KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

PCI-keskuksen volyymi

Näytönastekatsaukset
17.8.2011
Käypä hoito

Näytön aste = B

Paljon pallolaajennuksia tekevässä sairaalassa välittömällä pallolaajennuksella hoidettujen ST-nousuinfarktipotilaiden kuolleisuus ja uusintasydäninfarktien vaara lienee vähäisempi kuin pienen volyymin sairaaloissa.

Kymmenestä tutkimuksesta koostuvassa meta-analyysissa «Post PN, Kuijpers M, Ebels T ym. The relation between volume and outcome of coronary interventions: a systematic review and meta-analysis. Eur Heart J 2010;31(16):1985-92. »1 oli mukana 1 322 342 PCI:llä hoidettua potilasta 1 746 eri sairaalasta vuosina 1995–2003. Sairaaloista 8 oli Yhdysvalloissa ja 2 Japanissa. Tutkimus osoitti, että > 600 PCI-toimenpidettä tekevissä sairaaloissa sairaalakuolleisuus oli pienempi kuin < 600 PCI:tä tekevissä sairaaloissa (OR 0.87, 95 % CI 0.83–0.91). Relatiivinen riskin alenema kuolleisuuden suhteen oli siten 13 % eikä ison volyymin keskuksissa tehdyn PCI:n hyöty näyttänyt heikkenevän ajan myötä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tässä rekisteritutkimuksessa (the National Registry of Myocardial Infarction, NRMI) «Canto JG, Every NR, Magid DJ ym. The volume of primary angioplasty procedures and survival after acute myocardial infarction. National Registry of Myocardial Infarction 2 Investigators. N Engl J Med 2»2 oli mukana 534 758 ST-nousuinfarktipotilasta, jotka hoidettiin joko liuotushoidolla tai välittömällä pallolaajennuksella. Sairaalat jaettiin quartiileihin niiden vuosivolyymin mukaan. Pienen volyymin keskus oli kyseessä silloin, kun välittömiä pallolaajennuksia tehtiin vuosittain 5–11 (alle 5 toimenpidettä vuodessa tekevät keskukset pois suljettiin tutkimuksesta) ja suuren volyymin keskus silloin, kun toimenpiteitä tehtiin > 33 vuodessa. Liuotushoidon yhteydessä pienen volyymin keskus tarkoitti sitä, että liuotushoitoja annettiin vuosittain 5–15, kun suuren volyymin keskuksessa niitä annettiin > 45.

Molemmat reperfuusiohoidot toteutettiin nopeammin suuren keskuksen sairaalassa kuin pienen volyymin omaavassa sairaalassa (liuotushoito 11 minuuttia nopeammin ja välitön pallolaajennus 28 minuuttia nopeammin).

Liuotushoidon saaneiden potilaiden välillä ei ollut eroa sairaalakuolleisuudessa sen mukaan, oliko liuotushoito annettu pienen vai suuren volyymin sairaalassa (6.9 vs 7.0 %, p = 0.36). Sen sijaan kuolleisuus oli pienempi, kun välitön pallolaajennus tehtiin suuren volyymin sairaalassa verrattuna pienen volyymin sairaalaan (5.7 vs 7.7 %, p < 0.01) NNT-arvon ollessa 50.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tässä rekisteritutkimuksessa «Vakili BA, Kaplan R, Brown DL. Volume-outcome relation for physicians and hospitals performing angioplasty for acute myocardial infarction in New York state. Circulation 2001;104(18):2171-6. »3 oli mukana 1 342 ST-nousuinfarktipotilasta, jotka hoidettiin 32 eri New Yorkin osavaltion sairaalassa. Toimenpidelääkärit luokiteltiin pienen volyymin lääkäriksi volyymin ollessa 1–10 välitöntä pallolaajennusta (pPCI) vuodessa ja suuren volyymin lääkäriksi, kun toimenpide määrä oli ≥ 11 pPCI:tä vuodessa. Pienen volyymin sairaala oli kyseessä silloin, kun siellä tehtiin vuodessa 1–56 pPCI:tä. Suuren volyymin sairaala puolestaan teki ≥ 57 pPCI:tä vuodessa.

Sairaalakuolleisuus oli pienen volyymin lääkärien hoitamilla ST-nousuinfarktipotilailla suurempi kuin suuren volyymin lääkärien hoitamilla potilailla (7.1 vs 3.8 %, p = 0.01). Ero säilyi monimuuttuja-analyysissa, jossa sairaalakuoleman riski väheni 57 %:lla, kun potilas hoidettiin suuren volyymin omaavan toimenpidelääkärin toimesta (RR 0.43, CI 95 % 0.21–0.83). Sairaalakuolleisuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sen välillä, hoidettiinko potilas pienen volyymin vai suuren volyymin sairaalassa (5.8 vs 4.0 %, p = 0.115). Monimuuttuja-analyysissa sairaalakuoleman vaarassa ei ollut eroa suuren volyymin sairaalassa pienen volyymin sairaalan verrattuna (RR 0.56, CI 95 % 0.29–1.1).

Sairaalakuolleisuutta tutkittiin neliluokkaisesti siten, että otettiin huomioon niin tekijän kuin sairaalankin volyymi. Kyseiset ryhmät olivat sellaiset, joissa ST-nousuinfarktipotilasta hoiti pienen volyymin lääkäri pienen volyymin sairaalassa (referenssiryhmä), suuren volyymin lääkäri pienen volyymin sairaalassa, pienen volyymin lääkäri suuren volyymin sairaalassa ja suuren volyymin lääkäri suuren volyymin sairaalassa. Sairaalakuolleisuudet kyseisissä ryhmissä olivat 7.6 %, 5.8 %, 4.1 % ja 3.7 %, vastaavassa järjestyksessä (p = 0.026). Ero säilyi monimuuttuja-analyysissa, jossa sairaalakuoleman riski oli 49 % pienempi potilailla, jotka hoidettiin suuren volyymin lääkärin toimesta suuren volyymin sairaalassa (RR 0.51, CI 95 % 0.26–0.99).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tässä rekisteritutkimuksessa «Hannan EL, Wu C, Walford G ym. Volume-outcome relationships for percutaneous coronary interventions in the stent era. Circulation 2005;112(8):1171-9. »4 oli mukana 107 713 potilasta, joille tehtiin sepelvaltimoiden pallolaajennus 34 eri New Yorkin osavaltion sairaalassa 263 eri toimenpidelääkärin toimesta. Tehtyjen pallolaajennusten vuosivolyymien mukaan luotiin kolme erillistä raja-arvoa sekä pienen että suuren volyymin sairaaloille ja toimenpidelääkäreille. Nämä raja-arvot sairaaloille olivat < 400 tai ≥ 400, < 500 tai ≥ 500 ja < 600 tai ≥ 600 PCI:tä vuodessa. Toimenpidelääkärien raja-arvot olivat < 75 tai ≥ 75, < 100 tai ≥ 100 ja < 125 tai ≥ 125 PCI:tä vuodessa. Tutkittaessa ST-nousuinfarktiaineistoa, joille tehtiin välitön pallolaajennus (pPCI), raja-arvot sairaaloille olivat < 36 tai ≥ 36, < 40 tai ≥ 40 ja < 60 tai ≥ 60 pPCI:tä vuodessa ja toimenpidelääkäreille < 8 tai ≥ 8 ja < 10 tai ≥ 10 pPCI:tä vuodessa. Tilastolliset analyysit tehtiin kaikilla yllä mainituilla vaihtoehdoilla sekä ottamalla samanaikaisesti huomioon sekä sairaalan että lääkärin vuosivolyymit.

Pallolaajennuksissa sairaalakuolleisuus oli suurempi pienen volyymin kuin suuren volyymin sairaaloissa käytettiin raja-arvona sitten 400 (OR 1.98, CI 95 % 1.17–3.35), 500 (OR 1.58, CI 95 % 1.20–2.10) tai 600 (OR 1.51, CI 95 % 1.15–1.97) toimenpidettä vuodessa. Pienen volyymin sairaaloissa oli myös enemmän ohitusleikkauksia, jotka tehtiin joko samana päivän kuin PCI tai samalla sairaalahoitojaksolla. Toimenpidelääkärin volyymin ja sairaalakuolleisuuden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Ohitusleikkauksen tarve PCI:n kanssa samana päivänä oli yleisempää pienen volyymin lääkäreillä kaikilla raja-arvoilla: 75 (OR 1.65, CI 95 % 1.05–2.60), 100 (OR 1.68, CI 95 % 1.21–2.33) tai 125 (OR 1.62, CI 95 % 1.22–2.16) PCI:tä vuodessa. Vastaava tulos oli saman sairaalajakson aikana tarvittujen ohitusleikkausten tarpeessa. Potilailla, joiden PCI:n teki pienen volyymin lääkäri (< 75 PCI:tä vuodessa) < 400 PCI:tä vuodessa tekevässä sairaalassa, oli suurentunut sairaalakuoleman riski verrattuna potilaaseen, jonka PCI:n tekijän vuosivolyymi oli ≥ 75 ja toimenpide tehtiin ≥ 400 PCI:tä vuodessa tekevässä sairaalassa (OR 5.92, CI 95 % 3.25–10.97). Kun PCI:n teki pienen volyymin lääkäri (< 75 PCI:tä vuodessa) < 600 PCI:tä vuodessa tekevässä sairaalassa verrattuna ≥ 75 vuosivolyymin lääkäriin ≥ 600 PCI:tä vuodessa tekevässä sairaalassa, sairaalakuoleman riski oli edelleen suurempi (OR 1.70, CI 95 % 1.02–2.82).

Välittömällä pallolaajennuksella hoidetuilla potilailla, monimuuttuja-analyysissa todettiin suurempi sairaalakuoleman riski pienen volyymin kuin suuren volyymin sairaaloissa hoidetuilla potilailla käytettiin raja-arvona sitten 36 (OR 2.01, CI 95 % 1.27–3.17), 40 (OR 1.73, CI 95 % 1.11–2.71) tai 60 (OR 1.45, CI 95 % 1.01–2.09) pPCI:tä vuodessa. Sairaalakuoleman riskissä ei ollut eroa verrattaessa pienen ja suuren volyymin lääkärien tekemiä toimenpiteitä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tässä rekisteritutkimuksessa «Zahn R, Gottwik M, Hochadel M ym. Volume-outcome relation for contemporary percutaneous coronary interventions (PCI) in daily clinical practice: is it limited to high-risk patients? Results from the R»5 oli mukana 27 965 potilasta, joille oli tehty sepelvaltimoiden pallolaajennus 67 eri saksalaisessa sairaalassa vuonna 2003. Päätetapahtumana oli kuolema sairaalajakson aikana.

Sairaalakuolleisuus oli suurempi pienen volyymin (< 400 PCI/v) kuin suuren volyymin (> 400 PCI/v) sairaalassa (1.67 vs 1.31 %, OR 1.28, CI 95 % 1.04–1.58). Elektiivisissä PCI-toimenpiteissä ei ollut eroa kuolleisuudessa sen mukaan, mikä oli sairaalan vuosivolyymi. Vertailtaessa pienen (< 325 PCI/v) ja suuren (> 325 PCI/v) volyymin sairaaloita toisiinsa todettiin univariaattianalyysissä, että erityisesti ennuste oli parempi ison volyymin sairaaloissa, mikäli potilaalla oli diabetes, sydämen vajaatoiminta tulovaiheessa, kardiogeeninen sokki tulovaiheessa, 3-suonen sepelvaltimotauti, alentunut vasemman kammion ejektiofraktio (< 35 %) tai potilaalla oli akuutti ST-nousuinfarkti.

ST-nousuinfarktipotilailla sairaalakuolleisuus oli suurin pienen vuosittaisen PCI-volyymin omaavassa sairaalassa: 7.7 % (4–166 PCI/v), 6.3 % (196–323 PCI/v), 4.9 % (327–520 PCI/v) ja 4.8 % (521–2 204 PCI/v), p = 0.04.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tässä prospektiivisessa rekisteritutkimuksessa «Khattab AA, Hamm CW, Senges J ym. Sirolimus-eluting stent treatment at high-volume centers confers lower mortality at 6-month follow-up: results from the prospective multicenter German Cypher Registry»6 oli mukana 8 201 potilasta, joille oli laitettu lääkeainestentti (sirolimus) 51 saksalaisessa sairaalassa vuosina 2002–2005. Yhdistelmäpäätetapahtumana oli kuolema, sydäninfarkti ja kohdesuonen revaskularisaatio 6 kuukauden seurannassa. Sairaalat jaettiin kolmeen luokkaan sen mukaan, oliko tutkimusjakson aikana laitettu lääkestentti < 150 (pienen volyymin sairaala), 150–400 (keskisuuren volyymin sairaala) vai > 400 (suuren volyymin sairaala) potilaalle.

Yhdistelmä päätetapahtumia esiintyi 6 kuukauden seuranta jakson aikana vähiten suuren volyymin sairaalan potilaille: 11.3 % (pienen volyymin sairaala), 12.1 % (keski-suuren volyymin sairaala) ja 9.0 % (suuren volyymin sairaala), p = 0.0001. Kohdesuonen revaskularisaatioissa ei ollut eroa seurannassa. Sen sijaan ero kuolleisuudessa ja sydäninfarkteissa säilyi monimuuttuja-analyysissa niin, että suuren volyymin sairaalaan verrattuna riski niihin oli suurempi sekä pienen volyymin sairaalassa (OR 1.85, CI 95 % 1.31–2.59, p < 0.001) että keski-suuren volyymin sairaalassa hoidetuilla potilailla (OR 1.69, CI 95 % 1.29–2.21, p < 0.001).

Lääkestentillä hoidetuista potilaista 3 390 oli sepelvaltimotautikohtaus (ACS). Sepelvaltimokohtauksista ST-nousuinfarktia oli saman verran kaikissa sairaaloissa, mutta sydäninfarktia ilman ST-nousua oli enemmän keskisuuren volyymin sairaaloissa ja epästabiilia angina pectorista pienen volyymin sairaaloissa. ACS-potilaista kuoleman, toimenpiteen jälkeisen sydäninfarktin ja päivystyksellisen (urgent) revaskularisaation yhdistelmä päätetapahtumia sairaalahoitojakson aikana oli eniten pienen volyymin sairaalassa (6.0 %), sitten keskisuuren volyymin (3.9 %) ja vähiten suuren volyymin sairaalassa (2.4 %), p < 0.001. Kuuden kuukauden seurannassa monimuuttuja-analyysissa todettiin suurentunut riski kuoleman ja sydäninfarktin yhdistelmään sekä pienen (OR 2.09, CI 95 % 1.35–3.24) että keskisuuren volyymin sairaalassa (OR 1.79, CI 95 % 1.24–2.57) verrattuna suuren volyymin sairaalaan. Stabiilien potilaiden kohdalla kyseisissä muuttujissa ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa 6 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kyseessä oli ranskalainen retrospektiivinen rekisteritutkimus «Spaulding C, Morice MC, Lancelin B ym. Is the volume-outcome relation still an issue in the era of PCI with systematic stenting? Results of the greater Paris area PCI registry. Eur Heart J 2006;27(9):»7, jossa olivat mukana kaikki 11 miljoonan asukkaan väestön kattavalla alueella tehdyt sepelvaltimoiden pallolaajennukset vuosina 2001–2002. Erityisenä tavoitteena oli tutkia sairaalan vuosivolyymin vaikutusta korkean riskin potilaiden päivystyksellisen (urgent) pallolaajennuksen tuloksiin, kun kyseessä oli joko akuutti sydäninfarkti, kardiogeeninen sokki tai onnistunut elvytys sydänpysähdyksestä, jonka syynä oli sepelvaltimotukos. Kyseiset kliiniset ilmentyvät olivat hyvin määriteltyjä, kuten myös päätetapahtumat. Tutkimuksessa käytettiin propensity scorea pyrkimyksenä tehdä mahdollisimman vertailukelpoiset ryhmät potilaista, jotka hoidettiin joko pienen volyymin (< 400 PCI/v) tai suuren volyymin sairaalassa (> 400 PCI/v).

Tutkimuksessa oli mukana 37 848 pallolaajennustoimenpidettä 44 eri sairaalasta. Pallolaajennuksista 9344 (24.7 %) tehtiin pienen volyymin sairaaloissa. Pallolaajennus onnistui useammin suuren volyymin kuin pienen volyymin sairaalassa (93.2 vs 91.6 %, p < 0.001).

