Takaisin

Refluksioireiden ja dyspepsian erotusdiagnostiikka

Näytönastekatsaukset
Markku Voutilainen
10.4.2019

Näytön aste: C

Dyspepsiapotilailla patologinen gastroesofageaalinen refluksi tai refluksitaudin oireet ovat tavallisia.

Tutkimuksessa «Savarino E, Pohl D, Zentilin P ym. Functional hear...»1 selvitettiin dyspepsiaoireiden esiintyvyyttä non-erosiivisessa refluksitaudissa. Tutkimukseen kuului 200 refluksipotilasta potilasta (naisia 105), joilla endoskopialöydös oli normaali. Heille tehtiin ruokatorven 24 tunnin impedanssi-pH-mittaus (määritettiin ruokatorven happoaltistusaika, happamien ja ei-happamien refluksiepisodien määrä ja laskettiin symptom association probability, SAP). Ylävatsavaivat rekisteröitiin strukturoidulla kyselylomakkeella.

81 potilaalla (41 %) todettiin patologinen ruokatorven happokuormitus (= non-erosiivinen refluksitauti), 65:llä (32 %) normaali ruokatorven happokuormitus ja tilastollinen korrelaatio oireiden ja happamien ja ei-happamien refluksien välillä (ns. hypersensitiivinen ruokatorvi) ja 54:llä (27 %) normaali happokuormitus ja puuttuva korrelaatio oireiden ja refluksiepisodien välillä (toiminnallinen närästys). Toiminnallisesta närästyksestä kärsivillä oli tilastollisesti merkittävästi (p < 0,01) enemmän ylävatsavaivoja (postprandiaalinen täyteyden tunne, turvotus, pahoinvointi) kuin refluksitauti- ja hypersensitiivinen ruokatorvi ryhmällä.

Tutkimuksen perusteella ei-erosiivisessa refluksitaudissa on alaryhmä (toiminnallinen närästys), jota sairastavilla on enemmän toiminnallista dyspepsiaa kuin muilla refluksioireisilla. Toiminnalliset vaivat eivät noudata anatomisia rajoja. Oletettavasti vaste happosalpaajille tässä ryhmässä on huonompi kuin ei-erosiivisessa refluksitaudissa tai hypersensitiivisessä ruokatorvessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tutkimuksessa «Neumann H, Monkemuller K, Kandulski A ym. Dyspepsi...»2 selvitettiin ärtyvän suolen (IBS) ja toiminnallisen dyspepsian (FD) esiintyvyyttä refluksitaudin eri alaryhmissä (erosiivinen (ERD), nonerosiivinen (NERD) refluksitauti ja Barrettin ruokatorvi (BE)). Tutkimukseen kuului 71 potilasta (33 NERD, 25 ERD, 13 BE). Kaikilla ERD- ja NERD-potilailla oli tyypilliset refluksitaudin oireet (RDQ-haastattelulomake). Toiminnallinen dyspepsia FD ja IBS diagnosoitiin Rooma III kriteereillä.

IBS-oireet (turvotus, vatsakipu, ummetus, ripuli) olivat hiukan yleisempiä NERD:ssa (54,6 %, 53,6 %,21,2 %, 24,2 %) kuin ERD:ssa (48,0 %, 44,0 %,12,0 %, 20,0 %) tai BE:ssa (53,9 %, 23,1 %, 15,4 %, 23,1 %), mutta yksikään eroista ei ollut tilastollisesti merkitsevä. NERD-potilailla oli enemmän FD-oireita verrattuna ERD- ja BE-potilaisiin, mutta nämäkään erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Tutkimuksen johtopäätös oli, että IBS ja FD on yleinen kaikissa refluksitaudin alatyypeissä. IBS ja FD tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan PPI-hoitovastetta refluksitaudissa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Xiao YL, Peng S, Tao J ym. Prevalence and symptom ...»3 selvitettiin patologisen gastroesofageaalisen refluksin esiintyvyyttä toiminnallisessa dyspepsiassa FD, (Rooma III kriteerit) ja tutkittiin protonipumppuinhibiittoritestin (PPI) kykyä erottaa potilaat, joilla toiminnalliseen dyspepsiaan liittyy patologinen refluksi. Patologisen ruokatorven happorefluksin kriteerinä oli pH < 4 yli 4,2 % rekisteröintiajasta. Tutkittavia hoidettiin rabepratsolilla 10 mg x 2 28 päivän ajan. PPI-hoidon tulos oli positiivinen, jos pääasiallisen oireen "score" laski > 50 % lähtötasosta (score = oirefrekvenssi x vaikeusaste). Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla oli oireena närästystä tai regurgitaatiota tai poikkeava gastroskopialöydös.

Tutkimukseen otettiin 186 FD-potilasta (epigastrinen kipu N = 68, epigastrinen polte N = 47, postprandiaalinen täyteyden tunne N = 54, varhainen kylläisyys N = 17). Patologinen happorefluksi todettiin 31,7 %:lla. Jos pääasiallinen oire oli epigastrinen polte, happorefluksi oli patologinen 48,9 %:lla; vastaava prevalenssi oli 36,6 % aterian jälkeisessä ylävatsaturvotuksessa ja 28,7 % epigastrisessa kivussa. PPI-testi oli positiivinen epigastrisessa kivussa 51,5 %:lla, 85 %:lla epigastrisessa poltteessa, 66,7 %:lla postprandiaalisessa turvotuksessa ja 41,1 %:lla varhaisessa kylläisyydessä (p = 0,001). PPI-testin sensitiivisyys oli 83 % ja spesifisyys 46 % patologisen ruokatorven happokuormituksen omaavien FD-potilaiden erottamisessa.

Johtopäätös: Toiminnallisessa dyspepsiassa lähes kolmanneksella on patologien pH-mittauksen tulos. Epigastrisessa kivussa prevalenssi on noin 50 %, mutta PPI-testi kyky löytää kyseiset potilaat on rajallinen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit

Dyspeptisia ja refluksitaudin oireita on usein potilailla samanaikaisesti, jonka vuoksi näiden oireet tulee kirjata mahdollisimman tarkasti 1, vastaanottokäynnillä. Jos hoitovaste on epätyydyttävä, tulee selvittää, mitkä oireet ovat korjaantuneet PPI-lääkityksen aikana. Tunnetusti non-erosiivisessa refluksitaudissa oireet lievittyvät huonommin kuin erosiivisessa refluksitaudissa. Toiminnallisessa närästyksessä hoitovaste on (todennäköisesti) huono, mutta tämän tilan erottaminen refluksitaudista ja ärtyvästä ruokatorvesta vaatii pH-mittauksen ja SAP-analyysin.

Kirjallisuutta

  1. Savarino E, Pohl D, Zentilin P ym. Functional heartburn has more in common with functional dyspepsia than with non-erosive reflux disease. Gut 2009;58:1185-91 «PMID: 19460766»PubMed
  2. Neumann H, Monkemuller K, Kandulski A ym. Dyspepsia and IBS symptoms in patients with NERD, ERD and Barrett's esophagus. Dig Dis 2008;26:243-7 «PMID: 18463443»PubMed
  3. Xiao YL, Peng S, Tao J ym. Prevalence and symptom pattern of pathologic esophageal acid reflux in patients with functional dyspepsia based on the Rome III criteria. Am J Gastroenterol 2010;105:2626-31 «PMID: 20823838»PubMed