Takaisin

Puhelimitse tapahtuvan itsehoidon ohjauksen vaikutus kipuun polvi- ja lonkkanivelrikkopotilailla

Näytönastekatsaukset
Eeva-Eerika Helminen
6.9.2012

Näytön aste: D

Puhelimitse tapahtuva pitkäaikainen ja strukturoitu itsehoidon ohjaus saattaa vähentää kipua polvi- ja lonkkanivelrikkopotilailla, mutta luotettava näyttö tästä puuttuu.

Yhdysvalloissa tehtyyn satunnaistettuun kontrolloituun kokeeseen «Allen KD, Oddone EZ, Coffman CJ ym. Telephone-base...»1 valittiin veteraanien avoterveydenhuollosta 515 henkilöä (iän keskiarvo 60.1 vuotta, miehiä 93 %), joilla oli radiologisesti varmennettu ja kliinisesti oirehtiva polvi- tai lonkkanivelrikko. Potilaat eivät saaneet olla tekonivelleikkausjonossa.

Heidät satunnaistettiin kolmeen ryhmään: 1) kontrolliryhmään, johon kuuluvat jatkoivat normaalissa hoidossa (usual care), 2) terveysneuvontaryhmään, johon kuuluvat saivat vuoden ajan kuukausittain puhelinsoiton, jossa annettiin yleistä terveysneuvontaa, ja heille lähetettiin myös aihealueisiin liittyvää kirjallista opetusmateriaalia sekä 3) interventioryhmään. Interventio oli puhelimitse tapahtuva nivelrikon tarkasti strukturoitu potilasohjaus, johon liittyi kuukausittaiset puhelinsoitot, kirjallista opetusmateriaalia, tavoitteiden asettamista ja toimintastrategioiden luomista.

Tutkimuksen kesto oli 12 kuukautta, ja mittaukset olivat tutkimuksen alussa ja lopussa. Kipua arvioitiin Arthritis Impact Measurement Scales 2 (AIMS2) -kyselyn kipuosiolla (5 alaosiota, 5-portaisella Likert-asteikolla, kokonaistulos 0–10), joka oli tutkimuksen päälopputulosmuuttuja, sekä VAS-asteikolla (visual analogue scale, 10 cm). Tutkimuksen vei loppuun 461 (90 %) potilasta.

Interventioryhmässä olleet raportoivat merkitsevästi pienempää kipua VAS-asteikolla kuin terveysneuvontaryhmään (-1.0, 95 % luottamusväli -1.5 – (-0.5) cm, p < 0.001) tai kontrolliryhmään (-1.1, luottamusväli -1.6 – (-0.6) cm, p < 0.001) kuuluneet. AIMS2-kyselyn kipuosiossa interventioryhmän jäsenet saivat merkitsevästi pienemmän kokonaistuloksen kuin terveysneuvontaryhmään (-0.6, luottamusväli -1.0–0.2, p = 0.007) osallistuneet, mutta kontrolliryhmään verrattuna ero ei ollut merkitsevä (-0.4, luottamusväli -0.8–0.1, p = 0.105). Nivelrikkoon liittyvä minäpystyvyys oli merkitsevästi parempi potilasohjaukseen osallistuneilla verrattuna terveysneuvontaryhmään.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

«Allen KD, Oddone EZ, Coffman CJ ym. Telephone-base...»1: Yksikeskustutkimus veteraanien perusterveydenhuollossa, jossa pääasiassa tutkittavat miehiä.

Kirjallisuutta

  1. Allen KD, Oddone EZ, Coffman CJ ym. Telephone-based self-management of osteoarthritis: A randomized trial. Ann Intern Med 2010;153:570-9 «PMID: 21041576»PubMed