve ja potilastyytyväisyys.

Molemmissa ryhmissä saavutettiin kliinisesti merkittävä ja tilastollisesti merkitsevä edistyminen 6 minuutin kävelymatkassa ja WOMAC:ssa 4 ja 8 viikon seurannassa. WOMAC-yhteispisteissä saavutettiin 4 viikon seurannassa terapiaryhmässä kaksinkertainen edistyminen kotiharjoitteluryhmään verrattuna (P < 0.001): edistyminen oli keskimäärin 52 % (535 mm) terapiaryhmässä ja keskimäärin 26 % (270 mm) kotiharjoitteluryhmässä. Neljän viikon kohdalla saavutettu tulos pysyi yllä 8 viikon seurannassa. Keskimääräinen 6 minuutin kävelymatka oli kohentunut 10 % (40 metriä) molemmissa ryhmissä 4 viikon seurannassa (ryhmien sisäinen muutos, molemmat P-arvot < 0.001). Tämä ei muuttunut oleellisesti 8 viikon seurannassa.

Vuoden seurannassa (N = 120) molemmat ryhmät olivat edistyneet oleellisesti ja yhtäläisesti alkutilanteeseen nähden. Verrattuna alkutilanteeseen, keskimääräinen WOMAC-pisteytys oli vuoden seurannassa edelleen 32 % parempi terapia- ja 28 % parempi kotiharjoitteluryhmässä.

Terapiaryhmässä lääkityksen tarve nivelrikkoon oli vähäisempi ja potilastyytyväisyys parempi kuin kotiharjoitteluryhmässä. Polven tekonivelleikkauksessa oli vuoden seurannassa ollut 8 % terapia- ja 7 % kotiharjoitteluryhmästä.

Yhteenvetona todettiin, että sekä manuaalisen terapian, ohjatun terapeuttisen harjoittelun ja kotiharjoittelun yhdistelmä että pelkkä kotiharjoittelu vähensivät potilaiden oireilua ja paransivat toimintakykyä. Edistymisen pysyvyyden samankaltaisuus vuoden seurannassa oli luultavasti seurausta samanlaisen kotiharjoittelun jatkamisesta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Moss ym. «Moss P, Sluka K, Wright A. The initial effects of ...»3 satunnaistetussa tutkimuksessa (N = 38) tutkittiin reiden ja sääriluun välisen nivelen liukumissuuntaisen manuaalisen mobilisoinnin vaikutusta kipuun. Tutkimuksessa verrattiin polvinivelen manuaalista mobilisointia polvinivelen manuaaliseen kontaktiin ilman mobilisointia ja ryhmään, jossa ei ollut polvinivelen manuaalista kontaktia.

Jokainen tutkimukseen ollut henkilö osallistui kaikkiin kolmeen ryhmään. Menetelmään käytetty aika oli jokaisessa ryhmässä 3 kertaa 3 minuuttia 30 sekunnin tauolla (yhteensä 10 minuuttia).

Vaikuttavuusmittareina käytettiin painekipumittaria, VAS-mittaria, TUG-testiä ja WOMAC:n kipuosa-aluetta. Mittaukset tehtiin välittömästi ennen ja jälkeen jokaisen hoitokerran. Painekipumittarilla mittaukset tehtiin polvinivelen sisäsivulta ja saman alaraajan kantapäästä.

Tutkimuksen tuloksina todettiin, että mobilisointiryhmässä saavutettiin tilastollisesti merkitsevästi suurempi keskimääräinen suhteellinen nousu polven painekivun siedossa (keskiarvo 27.3 %, 95 % luottamusväli 20.9–33.7) verrattuna manuaalisen kontaktin (keskiarvo 6.4 %, 95 % luottamusväli 0.4–12.4) ja ei-manuaalisen kontaktin (keskiarvo -9.6 %, 95 % luottamusväli -20.7 – -1.6) ryhmiin (molemmat P-arvot < 0.01). Polven mobilisointi lisäsi painekivun sietoa tilastollisesti merkitsevästi alaraajassa myös distaalisesti kantapäässä verrattuna kahteen muuhun ryhmään (molemmat P-arvot < 0.05). Polvinivelen mobilisointi vähensi TUG-kävelytestin istumasta ylösnousuun kulunutta aikaa (keskiarvo -5 %, 95 % luottamusväli -9.3 – -0.8) tilastollisesti merkitsevästi enemmän verrattuna manuaalisen kontaktin (keskiarvo -0.4 %, 95 % luottamusväli -4.2 – 3.5) ja ei manuaalisen kontaktin (+7.9 %, 95 % luottamusväli 2.6–13.2) ryhmiin (molemmat P-arvot < 0.001).

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että polvinivelen liukumissuuntainen mobilisointi tuottaa paikallista ja laajempaa alaraajan kipuherkkyyden vähentymistä heti mobilisoinnin jälkeen ja edistää näin fyysistä toimintakykyä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Moss P, Sluka K, Wright A. The initial effects of ...»3: Manuaalisen terapian tekniikoihin on syytä aina lisätä aktiiviset harjoitteet.

Kirjallisuutta

  1. Deyle GD, Henderson NE, Matekel RL ym. Effectiveness of manual physical therapy and exercise in osteoarthritis of the knee. A randomized, controlled trial. Ann Intern Med 2000;132:173-81 «PMID: 10651597»PubMed
  2. Deyle GD, Allison SC, Matekel RL ym. Physical therapy treatment effectiveness for osteoarthritis of the knee: a randomized comparison of supervised clinical exercise and manual therapy procedures versus a home exercise program. Phys Ther 2005;85:1301-17 «PMID: 16305269»PubMed
  3. Moss P, Sluka K, Wright A. The initial effects of knee joint mobilization on osteoarthritic hyperalgesia. Man Ther 2007;12:109-18 «PMID: 16777467»PubMed