KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Ruokavalion koostumuksen vaikutus laihtumistuloksen pysyvyyteen ja sairauksien riskitekijöihin

Näytönastekatsaukset
28.12.2010
Paula Hakala

Näytön aste: B

Rasvan saannin rajoittaminen, riittävä proteiinin saanti ja kuitupitoisten ruoka-aineiden käytön lisääminen ilmeisesti helpottavat ruokavalion noudattamista ja painon hallintaa onnistuneen laihduttamisen jälkeen sekä vaikuttavat ehkäisevästi lihavuuteen liittyvien sairauksien riskitekijöihin.

Näyttöä on kuitenkin sitä, että rasvan saannin rajoittaminen on helpompaa ja tuloksekkaampaa kuin tietyn energiamäärän sisältävän vähäenergiaisen ruokavalion noudattaminen. Myös ruokavalion riittävä proteiini- ja kuitupitoisuus ilmeisesti helpottavat painon hallintaa ja ovat hyödyksi myös kehon koostumuksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden kannalta. Erittäin vähän hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion yhteydestä painon hallintaan ja terveydentilaan varsinaisen laihdutusintervention jälkeen on niin vähän tutkimustietoa, ettei sen pohjalta voida tehdä johtopäätöksiä.

Australiassa tehdyssä tutkimuksessa «Keogh JB, Luscombe-Marsh ND, Noakes M ym. Long-term weight maintenance and cardiovascular risk factors are not different following weight loss on carbohydrate-restricted diets high in either monounsat»1 seurattiin kahden koostumukseltaan erilaisen ruokavalion vaikutusta hyperinsulinemiasta (paastoinsuliini > 15 mlU/l). kärsivien ylipainoisten potilaiden laihtumiseen ja laihtumistuloksen pysyvyyteen sekä SV-tautien riskitekijöihin 52 viikon ajan. Tutkittavat (n=73, BMI 27–40 kg/m2, ikä 20–65 vuotta) satunnaistettiin MUFA-dieettiryhmän ja proteiinidieettiryhmään. Tutkittavat saivat intensiivistä ohjausta 16 viikon ajan joka toinen viikko, minkä jälkeen heidät ohjeistettiin noudattamaan neuvottua ruokavaliota vuoden loppuun saakka (tänä aikana ohjausta 3 kk:n välein). Seurantamittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä 28, 40 ja 52 viikon kuluttua. Tutkittavista 38 (BMI 34 ± 4 kg/m2, ikä 50 ± 11 vuotta) osallistui vuoden kuluttua tehtyihin seurantatutkimuksiin (kato 48 %). Tavoiteltu ruokavalioiden koostumus, niiden raportoitu toteutuminen (punnitukseen perustuva ruokapäiväkirja, 3 pv) sekä painon muutokset ilmenevät taulukosta «»1.

Ruokavaliot toteutuivat huonosti, sillä seurantakuukausien aikana niiden koostumus oli lähes samanlainen. Dieettiryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa laihtumistuloksessa, painon udelleen nousun ehkäisyssä, kehon koostumuksen muutoksissa eikä SV-sairauksien riskitekijöissä tapahtuneissa muutoksissa. Kuitenkin proteiinin osuus energiasta ennusti hyvää laihtumistulosta 2 vuoden seurannassa. Paastoinsuliini aleni (p< 0.01), HDL-kolesteroli nousi (p<0.001), triglyseridit alenivat (p<0.05) ja CRP aleni (p<0.01) yhtä paljon molemmissa ryhmissä. Paastoglukoosi sekä kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli pysyivät ennallaan. Kummankaan dieetin ei voitu osoittaa toimivan toistaan paremmin laihdutuksessa, painon nousun estämisessä eikä SV-sairauksien riskitekijöiden ehkäisyssä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Suuri potilaskato ja neuvotun ruokavalion huono noudattaminen vaikeuttavat tulosten tulkintaa.

Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa «Due A, Larsen TM, Mu H ym. Comparison of 3 ad libitum diets for weight-loss maintenance, risk of cardiovascular disease, and diabetes: a 6-mo randomized, controlled trial. Am J Clin Nutr 2008;88:1232-»2 verrattiin kolmen erilaisen dieetin vaikutusta ylipainoisten laihtumistuloksen pysyvyyteen 8 viikon VLCD -laihdutusjakson jälkeen (painon lasku ≥ 8 %; keskimäärin 12.5 kg). Seuranta aika oli 6 kk. Tutkittavat (n=131, naisia 58 %, BMI 32 ± 3 kg/m2, ikä 28 ± 5 vuotta) satunnaistettiin kolmeen ruokavalioryhmään. Ruokavalioiden kuvaus ja keskeiset tulokset taulukossa «»2.

Suunniteltu ruokavalioiden koostumus toteutui hyvin rasvakudoksesta tehtyjen rasvahappomääritysten perustella arvioituna. Kato oli MUFA-ryhmässä merkitsevästi suurempi kuin vertailuryhmässä (p < 0.05). Painon muutoksessa ei ollut ryhmien välillä eroa, mutta dieettiryhmissä kehon rasvapitoisuuden nousu oli vähäisempää kuin vertailuryhmässä (p < 0.05).

Yhteenveto: Vähärasvaisen dieetin etuna oli pienempi potilaskato ja vähäisempi kehon rasvapitoisuuden lisääntyminen, kun taas MUFA-dieetin vaikutukset SV-sairauksien riskitekijöihin (paastoinsuliini, insuliiniresistenssiä kuvaava HOMA-IR ja LDL/HDL-suhde) olivat suotuisammat.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: MUFA-ryhmän muita suurempi potilaskato vaikeuttaa tulosten tulkintaa.

Hollannissa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Lejeune MP, Kovacs EM, Westerterp-Plantenga MS. Additional protein intake limits weight regain after weight loss in humans. Br J Nutr 2005;93:281-9 »3 selvitettiin ruokavalion proteiinipitoisuuden nostamisen vaikutusta painon hallintaan 5–10 %:n laihtumisen jälkeen. Laihdutusvaihe toteutettiin VLCD-dieetillä (Modifast) 4 viikon aikana, jota seurasi 6 kk:n painonhallintavaihe. Tutkittavat (n=113, ikä 45.1 v, BMI 29.3 kg/m2) satunnaistettiin dieettijakson jälkeen proteiinidieetti- ja vertailuryhmään seuraavasti: Proteiinidieettiryhmä (HP = high protein) nautti tavanomaisen ruokavalion lisäksi proteiinilisän (30 g/vrk), mutta vertailuryhmä (VR-ryhmä) ei saanut mitään lisää.

Laihdutusvaiheen aikana ryhmät laihtuivat yhtä paljon, keskimäärin 6.3 kg (7.5 %). Painonhallintajakson aikana HP-ryhmässä tapahtui VR-ryhmään verrattuna seuraavia tilastollisesti merkitseviä (p< 0.05) muutoksia: Proteiinin saanti lisääntyi nousten tasolle 18 E % (VR-ryhmä 15 %), painon uudelleen nousu oli vähäisempää 0.8 kg (VR-ryhmässä 3.0 kg), vyötärön ympärys kaventui -1.2 cm (VR-ryhmässä lisääntyi 0.5 cm) ja RQ (hengitysosamäärä) nousi vähemmän (0.03 vs. VR-ryhmä 0.07). HP-ryhmässä paino nousu koostui pelkästään lihaskudoksesta (fat-free mass) kun taas VR-ryhmän painon nousussa oli mukana myös rasvaa. Lisäksi kylläisyyden tunne paastotilassa ennen aamiaista lisääntyi HP-ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin VR-ryhmässä. Proteiinilisällä oli siis myönteinen vaikutus parantuneen painon hallinnan lisäksi useisiin muihinkin tekijöihin kuten kehon koostumukseen, rasvan jakautumiseen kehossa ja kylläisyyden tunteeseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Ero proteiinin saannissa tutkimusryhmien välillä oli vain 19 g, joten ilmeisesti HP-ryhmä korvasi osan tavanomaisen ruokavalionsa proteiinista proteiinilisällä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Larsen TM, Dalskov SM, van Baak M ym. Diets with high or low protein content and glycemic index for weight-loss maintenance. N Engl J Med 2010;363:2102-13 »7 (Diogenes -tutkimus) selvitetiin ruokavalion proteiinipitoisuuden ja glykemiaindeksin (GI) vaikutusta laihtumistuloksen pysyvyyteen VLCD-laihdutusjakson jälkeen. Tutkimus toteutetiin kahdeksan Euroopan maan (Tanska, Hollanti, Iso-Britania, Kreikka, Saksa, Espanja, Bulgaria ja Tsekinmaa) yhteistutkimuksena. Tutkimusta varten seulottiin alun perin 1209 perhettä, joihin tuli kuulua yhden liikapainoisen (BMI 27–45 kg/m2) aikuisen lisäksi vähintään yksi 5–17-vuotias terve lapsi. VLCD-laihdutuksen (800–1 000 kcal/3.3–4.2 MJ/vrk; Modidifast) aloitti 938 aikuista. Heistä 773 vähintään 8 % painostaan 8 viikon aikana laihduttanutta henkilöä valikoitui painonhallinta-interventioon. VLCD-jakson aikana laihtumistulos oli keskimäärin 11 kg.

VLCD-laihdutuksen jälkeen tutkittavat satunnaistettiin painon ylläpito -interventiota varten (kesto 26 viikkoa) viiteen erilaiseen ruokavalioryhmään seuraavasti:

1) LP-LGI -ryhmä (= low protein + low GI): vähän proteiinia (tavoite 13 E%), pieni GI

2) LP-HGI -ryhmä (= low protein + high GI): vähän proteiinia (tavoite 13 E%), suuri GI

3) HP-LGI -ryhmä (= high protein + low GI): paljon proteiinia (tavoite 25 E%), pieni GI

4) HP-HGI -ryhmä (= high protein + high GI): paljon proteiinia (tavoite 25 E%), suuri GI

5) Vertailuryhmä: kussakin maassa yleisesti suositeltu ruokavalio

Ruokavalioiden energiamäärää ei rajoitettu (ad lipidum -ruokavalio) ja tavoitteena oli kaikissa yhtä suuri rasvapitoisuus (25–30 E%).

Tutkimukseen osallistuneille annettiin tavoitteeksi ylläpitää saavuttamansa laihtumistulos, mutta myös edelleen laihtuminen oli sallittua. Osallitujat (perhe mukana) saivat ruokavalioneuvontaa joka toinen viikko 6 viikon ajan ja sen jälkeen kerran kuukaudessa. Neuvonta sisälsi tavoiteruokavalioiden koostumuksen mahdollisimman hyvään toteutumiseen opastavaa ohjausta (point-based teaching system). Heille annettiin myös ruokareseptejä sekä ruoanvalmistukseen ja käyttäytymisen muutokseen liittyvää ohjausta.

Interventioon osallistuneista 548 henkilöä (ikä 42 + 6 vuotta, paino 88 + 16 kg, BMI noin 34 kg/m2) pysyi mukana tutkimuksessa. Keskimääräinen potilaskato oli 29 %. Kato oli pienempi HP-ryhmissä (26.4 %) ja LGI-ryhmissä (25.6 %) kuin LP-HGI-ryhmässä (37.4 %) (ryhmien väliset erot: p=0.02 ja p=0.01).

Tutkittujen painon muutos oli VLCD-laihdutusvaihe ja painonhallinta -interventiovaihe mukaan lukien keskimäärin -10.6 kg. Painonhallinta -intervention aikana tutkittujen paino nousi keskimäärin 0.56 kg ja vain LP-HGI -ryhmässä painon nousu oli tilastollisesti merkitsevä (1.67 kg; 95% Cl 0.48, 2.87).

Painon muutokset (sulkeissa SD) eri ruokavalioryhmissä painonylläpito -intervention aikana olivat on esitetty taulukossa «Painon muutokset (sulkeissa SD) eri ruokavalioryhmissä painonylläpito-intervention aikana.»3.

Intention-to-treat -analyysin mukaan (mukana kaikki alunperin painon ylläpito -interventioon osallistuneet (n=773) paino nousi intervention aikana 0.93 kg vähemmän HP-ryhmissä kuin LP-ryhmissä (95 % Cl 0.31, 1.55; p=0.003) ja 0.95 kg vähemmän LGI-ryhmissä kuin HGI-ryhmissä (95 % Cl 0.33, 1.57; p=0.003). Samanlainen tulos saatiin analyysissä, johon otetiin mukaan vain interventiotutkimuksen sekä alku- että loppututkimuksiin osallistuneet (n=548).

Ruokavalioiden toteutumista seurattiin ruokapäiväkirjan avulla, jota tutkittavat pitivät 3 peräkkäisen päivän ajan ennen painon ylläpito -intervention alkamista sekä 4 ja 26 viikkoa sen jälkeen. Ruokavaliotiedot saatiin 393 henkilöltä (72 % lopullisesta aineistosta).

Ruokavaliot toteutuivat proteinin ja GI:n osalta seuraavasti:

LP-LGI -ryhmä: proteiinia 18 E% , GI 56

LP-HGI -ryhmä: proteiinia 17 E% , GI 62

HP-LGI -ryhmä: proteiinia 22 E% , GI 57

HP-HGI -ryhmä: proteiinia 23 E% , GI 61

Vertailuryhmä: proteiinia 19 E% , GI 59

Ruokavalioissa oli tavoitteena 12 %-yksikön ero proteiinin osuudessa energiasta LP- ja HP-ryhmien välillä, mutta ero jäi lähes puolta pienemmäksi (5.4 %-yksikköä; p< 0.001). LP-ryhmässä hiilihydraattien osuus energiasta oli HP-ryhmissä 7.1 %-yksikköä pienempi kuin LP-ryhmissä. GI:n osalta tavoitteena oli 15 %-yksikön ero LGI- ja HGI-ryhmien välillä, mutta toteutunut ero jäi siitä noin kolmasosaan (4.7 %-yksikköä; p< 0.001).

Ruokavalioiden vaikutuksessa subjektiivisesti koettuihin ruokahalun tunteisiin ei havaittu eroja (visuaalis-analoginen mittari). Tutkimuksen tulokset viitaavat siihen, että ruokavalion kohtalainen proteiinipitoisuuden nolisääminen ja glykemiaindeksin pienentäminen ovat eduksi sekä ohjauksessa mukana pysymisen että painon hallinna kannalta laihduttamisen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tulokset ovat suuntaa antavia, koska seurantaaika oli suhteelisen lyhyt (26 viikkoa). Ruokavalioiden proteiinipitoisuus ja GI eivät toteutuneet tavoitteiden mukaisesti, joten niiden väliset erot jäivät selvästi tavoiteltua pienemmäksi. EU-komissio tuki taloudellisesti tutkimusta.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Toubro S, Astrup A. Randomised comparison of diets for maintaining obese subjects' weight after major weight loss: ad lib, low fat, high carbohydrate diet v fixed energy intake. BMJ 1997;314:29-34 »4 verrattiin vähärasvaista ja energiamäärältään rajoitettua dieettiä painon ylläpidossa laihduttamisen jälkeen (n=43, 95 % naisia, alkupaino keskimäärin 98.4 kg, BMI 35.5 kg/m2, ikä 40–48 vuotta). Tutkittavat randomisoitiin kahteen ryhmään, joista toinen noudatti VLCD-dieettiä (2 MJ/vrk 8 viikon ajan) ja toinen tavanomaista vähäenergiaista laihdutusruokavaliota (5 MJ/vrk 17 viikon ajan). Molemmissa ryhmissä paino laski keskimäärin 12.6 kg. Laihdutusjakson jälkeen tutkittavat (n=37) satunnaistettiin uudelleen kahteen ryhmään (painon ylläpitodieetti) seuraavasti:

LF-ryhmä (= low fat diet) neuvottiin noudattamaan vähärasvaista dieettiä (rasvaa 20–25 % energian kokonaissaannista, hiilihydraatteja vapaasti). CR -ryhmä (= calorie restriction) neuvottiin noudattamaan energiamäärältään rajoitettua dieettiä (≤ 7.8 MJ/vrk = ≤ 1 860 kcal/vrk). Molemmat ryhmät saivat ohjausta 2–3 kertaa kuukaudessa vuoden ajan.

LF-ryhmässä paino pysyi paremmin hallinnassa kuin CR-ryhmässä. 12 kuukauden seurannassa keskimääräinen painon lasku oli LF-ryhmässä suurempi (-13.2 kg) kuin CR-ryhmässä (-9.7 kg). LF-ryhmässä painon takaisin nousu (5.4 kg) oli pienempi kuin CR-ryhmässä (11.3 kg) (p<0.03). 65 % LF-ryhmästä ja 40 % CR-ryhmästä pystyi säilyttämään alentuneesta painostaan >5 kg (p<0.07).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Ryttig KR, Tellnes G, Haegh L ym. A dietary fibre supplement and weight maintenance after weight reduction: a randomized, double-blind, placebo-controlled long-term trial. Int J Obes 1989;13:165-71 »5 selvitettiin ravintokuidun vaikutusta laihtumistuloksen pysyvyyteen ylipainoisilla naisilla (n=97, lähtöpaino 77.3 kg, BMI 27.4 kg/m2, ikä 38 vuotta). Tutkimuksen pituus oli 12 kuukautta. Kuituryhmä noudatti 11 viikon ajan (vaihe I) vähäenergiaista dieettiä (1 200 kcal eli 5.0 MJ /vrk) ja sai kuitulisän (7 g/vrk). Seuraavien 16 viikon aikana (vaihe II) dieetin energiamäärä oli 1 600 kcal eli 6.7 MJ/vrk ja kuitulisä 6 g/vrk. Vertailuryhmä noudatti samaa dieettiä, mutta ei saanut kuitulisää (vaiheet I ja II). Loppuvuoden ajan (vaihe III) ruokavalio oli multa osin vapaa, mutta molemmat ryhmät saivat kuitulisän (6 g/vrk). Vaiheen I lopussa (noin 3 kuukautta) keskimääräinen painon lasku oli kuituryhmässä 4.9 kg ja vertailuryhmässä 3.3 kg (ero; p<0.05) ja vaiheen II lopussa (noin 7 kuukautta) 3.8 kg vs. 2.8 kg (p<0.05). Kuituryhmässä nälän tunteet vähenivät, mutta vertailuryhmässä lisääntyivät tutkimuksen aikana (p<0.04). Vuoden seurannassa kuituryhmän paino oli keskimäärin 6.7 kg alkupainoa pienempi (kontrolliryhmän painoa ei mitattu).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Katsausartikkelissa «Howarth NC, Saltzman E, Roberts SB. Dietary fiber and weight regulation. Nutr Rev 2001;59:129-39 »6 tarkasteltiin ravintokuidun vaikutuksia nälkään, kylläisyyteen, energian saantiin ja kehon koostumukseen terveillä henkilöillä. Valtaosa tutkimuksista viittaa siihen, että kuidun saannin lisääminen lisää kylläisyyden tunnetta ja vähentää nälän tunnetta. Kun energian saantia ei rajoitettu (ad libitum), 14 g ravintokuitua/vrk 2 tai useamman päivän ajan vähensi energian saantia 10 % ja painoa 1.9 kg 3.8 kuukauden aikana (12 tutkimusta; kesto 1–13 kk). Lihavilla energian saanti väheni tätäkin enemmän (18 %), mikä vastaa 2.4 kg:n painon laskua. Myös energiamäärältään rajoitetussa ruokavaliossa kuitulisä alensi painoa keskimäärin -1.3 kg (11 tutkimusta; kesto 1–6 kk).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Lihavuus (aikuiset) 1
Taulukko 1.
MUFA-dieetti (n=19) Proteiinidieetti (n=19)
Tavoite Toteutuma (52 vk) Tavoite Toteutuma (52 vk)
Energia MJ/vrk 6.0 (1480 kcal) 6.9 6.0 (1480 kcal) 7.7
Rasva E % 50 (76 g/vrk) 31 30 32
SAFA E % < 10 < 10
Proteiini E % 20 (67 g/vrk) 20 (84 g/vrk) 40 (136 g/vrk) 22 (105 g/vrk)
Hiilihydr. E % 30 47 30 44
Kuitu g/vrk - 27 g/vrk - 26 g/vrk
Painon muutos,
kg (0–52 vk)
-7.6 ± 8.1 -4.8 ± 6.6
Painon muutos, kg (16–52 vk = laihdutusjakson jälkeen) + 2.6 ± 4.4 + 4.9 ± 4.4
Taulukko 2.
Ruokavalio MUFA-dieetti (n=54) Vähärasvainen dieetti (n=51)
(New Healthy Eating Pyramid diet)
Vertailudieetti (n=26)
Rasva E % 35–45 20–30 35
SAFA/MUFA/PUFA <10/>20/5–10 <10/5–15//5–10 >15/5–15/0–10
Proteiini E % 10–20 10–20 10–20
Hiilihydraatit E % 40–50 55–65 45–55
Energiatiheys Suuri Pieni Suuri
Energiamäärästä ei suositusta (ad libitum)
Tuloksia
Kato % 28 16 8
Energian saanti MJ (6 kk) 11.5 10.5 10.9
Muutokset 0–6 kk
Paino kg +2.5 ± 0.7 +2.2 ± 0.7 +3.8 ± 0.8
Kehon rasvapitoisuus % +1.6 ± 0.6 +0.6 ± 0.6 +2.6 ± 0.5
Paaastoinsuliini pmol/L* -2.6 +4.3 (p<0.08) +14.0 (p<0.001)
HOMA-IR* -0.17 +0.17 (p<0.05) +0.57 (p<0.001)
LDL/HDL-suhde* -0.33 -0.02 (p=0.005) +0.05 (p=0.036)
* ryhmien väliset muutokset tilastollisesti merkitseviä
Taulukko 3. Painon muutokset (sulkeissa SD) eri ruokavalioryhmissä painonylläpito-intervention aikana.
LP-LG -ryhmä LP-HGI -ryhmä HP-LGI -ryhmä HP-HGI -ryhmä Vertailuryhmä
0.33 kg 1.67 kg -0.38 kg 0.57 kg 0.84 kg
(4.9) (5.2) (6.5) (5.5) (4.8)

Kirjallisuutta

  1. Keogh JB, Luscombe-Marsh ND, Noakes M ym. Long-term weight maintenance and cardiovascular risk factors are not different following weight loss on carbohydrate-restricted diets high in either monounsaturated fat or protein in obese hyperinsulinaemic men and women. Br J Nutr 2007;97:405-10 «PMID: 17298712»PubMed
  2. Due A, Larsen TM, Mu H ym. Comparison of 3 ad libitum diets for weight-loss maintenance, risk of cardiovascular disease, and diabetes: a 6-mo randomized, controlled trial. Am J Clin Nutr 2008;88:1232-41 «PMID: 18996857»PubMed
  3. Lejeune MP, Kovacs EM, Westerterp-Plantenga MS. Additional protein intake limits weight regain after weight loss in humans. Br J Nutr 2005;93:281-9 «PMID: 15788122»PubMed
  4. Toubro S, Astrup A. Randomised comparison of diets for maintaining obese subjects' weight after major weight loss: ad lib, low fat, high carbohydrate diet v fixed energy intake. BMJ 1997;314:29-34 «PMID: 9001476»PubMed
  5. Ryttig KR, Tellnes G, Haegh L ym. A dietary fibre supplement and weight maintenance after weight reduction: a randomized, double-blind, placebo-controlled long-term trial. Int J Obes 1989;13:165-71 «PMID: 2545640»PubMed
  6. Howarth NC, Saltzman E, Roberts SB. Dietary fiber and weight regulation. Nutr Rev 2001;59:129-39 «PMID: 11396693»PubMed
  7. Larsen TM, Dalskov SM, van Baak M ym. Diets with high or low protein content and glycemic index for weight-loss maintenance. N Engl J Med 2010;363:2102-13 «PMID: 21105792»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Lihavuus (aikuiset)
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko