Hollantilaisessa rekisteritutkimuksessa «Schneeberger C, Stolk RP, Devries JH ym. Differenc...»1 selvitettiin, saavatko diabetesta sairastavat naiset samanlaista (antibiootin laatu, kesto) mikrobilääkehoitoa kystiittiin kuin diabetesta sairastamattomat, ja mikä oli VTI:n uusiutumisen riski 30 vuorokauden kuluessa hoidon alkamisesta. Materiaalina oli hollantilaiseen tutkimusrekisterin (PHARMO Record Linkage System) tiedot ajalta 1/1999–1/2006, josta ensin valittiin ne vähintään 12-vuotiaat naiset, jotka olivat saaneet tutkimusaikana vähintään yhden VTI:hin suunnatun mikrobilääkekuurin. Tutkimuksesta suljettiin sitten pois raskaana olevat ja ne, jotka olivat tutkimusajanjaksoa edeltävän vuoden aikana saaneet mirobilääkehoitoa VTI:hin, joilla oli virtsateiden rakenteellinen poikkeavuus, estolääkitys VTI:hin, immunosuppressiivinen lääkehoito, antiretroviraalinen hoito, lääkehoito munuaisten vajaatoiminnan vuoksi ja ne, jotka saivat toisen mikrobilääkekuurin 5 päivän sisällä ensimmäisestä. Diabeteksen sairastaminen määriteltiin lääkehoidon perusteella. Lopulliset tutkittavien lukumäärät olivat: 1 817 premenopausaalista naista, joilla oli diabetes ja 136 195 naista, joilla ei ollut diabetesta. Vastaavat postmenopausaalisten naisten lukumäärät olivat 8 549 ja 64 063. VTI:n relapseja ja reinfektioita ei voitu erottaa toisistaan. Tutkimuksessa ei ollut mahdollista yhdistää virtsaviljelylöydöstä mikrobilääketietoihin. Samaan aikaan samalla alueella toteutetun tutkimuksen mukaan mikrobilääkeresistenssissä ei ollut eroja diabetesta sairastavien ja sairastamattomien välillä.
Premenopausaaliset naiset, joilla oli diabetes, saivat useammin pitemmän (26,5 vs. 19,2 %; p < 0,001) hoidon norflokasiinilla (10,7 vs. 6,2 %; p < 0,001), mutta silti heidän VTI:nsa uusiutui useammin (16,1 vs. 12,2 %; p < 0,003) verrattuna niihin, joilla ei ollut diabetesta. Vastaavasti myös postmenopausaaliset diabetesta sairastavat naiset saivat useammin pitemmän (32,8 vs. 28,8 %; p < 0,001) hoidon norfloksasiinilla (15,2 vs. 12,7 %; p < 0,001), mutta uusiutuminen oli siitä huolimatta yleisempää (19,1 vs. 16,4 %; p < 0,001).
Grigoryan ym. yhdysvaltalaisessa retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa «Grigoryan L, Zoorob R, Wang H ym. Less workup, lon...»2 selvitettiin, vaikuttaako VTI:n hoidon kesto diabetesta sairastavien naisten kystiitin uusiutumiseen. Tutkittavat olivat vähintään 18-vuotiaita naisia, jotka olivat sairastaneet akuutin kystiitin vuosien 2011–2014 välisenä aikana. Heidät identifioitiin 1 perhelääkäriklinikan ja 1 urologisen osaston potilaista sähköisen sairauskertomusjärjestelmän perusteella (EPIC Clarity database). Seuranta-aika kystiitin jälkeen oli 12 kuukautta. Uusiutumiseksi määriteltiin oireinen infektio (ICD-9-koodin mukaan), johon oli aloitettu mikrobilääkehoito. Varhainen uusiminen oli kyseessä 6–29 päivää ja myöhäinen 30 päivää – 12 kuukautta edellisestä hoidosta. Poissulkukriteerit olivat alle 12 kuukauden seuranta-aika, vastaanottokäynti mikrobilääkeprofylaksian aloittamiseksi, komplisoituun VTI:hin sopiva ICD-9-koodi. Diabeteksen kriteerinä oli sairauskertomuksesta löytyvä HbA1c ≥ 6,5 %. Lyhyt hoitoaika oli enintään 5 päivää ja pitkä yli 5 päivää.
Tutkimukseen otettiin 2 327 kystiitin takia tehtyä vastaanottokäyntiä yhteensä 1 845:ltä naiselta. Naisista 69 % (n = 1 606) oli vaihdevuosi-iän ohittaneita. 109:llä (6,8 %) premenopausaalisista naisista kystiitin takia vastaanotolla käyneistä ja 150:llä (20,8 %) vaihdevuosi-iän ohittaneista naisista oli diabetes. Diabeteksen esiintyvyys valkoihoisilla premenopausaalisilla naisilla oli 59/105 (56,2 %) ja postmenopausaalisilla naisilla 98/147 (66,7 %). Vastaavat luvut tummaihoisilla olivat 27/105 (25,7 %) ja 36/147 (24,5 %). Diabeetikkojen keski-ikä oli korkeampi kuin niiden, joilla diabetesta ei ollut (premenopausaaliset, DM ±: 46 vuotta (37–52) vs. 35 vuotta (28–44), p < 0,001; postmenopausaaliset, DM ±: 68 vuotta (63–74) vs. 64 vuotta (59–69), p < 0,001).
1 070 naista (46 %) sai akuutin kystiitin hoidoksi fluorokinolonia, 811 (35 %) nitrofurantoiinia, 337 (16 %) sulfatrimetoprimia ja 188 (8 %) beetalaktaamia, eikä ryhmien (DM-status, menopaussi) välillä ollut suuria eroja mikrobilääkkeen valinnassa. Sen sijaan iän ja mikrobilääkkeen laadun vakioinnin jälkeen diabetes oli itsenäinen pitemmän hoidon valitsemisen riskitekijä (OR 1,82; 95 % luottamusväli 1,23–2,70). Valittu mikrobilääke ei vaikuttanut uusiutumisriskiin.
Monimuuttuja-analyysissä varhaisen uusiutumisen riski oli suurempi, jos mikrobilääkehoidon kesto oli yli 5 päivää (OR 2,17, 95 % luottamusväli 1,07–4,41, p = 0,03). Diabetes tai suurempi muu tautitaakka (Charlsonin komorbiditeetti-indeksi ≥ 2) (OR 2,50, 95 % luottamusväli 0,96–6,51, p = 0,06) ei vaikuttanut varhaisen uusiutumisen riskiin. Diabetekseen (OR 1,68, 95 % luottamusväli 1,10–2,57, p = 0,02) ja suurempaan tautitaakkaan (Charlsonin komorbiditeetti-indeksi ≥ 2) (OR 2,17, 95 % luottamusväli 1,26–3,72, p = 0,01) liittyi myöhäisen uusiutumisen riski, joka ei ollut riippuvainen mikrobilääkehoidon pituudesta (OR 1,00, 95 % luottamusväli 0,74–1,35.
Kommentti: Tutkimustuloksia voidaan tulkita myös siten, että yli 5 vuorokautta kestävä kystiitin mikrobilääkehoito on haitallista, koska se saattaa lisätä VTI:n varhaista uusimista.