Cochrane-katsauksessa «Giles TL, Lasserson TJ, Smith BH ym. Continuous po...»1 vuodelta 2006 arvioitiin uniapnean (AHI ≥ 5) CPAP-hoidon tehoa (ainakin 2 viikon hoito) verrattuna inaktiiviseen hoitoon tai uniapneakiskohoitoon 36 satunnaistetussa hoitotutkimuksessa (1 718 potilasta). Ensisijaisena päätetapahtumana oli subjektiivinen päiväväsymys (ESS-mittari), toissijaisena päätetapahtumana elämänlaatu arvioituna mittareilla Short Form -36 (SF-36), Functional Outcomes Sleep Questionnaire (FOSQ) ja Nottingham Health Profile (NHP).
CPAP-hoito paransi elämänlaatua keskivaikeassa – vaikeassa uniapneassa inaktiiviseen hoitoon verrattuna SF-36-mittariston osa-alueilla fyysinen toimintakyky 6,82 (95 % luottamusväli 1,75–11,88), koettu terveys 6,54 (95 % luottamusväli 0,41–12,67), vitaliteetti 8,12 (95 % luottamusväli 2,29–13,95); ja FOSQ-mittarin osa-alueilla (vigilanssi 4,57 (95 % luottamusväli 2,09–7,05) ja general productivity 2,42 (95 % luottamusväli 0,91–3,93). ESS väheni CPAP-hoidon aikana kontrolliryhmiin verrattuna 1,8 (95 % luottamusväli -2,57 – -1,1) vaihtovuoroisissa tutkimuksissa ja -3,83 (95 % luottamusväli -4,57 – -3,09) rinnakkaisryhmätutkimuksissa.
Brittiläisen NICEn (National Institute for Health and Clinical Excellence) katsauksessa «National institute for Health and Clinical Excelle...»2 ja vuonna 2009 julkaistussa CPAP-hoidon laajassa menetelmäarvioinnissa «McDaid C, Griffin S, Weatherly H ym. Continuous po...»3 verrattiin uniapnean CPAP-hoidon tehoa lumeeseen, konservatiiviseen hoitoon tai apneakiskoon. Mukana oli 48 satunnaistettua hoitotutkimusta, viimeisimmät vuodelta 2006. Edellä mainittu Cochrane-katsaus «Giles TL, Lasserson TJ, Smith BH ym. Continuous po...»1 oli mukana tässä katsauksessa. Katsauksessa hoitovastetta arvioitiin 1–52 viikon kestoisen hoidon jälkeen. ESS:n muutosta oli tutkittu 23 tutkimuksessa (yhteensä 1 334 potilasta).
CPAP-hoito vähensi ESS-lukemaa merkitsevästi tavanomaiseen hoitoon tai lumehoitoon verrattuna (keskimääräinen ero CPAP-hoidon hyväksi -2,7 (95 % luottamusväli -3,5 – -2,0), mutta ei apneakiskohoitoon verrattuna.
Elämänlaatua oli selvitetty 20 tutkimuksessa, mittareina muun muassa FOSQ (4 tutkimusta, 172 potilasta), SF-36 (6 tutkimusta, yhteensä 306 potilasta), NHP (6 tutkimusta) ja Sleep Apnea Quality of Life (SAQLI) (2 tutkimusta, 107 potilasta).
SF-36:n osioissa ei todettu merkitseviä muutoksia CPAP-hoidon ja tavanomaisen tai lumehoidon välillä, tosin vitaliteetissa (keskimääräinen muutos 7,3 (95 % luottamusväli 0,3–14,9), koetussa terveydentilassa (muutos 3,2 (95 % luottamusväli -0,4–6,7) ja fyysisissä roolitoiminnoissa (physical role) (muutos 2,6 (95 % luottamusväli -0,61–5,88) elämänlaatu koheni CPAP-hoidolla lähes merkitsevästi. Niissä tutkimuksissa, joissa potilailla oli vaikea uniapnea, ero CPAP-hoidon hyväksi tuli merkitseväksi lähes kaikissa SF-36-osioissa. FOSQ-mittareilla saatiin merkitsevä ero CPAP-hoidon hyväksi aktiviteetissa (muutos 0,2; 95 % luottamusväli 0–0,3) ja sosiaalisessa selviytymisessä (0,2; 95 % luottamusväli 0–0,4). SAQLI-mittarilla saatiin merkitsevä ero CPAP-hoidon hyväksi useimmissa osioissa.
Kommenttina todettiin, että CPAP-hoito näyttää parantavan elämänlaatua sellaisilla osa-alueilla, jotka ovat yhteydessä päiväaikaisen väsymyksen vähentymiseen.
Vuonna 2008 ilmestyneessä brittiläisessä tutkimuksessa «Siccoli MM, Pepperell JC, Kohler M ym. Effects of ...»4 arvioitiin 4 viikon CPAP-hoidon (51 potilasta, keskimääräinen ESS 15) ja 4 viikon lume-CPAP-hoidon (51 potilasta, keskimääräinen ESS 16) vaikutusta päiväaikaiseen väsymykseen ja elämänlaatua lähtötilanteeseen verrattuna. Elämänlaatua mitattiin SF-36- ja SF-12-kyselyillä sekä uniapnean elämänlaatuindeksillä (Calgary Sleep Apnea Quality of Life Index, SAQLI).
Sekä CPAP-hoito että lume-CPAP-hoito vähensivät ESS-arvoa, oikea CPAP enemmän. CPAP-hoito kohensi elämänlaatua merkitsevästi lähes kaikilla mitatuilla osa-alueilla, mutta myös lume-CPAP hoito kohensi elämälaatua muutamalla osa-alueella (muun muassa energisyys ja vitaliteetti).
Suomalaisessa Lojanderin ym. tutkimuksessa «Lojander J, Räsänen P, Sintonen H ym. Effect of na...»5 arvioitiin 78 uniapneaa sairastavan potilaan elämänlaatua käyttäen 15D-elämänlaatumittaristoa (15 D Health-related Quality of Life = HRQoL) kliinisessä aineistossa. Potilaista 43 sai sittemmin CPAP-hoitoa (keskimääräinen AHI 32, ESS 6, keskimääräinen BMI 32 kg/m2) ja 35 elämäntapaohjausta (keskimääräinen AHI 20, ESS 6, keskimääräinen BMI 29 kg/m2). Potilaat valikoituivat hoitoryhmiin kliinikon suosituksen ja oman suostumuksen perusteella. Vaikeampaa uniapneaa sairastavat ohjattiin ensisijaisesti CPAP-hoitoon, jos he olivat siihen halukkaita. Elämäntapaohjaushoito käsitti sanallista ohjausta ja neuvontaa. Mahdollista painon tai AHIn muutosta ei raportoitu. Elämänlaatukysely täytettiin tutkimuksen alussa ja 6–11 kuukauden kuluttua, jolloin CPAP-hoidossa olleet olivat käyttäneet laitetta 1–9 kuukautta. Lähtötilanteessa CPAP-hoitoa myöhemmin saaneilla oli huonompi elämänlaatu kuin väestössä yleensä ja elämäntapaohjaukseen ohjatuilla potilailla; heillä oli myös vaikeampi uniapnea kuin elämäntapaohjausryhmässä.
Hoidon aikana ei merkitsevää muutosta elämänlaadussa tapahtunut kummassakaan ryhmässä. Osa-alueista nukkuminen oli kohentunut CPAP-ryhmässä ja nukkuminen ja vitaliteetti elämäntapaohjausryhmässä.
Hongkongissa tehdyssä tutkimuksessa «Lam B, Sam K, Mok WY ym. Randomised study of three...»6 verrattiin 3 ei-kirurgista hoitomuotoa toisiinsa satunnaistetussa tutkimusasetelmassa 101 lievää – keskivaikeaa uniapneaa sairastavalla potilaalla (keskimääräinen AHI 21). Potilaat satunnaistettiin 3 eri hoitoryhmään 10 viikon ajaksi: CPAP-hoito, apneakiskohoito tai konservatiivinen hoito, joka sisälsi elämäntapaohjausta. Elämänlaatua mitattiin SF-36-kyselyllä ja uniapnean elämänlaatuindeksillä (SAQLI).
ESS väheni merkitsevästi kaikissa hoitoryhmissä verrattuna tilanteeseen ennen hoitoa (keskimääräinen ESS 10 viikon kuluttua konservatiivisen hoidon ryhmässä 10; CPAP-ryhmässä 7 ja apneakiskoryhmässä 9).
CPAP-hoidon aikana elämänlaatu koheni merkitsevästi kaikilla muilla SF-36-kyselyn 8 osa-alueella paitsi sosiaalisessa toimintakyvyssä ja psyykkisessä terveydentilassa (social functioning and mental health) sekä kaikilla SAQLI:n alueilla. SAQLI-kokonaisindeksi oli ennen CPAP-hoitoa 5 ja hoidon jälkeen 5,9 (p < 0,001).
Espanjalaisessa, satunnaistetussa ja kontrolloidussa 3 kuukauden seurantatutkimuksessa «Martínez-García MÁ, Chiner E, Hernández L ym. Obst...»7 verrattiin CPAP-hoitoa (n = 115) konservatiiviseen hoitoon (n = 109) vähintään 70-vuotiailla henkilöillä (68 % miehiä), joilla oli diagnosoitu vaikea-asteinen uniapnea (AHI ≥ 30/h). Potilaiden keski-ikä oli 76 vuotta, keskimääräinen BMI 32,9 kg/m2 ja AHI 50/h.
CPAP-hoitoryhmässä elämänlaatu parani kaikilla mitatuilla osa-alueilla (Quebec Sleep Questionnaire), keskimääräinen ero oli 0,41–0,98 (p < 0,001).
Espanjalaisessa, satunnaistetussa ja kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Campos-Rodriguez F, Queipo-Corona C, Carmona-Berna...»8verrattiin CPAP-hoitoa (n = 151) konservatiiviseen hoitoon (n = 156) naispotilailla, joilla oli diagnosoitu keskivaikea tai vaikea uniapnea (AHI ≥ 15/h). Potilaiden keski-ikä oli 57 vuotta, 78 % oli postmenopausaalisia, keskimääräinen BMI oli 33,7 kg/m2 ja ESS-pistemäärä 10.
CPAP-hoitoryhmän elämänlaatu parani 3 kuukauden seuranta-aikana merkitsevästi kaikilla Quebec Sleep Questionnaire -mittarin osa-alueilla (keskimääräinen ero 0,53–1,33, p < 0,001) ja Short Form Health Surveyn (SF-12) fyysisessä summakomponentissa (2,78, p = 0,003).
Yhdysvalloissa tehdyssä, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Batool-Anwar S, Goodwin JL, Kushida CA ym. Impact ...»9 verrattiin CPAP-hoitoa (n = 443) lume-CPAP-hoitoon (n = 402) potilailla, joiden AHI oli vähintään 10/h. Potilaiden keski-ikä oli 52 vuotta, keskimääräinen AHI 40/h, vaikea-asteista uniapneaa sairasti 57 %.
Seurantakäynneillä 2 ja 6 kuukauden kuluttua hoitoon sitoutuminen oli keskimäärin 3 h/yö CPAP-ryhmässä ja 4 h/yö lume-CPAP-ryhmässä. Elämänlaadussa SAQLI-mittarilla arvioituna ei todettu eroa hoitoryhmien välillä. Myöskään uniapnean vaikeusaste ei vaikuttanut hoitoryhmien elämänlaatuun seuranta-aikana. Alaryhmäanalyysissa todettiin, että vaikeaa uniapneaa sairastaneilla henkilöillä, joiden CPAP-hoitoon sitoutuminen oli yli 4 h/yö, elämänlaatu oli hieman noussut (SAQLI 4,7–5,0, p < 0,05) 6 kuukauden hoidon jälkeen.
Kommentit
Tutkimukset olivat laadultaan hyvin heterogeenisiä; elämänlaadun arviointiin oli käytetty useita eri mittareita, seuranta-ajat olivat melko lyhyitä, uniapnean vaikeusaste ja CPAP-hoitoon sitoutuminen oli vaihtelevaa. CPAP-hoitoon liittyvät epämukavuustekijät saattavat osaltaan heikentää potilaiden elämänlaatua «Batool-Anwar S, Goodwin JL, Kushida CA ym. Impact ...»9.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: