Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Hannu Romppanen 23.5.2011, Käypä hoito -suositus: ST-nousuinfarkti
910 ST-nousinfarktipotilasta, joille suunniteltiin välitön pallolaajennushoito, satunnaistettiin «Montelescot G. Intravenous enoxaparin associated w...»1 saamaan suonensisäisen latausannoksen joko fraktioimatonta hepariinia (UFH) 50–70 IU/kg ACT-tasolle 300–350 s (ACT tavoite 200–300 s, jos GPI käytettiin samalla) tai pienimolekulaarista hepariinia (LMWH), enoksapariini 0,5 mg/kg. 70 % potilaista satunnaistettiin ennen sairaalaan saapumista. LMWH- ja UFH-hoitoja jatkettiin, kunnes potilas kotiutui.
30 päivän seurannassa ensisijaisten päätetapahtumien (kuolema, sydäninfarkti, toimenpiteen epäonnistuminen tai merkittävä vuoto) estossa ei ryhmien välillä ollut merkitsevää eroa 28 % LMWH-ryhmässä ja 33,7 % UFH-ryhmässä; RR 0,83; 95 % luottamusväli 0,68–1,01; p = 0,07. Toissijaisena päätetapahtumana määritettyjen iskeemisten tapahtumien (kuolema, uusinta sydäninfarkti, akuutti koronaarisyndrooma tai kiireellinen uusintarevaskularisaatio) määrä oli vähäisempi enoksapariiniryhmässä UFH-ryhmään verrattuna; 6,7 vs. 11,3 %; p = 0,01. Vuotojen määrässä ei ollut eroja ryhmien välillä 30 päivän seurannassa: enoksapariini 2,9 vs. UFH 2,4 %.
Satunnaistamaton prospektiivinen alaryhmäanalyysi «Montalescot G, Ellis SG, de Belder MA ym. Enoxapar...»2 FINESSE-tutkimuksesta, jossa primaaristi tutkittiin ST-nousuinfarktipotilaiden fasiloitua esihoitoa ennen välitöntä pallolaajennusta joko absiksimabilla tai absiksimabi tehostettuna puoliannostrombolyytillä verrattuna ilman eteishoitoa suoritettuun välittömään pallolaajennukseen. Tässä alaryhmäanalyysissä verrattiin enoksapariinia (n = 759) fraktioimattomaan hepariiniin (n = 1 639).
30 päivän seurannassa enoksapariiniryhmässä oli merkitsevästi vähemmän vuotoja (2,4 vs. 4,4 %; p = 0,045), mutta kallonsisäisten vuotojen määrässä ei ollut eroja ryhmien välillä (0,27 vs. 0,28 %). Yhdistetty päätetapahtuma kuoleman, sydäninfarktin, kiireellisen uusintarevaskularisaation tai uusinta iskemian suhteen oli merkittävästi alhaisempi enoksapariiniryhmässä (5,3 vs. 8 %; OR 0,47 95 % luottamusväli 0,31–0,72, p = 0,0005). 90 päivän kokonaiskuolleisuus oli alhaisempi enoksapariiniryhmässä (3,8 vs. 5,6 %; UFH).
Retrospektiivinen analyysi «Brieger D, Collet JP, Silvain J ym. Heparin or eno...»3 e-PARIS-rekisteristä, josta poimittiin keskenään vertailtavissa olevat potilaat, jotka olivat saaneet ST-nousuinfarktin välitöntä pallolaajennushoitoa edeltävästi joko enoksapariinia (n = 346) tai UFH:ta (n = 234). Enoksapariiniannos oli suonensisäisenä latausannoksena 0,5 mg/kg tai ihonalaisena injektiona 1 mg/kg, UFH-annos oli 68 IU/kg suonensisäisenä latausannoksena. Radialis-reittiä käytettiin 90 % tapauksissa, ja 75 % potilaista sai myös GPI-lääkitystä.
Sairaalassa ollessa enoksapariinilla hoidetuilla potilailla oli merkitsevästi vähemmän kuolemia tai uusintasydäninfarkteja verrattuna UFH-ryhmään; OR 0,28, 95 % luottamusväli 0,12–0,68. Sama ero säilyi merkittävänä myös 30 päivän seurannassa ryhmien välillä; OR 0,35, 95 % luottamusväli 0,16–0,85. Vuodoissa ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä.
Kommentit
«Montelescot G. Intravenous enoxaparin associated w...»1: Tutkimus oli satunnaistettu kansainvälinen monikeskustutkimus ST-nousuinfarktipotilaskohortista, jossa potilaat hoidettiin välittömällä pallolaajennushoidolla.
«Montalescot G, Ellis SG, de Belder MA ym. Enoxapar...»2: Tutkimus oli satunnaistamaton alaryhmäanalyysi suurehkosta satunnaistetusta kansainvälisestä monikeskustutkimuksesta.
«Brieger D, Collet JP, Silvain J ym. Heparin or eno...»3: Tutkimus oli yhden keskuksen retrospektiivinen satunnaistamaton rekisteritutkimus.