Monimuuttuja-analyysissa todettiin, että korkean riskin potilaiden (akuutti sydäninfarkti, kardiogeeninen sokki tai sydänpysähdyksestä onnistuneesti elvytetty) pallolaajennuksissa sairaalakuolleisuus oli pienempi suuren volyymin kuin pienen volyymin sairaaloissa (6.75 vs 8.54 %, p = 0.028). Elektiivisten PCI-toimenpiteiden välillä ei kuolleisuudessa ollut eroa suuren ja pienen volyymin sairaalan välillä (0.62 vs 0.62 %, p = 0.99). Sama analyysi tehtiin sen selvittämiseksi, oliko sairaalavaiheen komplikaatioissa (kuolema, uusi sydäninfarkti, uusi PCI, kiireellinen (emergency) CABG, aivohalvaus, dialyysia vaativa munuaisten vajaatoiminta, kirurgista hoitoa vaativa punktioalueen komplikaatio ja/tai verensiirto) eroa sairaalan vuosittaisen PCI-volyymin mukaan. Monimuuttuja-analyysissa todettiin, että suuren volyymin keskuksessa hoidetuilla potilailla oli vähemmän komplikaatioita kuin pienen volyymin sairaalassa hoidetuilla sekä koko populaatiossa että molemmissa alaryhmissä (koko aineistossa 3.01 vs 4.01 %, p = 0.0027, korkean riskin potilailla 8.79 vs 11.01, p = 0.0092 ja elektiivisillä potilailla 1.43 vs 1.95, p = 0.026).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Retrospektiivisestä rekisteritutkimuksesta on tietoa, että keskisuuren (17–48 pPCI/v) ja suuren volyymin (≥ 49 pPCI/v) sairaalassa ST-nousuinfarktipotilaiden sairaalakuolleisuus on pienempi pPCI-hoidetuilla kuin sairaalassa liuotushoidon saaneilla potilailla (keskisuuren volyymin sairaala: 4.5 vs 5.9 %, (p < 0.001), suuren volyymin sairaala: 3.4 vs 5.4 %, p < 0.001)) «Magid DJ, Calonge BN, Rumsfeld JS ym. Relation between hospital primary angioplasty volume and mortality for patients with acute MI treated with primary angioplasty vs thrombolytic therapy. JAMA 2000;»8. Sen sijaan pienen volyymin sairaaloissa (≤ 16 pPCI/v) ei sairaalakuolleisuudessa ollut eroa sen mukaan, oliko hoitona pPCI (6.2 %) vai sairaalassa annettu liuotushoito (5.9 %), p = 0.58.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • ST-nousuinfarkti 1

Kommentit

«Post PN, Kuijpers M, Ebels T ym. The relation between volume and outcome of coronary interventions: a systematic review and meta-analysis. Eur Heart J 2010;31(16):1985-92. »1: Tutkimuksessa ei eritelty kuolleisuutta sen mukaan, oliko kyseessä akuutti vai elektiivinen PCI.

«Canto JG, Every NR, Magid DJ ym. The volume of primary angioplasty procedures and survival after acute myocardial infarction. National Registry of Myocardial Infarction 2 Investigators. N Engl J Med 2»2: Ero kuolleisuudessa suuren volyymin keskuksen eduksi välittömässä pallolaajennusryhmässä saattoi selittyä sillä, että viive hoitoon oli pienempi suuren volyymin sairaalassa. Toisaalta, suuren volyymin sairaalan lyhyempi viive liuotushoidettujen kohdalla ei johtanut eroon kuolleisuudessa. Yksi selitys voi olla se, että suuren volyymin sairaalassa koko katetrisaatio laboratorion henkilökunnalla saattaa olla parempi rutiini kriittisesti sairaiden potilaiden akuuttihoidossa (hemodynamiikan hoito yms.). Lisäksi suuren volyymin sairaalassa saattavat logistiikka ja hoitoprotokollat olla hiotummat kuin pienemmän volyymin sairaalassa, jolloin muun muassa erinäiset viiveet voivat olla lyhyemmät. Tutkimus on tehty vuosien 1994–98 aikana, eikä senhetkinen PCI-tekniikka ja antitromboottinen hoito vastaa nykyhetkeä.

«Vakili BA, Kaplan R, Brown DL. Volume-outcome relation for physicians and hospitals performing angioplasty for acute myocardial infarction in New York state. Circulation 2001;104(18):2171-6. »3: Tämän tutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että toimenpidelääkärin kokemuksen ja sairaalakuolleisuuden välillä on olemassa assosiaatio. Erityinen assosiaatio todettiin, kun yhdistettiin toimenpidelääkärin ja sairaalan volyymi. Lisäksi todettiin trendinomainen assosiaatio sairaalan volyymin ja kuolleisuuden välillä. Paras hoitotulos saavutettiin, kun ST-nousuinfarktipotilas hoidettiin pPCI:llä kokeneen lääkärin toimesta suuren volyymin sairaalassa. Koska kyseessä on retrospektiivinen rekisteritutkimus, ei sen pohjalta voida tehdä johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Voidaan kuitenkin ajatella, että tuloksiin vaikuttavat monet tekijät. Keskimääräisesti kuolleisuus välittömässä pallolaajennuksessa on noin 5-kertainen elektiiviseen pallolaajennukseen verrattuna. ST-nousuinfarktipotilaat ovat useimmiten kivuliaisuutena ilmenevässä aktiivisessa iskemiassa ja heidän hemodynamiikkansa on usein epävakaa. Siinä tilanteessa saattaa korostua niin lääkärin ja erityisesti muun hoitohenkilökunnan kokemus hemodynamiikan stabiloinnissa niin farmakologisin kuin mekaanisin keinoin, pyrittäessä samanaikaisesti nopeaan ja mahdollisimman täydelliseen reperfuusioon. Kerätyn datan luotettavuus oli hyvä keskuksiin tehtyjen säännöllisten tarkastuskäyntien vuoksi. Tutkimus on tehty vuonna 1995, eikä senhetkinen PCI-tekniikka (muun muassa stentti laitettiin 18 %:lle) ja antitromboottinen hoito vastaa nykyhetkeä.

«Hannan EL, Wu C, Walford G ym. Volume-outcome relationships for percutaneous coronary interventions in the stent era. Circulation 2005;112(8):1171-9. »4: Tämän tutkimuksen mukaan välittömässä pallolaajennuksessa tärkeämpää on sairaalan kuin yksittäisen lääkärin vuosivolyymi korostaen koko henkilökunnan valmiutta akuuttipotilaiden hoidossa. Tutkimus oli tehty vuosina 1998–2000 ja stentti laitettiin 86 %:lle potilaista. Aineiston potilaista välitön pallolaajennus tehtiin 9 %:lle, antitromboottista hoitoa ei kuvattu.

«Zahn R, Gottwik M, Hochadel M ym. Volume-outcome relation for contemporary percutaneous coronary interventions (PCI) in daily clinical practice: is it limited to high-risk patients? Results from the R»5: Sairaalan vuosivolyymillä ei näyttäisi olevan merkitystä elektiivisissä toimenpiteissä, mutta sen rooli näyttäisi korostuvan korkean riskin potilaiden hoidossa (ST-nousuinfarkti, sokki, vajaatoiminta). Yhtenä mahdollisena selittäjänä voi olla se, että suuremmassa sairaalassa toimenpiteen jälkeisen jatkohoidon mahdollisuudet ovat erilaiset kuin pienemmässä sairaalassa (esim. sydänkirurgisen ja -anestesiologisen hoidon mahdollisuus, erilaisuudet teho-hoidossa). Stentti laitettiin 81 %:lle. Sairaalahoitojakson keston mediaani oli pienen volyymin (< 325 PCI/v) sairaaloissa 5 päivää ja suuren volyymin (> 325 PCI/v) 4 päivää. On siis mahdollista, että potilaiden nopeampi siirto esimerkiksi toiseen sairaalaan mahdollisti vähäisemmän kuolemien raportoinnin ison volyymin sairaaloissa. Tosin data tarkistettiin ja tarvittaessa sairaaloihin lähetettiin kyselyitä, mutta auditointikäyntejä ei tehty mahdollistaen tapahtumien aliraportoinnin.

«Khattab AA, Hamm CW, Senges J ym. Sirolimus-eluting stent treatment at high-volume centers confers lower mortality at 6-month follow-up: results from the prospective multicenter German Cypher Registry»6: ACS-alaluokkia ei analysoitu erikseen eikä toimenpiteen jälkeiseen sydäninfarktiin ollut yhtenäisiä kriteereitä. Satunnaisia auditointikäyntejä tehtiin 15/51 sairaalaan.

«Spaulding C, Morice MC, Lancelin B ym. Is the volume-outcome relation still an issue in the era of PCI with systematic stenting? Results of the greater Paris area PCI registry. Eur Heart J 2006;27(9):»7: Tutkimuksen tärkein sanoma on, että stenttihoidon aikakaudella sairaalan vuosittaisella PCI-volyymilla ei ole vaikutusta sairaalakuolleisuuteen elektiivisissä pallolaajennuksissa. Sen sijaan korkean riskin potilaiden pallolaajennuksissa tulokset ovat parempia suuren volyymin keskuksissa. Lisäksi suuren volyymin sairaalassa tehdyissä pallolaajennuksissa todettiin komplikaatioita vähemmän kuin pienen volyymin sairaaloissa sekä elektiivisissä että päivystyksellisissä (urgent) korkean riskin toimenpiteissä. Kyseessä oli hyvin tehty rekisteritutkimus, jossa muun muassa sairaalat auditoitiin kahdesti vuodessa ja sen lisäksi ulkopuolisen tahon toimesta 6 kuukauden välein jossakin sokkoutetusti valitussa sairaalassa. Lääkestenttejä ei käytetty, joten tulokset koskevat ainoastaan metallistentillä hoidettuja potilaita. Monimuuttuja-analyyseissä huomioitiin useita muuttujia, mutta ei muun muassa diabetesta, infarktin lokalisaatiota, vasemman kammion funktiota tai Killip-luokkaa, joilla voisi olla vaikutusta tuloksiin. Myöskään toimenpidelääkärin vuosittaista volyymia ei huomioitu.

Kirjallisuutta

  1. Post PN, Kuijpers M, Ebels T ym. The relation between volume and outcome of coronary interventions: a systematic review and meta-analysis. Eur Heart J 2010;31(16):1985-92. «PMID: 20511324»PubMed
  2. Canto JG, Every NR, Magid DJ ym. The volume of primary angioplasty procedures and survival after acute myocardial infarction. National Registry of Myocardial Infarction 2 Investigators. N Engl J Med 2000;342(21):1573-80. «PMID: 10824077»PubMed
  3. Vakili BA, Kaplan R, Brown DL. Volume-outcome relation for physicians and hospitals performing angioplasty for acute myocardial infarction in New York state. Circulation 2001;104(18):2171-6. «PMID: 11684626»PubMed
  4. Hannan EL, Wu C, Walford G ym. Volume-outcome relationships for percutaneous coronary interventions in the stent era. Circulation 2005;112(8):1171-9. «PMID: 16103238»PubMed
  5. Zahn R, Gottwik M, Hochadel M ym. Volume-outcome relation for contemporary percutaneous coronary interventions (PCI) in daily clinical practice: is it limited to high-risk patients? Results from the Registry of Percutaneous Coronary Interventions of the Arbeitsgemeinschaft Leitende Kardiologische Krankenhausarzte (ALKK). Heart 2008;94(3):329-35. «PMID: 17664190»PubMed
  6. Khattab AA, Hamm CW, Senges J ym. Sirolimus-eluting stent treatment at high-volume centers confers lower mortality at 6-month follow-up: results from the prospective multicenter German Cypher Registry. Circulation 2009;120(7):600-6. «PMID: 19652087»PubMed
  7. Spaulding C, Morice MC, Lancelin B ym. Is the volume-outcome relation still an issue in the era of PCI with systematic stenting? Results of the greater Paris area PCI registry. Eur Heart J 2006;27(9):1054-60. «PMID: 16569652»PubMed
  8. Magid DJ, Calonge BN, Rumsfeld JS ym. Relation between hospital primary angioplasty volume and mortality for patients with acute MI treated with primary angioplasty vs thrombolytic therapy. JAMA 2000;284(24):3131-8. «PMID: 11135776»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS ST-nousuinfarkti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko