Ranskassa tehdyssä 6 kuukauden seurantatutkimuksessa «Richette P, Poitou C, Garnero P ym. Benefits of massive weight loss on symptoms, systemic inflammation and cartilage turnover in obese patients with knee osteoarthritis. Ann Rheum Dis 2011;70:139-44 »1 selvitettiin, onko lihavuuskirurgisen toimenpiteen jälkeen tapahtuvalla massiivisella painonpudotuksella vaikutusta polvinivelrikkopotilaiden ilmoittamaan kipuun ja toimintakykyyn tai tulehdusmerkkiaineiden, adipokiinien ja rustoaineenvaihdunnan biomerkkiaineiden tasoihin.

Tutkimusta varten 140 lihavuuskirurgiaa odottavaa potilasta (BMI ≥ 40 kg/m² tai ≥ 35 kg/m² ja komorbiditeetti) arvioitiin, ja heistä 44 täyttivät vaaditut kriteerit: Potilailla tuli olla kipuoireinen VAS ≥ 30/100 mm (≥ 1 kuukauden ajan) ja radiologinen (KL 2–4) polvinivelrikko. Heillä ei saanut olla tulehduksellista nivelsairautta, polven kondrokalsinoosia, hyaluronaatti-injektioita 6 kuukauden aikana, kortisonilääkitystä tai -injektioita 1 kuukauden aikana tai hitaasti vaikuttavia oireenmukaisia lääkkeitä käytössään. Tutkimuspotilaat (44 ± 10.3 vuotta, BMI 50.7 ± 7.2 kg/m²) täyttivät kyselylomakkeet, ja heistä otettiin laboratorionäytteet juuri ennen leikkausta ja 6 kuukautta sen jälkeen. Kivun mittareina olivat WOMAC:n kipuosio sekä VAS (0–100 mm). Toimintahaittaa ja jäykkyyttä arvioitiin WOMAC:n vastaavilla osioilla. Potilaita pyydettiin myös arvioimaan polvinivelrikon kokonaishaittaa VAS-janalla (0–100 mm).

Tutkimuksen seuranta-aikapisteessä 6 kuukauden kohdalla potilaiden BMI oli laskenut keskimäärin 20 %. Kipu oli vähentynyt tilastollisesti merkitsevästi (VAS 24.5 ± 21 mm vs. 50 ± 26.6 mm, p < 0.001). WOMAC:n kaikissa osioissa nähtiin tilastollisesti merkitsevät parannukset 6 kuukauden kohdalla: kipu -50 % (p < 0.001), jäykkyys -47 % (p < 0.001), toimintahaitta -57 % (p < 0.001). Myös nivelrikon kokonaishaitta oli vähentynyt merkitsevästi -50 % (p < 0.001).

Kuten oletettavaa oli, massiivinen laihtuminen johti tutkimuspotilailla myös insuliinitason laskuun ja insuliiniresistenssin vähenemiseen. Tämän lisäksi useat adipokiini- ja tulehdusmerkkiainetasot (leptiini, IL-6, herkkä CRP, orosomukoidi) sekä ruston hajoamista mittaava COMP (caritlage oligometric matrix protein) laskivat merkitsevästi, kun taas ruston muodostumista mittaava PIIANP (N-terminal propeptide of type IIA collagen) nousi merkitsevästi.

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä