Meta-analyysissä «Elgendy IY, Elgendy AY, Mahmoud AN ym. Intravenous...»1, johon sisältyi 4 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (Early-BAMI, BEAT-AMI, METOCARD-CNIC ja Hanada ym.) ja yhteensä 1 149 potilasta, verrattiin PCI-hoidetuilla STEMI-potilailla varhaista rutiininomaista suonensisäistä beetasalpausta lumeeseen/normaaliin hoitoon. Potilaiden Killip-luokka oli I tai II.
Interventio: 2 tutkimuksessa annettiin metoprololia 5 mg x 2–3 i.v. aloitettuna ennen PCI:tä, 1 tutkimuksessa esmololia 60 minuuttia PCI:n jälkeen tavoitteena syke 60/min ja 1 tutkimuksessa landiololia heti PCI:n jälkeen infuusiona 3 µg/kg/min 24 tunnin ajan.
Tulokset: Suonensisäinen beetasalpaus vähensi sairaalahoidon aikaisten kammioperäisten rytmihäiriöiden riskiä (RR 0,42, 95 % luottamusväli 0,26–0,69, p = 0,001). Hoidolla ei ollut merkittävää vaikutusta kardiogeenisen sokin riskiin (RR 0,78, 95 % luottamusväli 0,31–1,97, p = 0,61), bradykardioihin (RR 1,54, 95 % luottamusväli 0,35–6,81, p = 0,57), reinfarkteihin sairaalahoidon aikana (RR 1,13, 95 % luottamusväli 0,28–4,50, p = 0,86), kokonaiskuolleisuuteen sairaalassa (RR 0,71, 95 % luottamusväli 0,19–3,17, p = 0,72) tai kardiovaskulaarisiin kuolemiin sairaalahoidon aikana (RR 0,93, 95 % luottamusväli 0,35–2,48, p = 0,88).
Beetasalpaajaryhmässä oli trendi vähentyneeseen riskiin joutua jatkossa sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan takia (RR 0,32, 95 % luottamusväli 0,10–1,05, p = 0,06).
Toisessa meta-analyysissä «Hoedemaker NP, Roolvink V, de Winter RJ ym. Early ...»2, johon sisältyivät samat satunnaistetut työt (n = 1 150) kuin edelliseen meta-analyysiin, selvitettiin varhaisen suonensisäisen beetasalpauksen vaikutusta 1 vuoden kuolleisuuteen ja reinfarkteihin vuoden aikana PCI-hoidetuilla STEMI-potilailla.
Interventio: 2 tutkimuksessa annettiin metoprololia 5 mg x 2–3 i.v. aloitettuna ennen PCI:tä, 1 tutkimuksessa esmololia 60 minuuttia PCI:n jälkeen tavoitteena syke 60/min ja 1 tutkimuksessa landiololia heti PCI:n jälkeen infuusiona 3 µg/kg/min 24 tunnin ajan.
Tulokset: Vuoden kuolleisuudessa tai uusintainfarkteissa ei todettu eroja beetasalpaajaryhmässä (4,2 %) verrattuna lumeryhmään (4,4 %) (RR 0,96, 95 % luottamusväli 0,53–1,75). Ryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja sydänmerkkiaineiden pitoisuuksissa eikä kuukauden kuluttua arvioidussa vasemman kammion toiminnassa (LVEF).
Sen sijaan 6 kuukauden kuluttua mitattu LVEF oli tilastollisesti parempi beetasalpaajaryhmässä 52,8 % verrattuna lumeryhmään 50,0 % (p = 0,03). Ryhmien välillä ei ollut eroja sairaalahoidon aikana kardiogeenisen sokin, kammiotakykardioiden eikä oireisten bradykardioiden esiintymisessä.
Kommentti: Meta-analyysien potilasmäärät eivät olleet kovin suuria, mutta niihin valikoituneet satunnaistetut tutkimukset oli tehty "modernien" STEMIn hoitojen aikakaudella.
Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyisellä STEMIn hoidolla (PCI) varhaisen suonensisäisen beetasalpaajan lisääminen hoitoon ei ilmeisesti paranna ennustetta. Varhainen suonensisäinen beetasalpaus vaikuttaa olevan turvallista, mikäli potilaalla ei ole akuuttia sydämen vajaatoimintaa (tutkimuksissa vain Killip I ja II). Asian lopullinen selvittäminen edellyttää laajempia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia.