Takaisin

Sepelvaltimotautipotilaiden sekundaariprevention toteutuminen

Näytönastekatsaukset
Päivittänyt Pertti Pasanen
23.3.2022

Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Pirjo Mäntylä 27.6.2011, Käypä hoito -suositus: ST-nousuinfarkti

Näytön aste: A

Sepelvaltimotautipotilaiden hoitoon koulutettujen sairaanhoitajien toteuttamalla hoidolla on suotuisa vaikutus potilaiden riskitekijöihin.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Snaterse M, Dobber J, Jepma P ym. Effective compon...»1 tutkittiin hoitajavetoisen hoidon ja sen osa-alueiden tehokkuutta sepelvaltimotaudin sekundaaripreventiossa. Katsaukseen etsittiin tutkimuksia vuosilta 1990–2015.

Katsaukseen valittiin tutkimukset, joissa tutkimusasetelma oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, potilaat oli otettu sairaalahoitoon tai heitä hoiti yleislääkäri sepelvaltimotaudin sekundaariprevention takia, vähintään 70 %:lla potilaista oli kardiovaskulaarisairaus tai sekundaaripreventiosta raportoitiin erikseen ja hoitaja oli mukana hoidossa "hoitajakoordinaattorina". Valittujen tutkimusten päätetapahtumina raportoitiin riskitekijöitä, terveyskäyttäytymistä, kliinisiä tapahtumia, potilaan kokema terveys tai hoitosuosituksiin sitoutuminen. Tutkimusten interventiot luokiteltiin 3 kategoriaan: riskitekijöiden hoito (esim. elämäntapaneuvonta, verenpaineen ja kolesterolin hoito), moniammatillinen konsultaatio (esim. konsultaatio ja toiselle ammattilaiselle lähettäminen) ja jaettu päätöksenteko (esim. tavoitteiden asettaminen ja perheelle annettu tuki). Intervention intensiteetti luokiteltiin korkeaksi, jos hoitajakäyntejä oli yli 4, keskimääräiseksi, jos käyntejä oli 3–4, ja matalaksi, jos käyntejä oli 1–2.

Systemaattiseen katsaukseen valittiin 18 tutkimusta, joissa oli yhteensä 11 195 potilasta. Valittujen tutkimusten osallistujien keski-ikä vaihteli ikävuosien 54 ja 75 välillä. Verrokkina käytetty tavallinen hoito koostui yleensä yleislääkärin tai kardiologin toteuttamasta hoidosta. Osassa tutkimuksia verrokkihoito oli tavallista intensiivisempää ja sisälsi myös kuntoutusohjelman.

Interventiot, joihin liittyi hoitajien itsenäinen lääkkeiden määrääminen ja/tai annoksen muuttaminen ja joiden intensiteetti oli korkea, olivat tehokkaita laskemaan systolista verenpainetta ja LDL-kolesterolia. Tavalliseen hoitoon verrattuna hoitajavetoisella hoidolla systolinen verenpaine laski 2,96 mmHg (95 % luottamusväli 1,53–4,40 mmHg) ja LDL-kolesteroli 0,23 mmol/l (0,10–0,36). Tupakoinnin lopettaminen onnistui 25 % todennäköisemmin (RR 1,25; 95 % luottamusväli 1,08–1,43).

8 tutkimuksessa 11:stä, jotka raportoivat ennalta määrättyinä primaareina päätetapahtumina kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin, triglyseridit, lääkehoidon, SCORE-pisteet, verenpaineen tai ruokavalion, oli hoitajavetoinen hoito parempi vaihtoehto kuin tavallinen hoito. Tulos oli interventiota suosiva myös näiden kliinisten tapahtumien osalta: sairaalahoitoon joutuminen minkä tahansa tai kardiovaskulaarisairauden takia (päivissä) ja hoitosuosituksissa pysyminen. Puolessa näistä tutkimuksista interventio oli luokiteltu intensiivisyydeltään korkeaksi. Yhdessä interventiona käytettiin toistuvia puhelinkontakteja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentit

Katsaukseen valittiin tutkimuksia 12 eri maasta ja 4 eri maanosasta. Katsaus kattaa suuren määrän erilaisia interventioita, ja lähes kaikissa tulokset ovat samansuuntaisia. Verrokkina käytetty tavallinen hoito on lähellä suomalaista hoitokäytäntöä.

Kirjallisuutta

  1. Snaterse M, Dobber J, Jepma P ym. Effective components of nurse-coordinated care to prevent recurrent coronary events: a systematic review and meta-analysis. Heart 2016;102:50-6 «PMID: 26567234»PubMed