Kontrolloidussa tutkimuksessa «Peters KM, Macdiarmid SA, Wooldridge LS ym. Random...»1 verrattiin tibiaalista sähköstimulaatiohoitoa (n = 50, joista naisia 48) tolterodiinihoitoon (n = 50, joista naisia 46) 12 viikon hoitojakson aikana yliaktiivisesta rakosta kärsivillä potilailla. Kaikkiaan 100 potilasta sai joko kerran viikossa yhden (30 minuuttia/kerta) säären iholle annetun sähköstimulaatiohoidon tai 4 mg tolterodiinia päivittäin. Hoitovastetta arvioitiin kyselylomakkeen ja potilaspäiväkirjan perusteella sekä potilastyytyväisyyskyselyllä.
Molemmilla hoidoilla saavutettiin merkitsevää parantumista lähtötilanteeseen verrattuna. Keskimäärin virtsaamiskerrat vähenivät molemmissa ryhmissä noin 30 %, eikä hoitoryhmien välillä ei ollut eroa.
Johtopäätös oli, että säären sähköinen ihon kautta tapahtuva stimulaatio on turvallinen ja tehokas vaihtoehto lääkehoidolle.
Sähköstimulaatiohoidon kestoa ja pitkäaikaisvaikutusta selvitettiin yliaktiivisesta rakosta kärsivillä (n = 33, joista naisia 31) tutkimuksessa «MacDiarmid SA, Peters KM, Shobeiri SA ym. Long-ter...»2, jossa alkuun annettiin 12 viikon aikana kerran viikossa säären alaosan iholle sähköstimulaatiohoito, ja sitä jatkettiin aina 9 kuukauteen saakka. Kyselymittauksilla arvioitiin hoitovastetta 6 kuukauden ja 1 vuoden kuluttua. 32 potilasta jatkoi puoli vuotta ja 25 tutkimuksen loppuun saakka.
Hoitovaste lähtötilanteeseen oli merkittävä puolen vuoden seurannassa, ja vaste kesti myös 1 vuoden seurannassa.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Finazzi-Agrò E, Petta F, Sciobica F ym. Percutaneo...»3 35 yliaktiivisesta rakosta kärsivää potilasta jaettiin kahteen ryhmään, jotka saivat lumehoitoa tai gastrocnemiuslihakseen neulalla tibialishermon stimulaatiohoitoa. 30 minuutin hoitojakso annettiin 3 kertaa viikossa yhteensä 12 kertaa.
Virtsaamispäiväkirjan ja kyselytutkimusten perusteella (sekä validoituja että muokattuja kyselylomakkeita) todettiin merkittävä hyöty sähköstimulaation hyväksi lumehoitoon nähden. Yli 70 %:lla sähköstimulaatiota saaneilla vaste oli hyvä – sen sijaan lumehoidossa kenelläkään ei ollut hyvää vastetta.
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Schreiner L, dos Santos TG, Knorst MR ym. Randomiz...»4 51 yli 60-vuotiasta pakkovirtsankarkailusta kärsivää naista sai 12 viikon ajan hoitona rakon harjoitusohjeita ja lantionpohjan lihasharjoitusta ohjatusti. Lisäksi satunnaistetusti puolet heistä sai sähköstimulaatiota sääreen (tibiaalinen stimulaatio) tuon perushoidon lisänä.
Virtsaamispäiväkirjan ja kyselytutkimusten perusteella sähköstimulaatioryhmässä hyvä hoitovaste oli 68 %:lla, kun taas perushoitoryhmässä 35 %:lla (p = 0,017).
Satunnaistetussa tutkimuksessa «Peters KM, Carrico DJ, Perez-Marrero RA ym. Random...»5 ihon kautta tibialishermoa stimuloitiin pakkovirtsankarkailupotilailla. Yhteensä 220 potilasta (naisia 174, miehiä 46) jakautui 2 ryhmään saaden 12 viikon aikana 1 kerran viikossa aktiivista ihon kautta tapahtuvaa stimulaatiota (n = 110, joista 86 naista) tai lumehoitoa (n = 110, joista naisia 88). Tulosta tarkasteltiin ennen ja jälkeen hoidon. Virtsaamispäiväkirja ja potilaan elämänlaatu olivat mittareina.
Aktiivihoitoryhmässä 54,5 %:lla oli hyvä hoitovaste, lumehoidossa vain 20,9 %:lla (p < 0,001).
2013 julkaistussa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «Biemans JM, van Balken MR. Efficacy and effectiven...»6 havaittiin nuo yllä esitetyt 7 tutkimusta kelvollisiksi. Ne olivat kooltaan pieniä. 5 tutkimuksessa todettiin tibiahermon stimulaatiolla hyödyllisiä vaikutuksia erityisesti yliaktiivisen rakon hoidossa (karkailukerrat ja määrä aleni 37–80 %). Kuitenkin tutkimukset ovat pieniä, ja vaikka tulokset olivat samansuuntaisia, ei voida vielä tehdä varmaa johtopäätöstä tibiahermon stimulaatiohoidon hyödystä.
Kommentti: Useat tutkimukset osoittavat samansuuntaisesti tibiaalisen hermon sähköstimulaatiolla olevan merkitsevästi parempi vaste lumehoitoon nähden. Hoitoa on annettu ihon päältä tai neulan välityksellä, antokertoja on ollut 1 tai 3 kertaa viikossa ja hoitojakson pituus on ollut 6–12 viikkoa. Tulokset kaikissa tutkimuksissa näyttävät samansuuntaisilta. Parhaassa tutkimuksessa «Peters KM, Carrico DJ, Perez-Marrero RA ym. Random...»5 annettiin hoito kerran viikossa 12 viikon ajan. Hoidosta ei ole kuvattu aiheutuvan merkittäviä haittoja.