American Academy of Sleep Medicine on kirjoittanut systemaattisen katsauksen «Arand D, Bonnet M, Hurwitz T ym. The clinical use ...»1 MSLT- ja MWT-tutkimusten kliinisestä käytöstä. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki vertaisarvioidut julkaisut, joissa käytettiin MSLT- tai MWT- tutkimusta. Ennen vuotta 1976 julkaistuja artikkeleita ei otettu mukaan, ja viimeinen haku suoritettiin lokakuussa 2003. Seulonnan jälkeen yhteensä 788 artikkelia hyväksyttiin katsaukseen.
6 tutkimuksessa tutkittiin ajokykyä ja uniapneapotilaita. Yhdessä tutkimuksessa unenaikaista hengityshäiriötä sairastavat koehenkilöt jaettiin ryhmiin sen mukaan, oliko heille sattunut edeltävän vuoden aikana 0 kolaria, 1 kolari tai enemmän kuin 1 kolari. MSLT-viive oli naisilla kaikissa tutkituissa ryhmissä 9,3–9,7 min eikä se eronnut merkitsevästi ryhmien välillä. Miehillä MSLT-viiveet olivat 4,5–8,8 min, mutta erot eivät olleet merkitseviä.
Toisessa tutkimuksessa tutkittiin apneapotilaita, narkolepsiapotilaita ja muita liiallisesta päiväväsymyksestä kärsiviä potilaita, jotka jaettiin 2 ryhmään sen mukaan, olivatko he ajaneet autokolarin vai ei. Kolarin ajaneen ryhmän unilatenssi ei eronnut merkitsevästi kolaroimattomien unilatenssista (unilatenssit vastaavasti 4,8–9,4 min ja 3,3–8,2 min).
Yhdessä tutkimuksessa selvitettiin terveiden koehenkilöiden, uniapneapotilaiden ja narkolepsiapotilaiden ajosimulaattorisuoriutumista ja MSLT-tulosta. Apneapotilaiden MSLT-viive oli merkitsevästi lyhyempi kuin terveiden verrokkien univiive (7,2–13,2 min). Simuloitu ajosuoritus oli molemmilla potilasryhmillä merkitsevästi huonompi kuin terveillä verrokeilla. Ohjausvirheet korreloivat negatiivisesti MSLT-viiveeseen (apneapotilailla r = 0,42). Katsauksessa uniapnean CPAP-hoidon todetaan parantavan MSLT-viivettä ja vähentävän itse-ilmoitettujen kolareiden määrää. Bussinkuljettajilla tehdyssä tutkimuksessa CPAP-hoito sai aikaan MWT-viiveen pidentymisen ja varsinainen ajosuoritus parani.
Italialaisessa tutkimuksessa «Pizza F, Contardi S, Ferlisi M ym. Daytime driving...»2 oli 30 uniapneapotilasta (1 nainen). Ryhmän keski-ikä oli 51,4 vuotta ja keski-AHI 47,68/h (5–89/h). Subjektiivista väsymystä tutkittiin ESS-kyselyllä (pisteet 12,4 ± 4,4). Objektiivista päiväväsymystä tutkittiin 4-osaisella MSLT-tutkimuksella. Keskimääräinen MSLT-viive oli 10,07 ± 5,91 min. 8 koehenkilöllä MSLT-viive oli alle 5 minuuttia.
Ajokykyä tutkittiin 30 minuutin kestoisella ajosimulaattoritestillä. Tuloksena oli, että ESS-pisteet korreloivat merkitsevästi ajosimulaattoriparametreihin. Sen sijaan AHIn ja ajosuoriutumisen välillä ei todettu merkitsevää korrelaatiota. MSLT-viive korreloi merkitsevästi ajosimulaattorisuoriutumiseen (kolarimäärään, ensimmäisen kolarin esiintymisaikaan, kaistakäyttäytymiseen).
Kommentti: ei verrokkiryhmää.
Toisessa italialaisessa tutkimuksessa «Pizza F, Contardi S, Mondini S ym. Daytime sleepin...»3 24 vahva-asteista uniapneaa (AHI 54,2 ± 16,2) sairastavaa miespotilasta (ikä 54 ± 8,6 vuotta, BMI 31,5 ± 3,4 kg/m2) kävi läpi MSLT- ja MWT-tutkimukset ja lisäksi 4 ajosimulaattorikoetta. Potilaiden subjektiivinen päiväväsymys vaihteli, osalla esiintyi päiväväsymystä, toisilla ei (ESS-pisteet 9,7 ± 4,1).
Sekä MSLT- että MWT-testitulokset korreloivat selvästi simulaattoriajosuoriutumisen kanssa (useita eri simulaattoriparametreja), mutta MWT:n korrelaatiot olivat voimakkaampia.
Kommentti: Ei verrokkiryhmää.
Ranskalaisessa tutkimuksessa «Philip P, Sagaspe P, Taillard J ym. Maintenance of...»4 tutkittiin 38 hoitamatonta uniapneapotilasta (miehiä, ikä 51 ± 9 vuotta, keski-AHI 41 ± 25/h) ja 14 tervettä koehenkilöä (yksi nainen, ikä 46 ± 9). Tutkimusjärjestelyyn kuului ESS-kysely, KSS-kysely, neljäosainen MWT-tutkimus ja 90 minuutin kestoinen todellinen ajotesti. Verrokit eivät nukahtaneet MWT:ssä.
MWT-viive korreloi merkitsevästi ILC-määrään (inappropriate line crossings, r= -0,339) sekä potilas- että verrokkiryhmässä. Potilaat jaettiin MWT-viiveen perusteella 3 ryhmään: hyvin väsyneet, MWT 1–9 min, väsyneet MWT 20–33 min ja virkeät, MWT 34–40. Hyvin väsyneillä ja väsyneillä oli enemmän ILC-tapahtumia (keski-ILCt 1,5 ja 1,53) kuin virkeillä potilailla (0,33) tai verrokeilla (0,36). Virkeiden ryhmän ILC-tapahtumat eivät eronneet verrokeista.
Tutkijat ehdottavat, että MWT:tä voidaan käyttää, kun arvioidaan hoitamattomien uniapneapotilaiden ajokykyä.
Toisessa ranskalaisessa tutkimuksessa «Philip P, Chaufton C, Taillard J ym. Maintenance o...»5 oli mukana 3 koehenkilöryhmää: 19 hypersomniapotilasta (9 narkoleptikkoa, 10 idiopaattista hypersomniapotilasta), 17 uniapneapotilasta ja 14 tervettä koehenkilöä. Tutkimus koostui MWT:stä ja 40 min ajosimulaattorikokeesta (real car driving simulator). Potilasryhmät jaettiin 3 ryhmään MWT-tuloksen perusteella: poikkeava (0–19 min, 8 uniapneapotilasta, 7 sentraalista hypersomniapotilasta), keskitaso (20–33 min, 6 uniapneapotilasta, 6 sentraalista hypersomniapotilasta) ja vireä (34–40 min, 3 uniapneapotilasta, 6 sentraalista hypersomniapotilasta). Terveiden koehenkilöiden MWT-viive oli > 34 min.
Ajosimulaattorikokeesta poikkeavan määreeksi valittiin tiemerkintäviivan ylitykset. Tulokset osoittivat, että poikkeava-MWT-ryhmä teki merkitsevästi enemmän ajosimulaattorivirheitä kuin muut ryhmät. Tutkijat toteavat, että poikkeava MWT-tulos ennustaa ajosuoriutumisen heikkoutta uniapnea- ja hypersomniapotilailla ja että MWT:tä voidaan käyttää objektiivisena mittarina väsyneillä potilailla, kun halutaan arvioida ajosuoriutumista.
Yhdessä tutkimuksessa «Sagaspe P, Taillard J, Chaumet G ym. Maintenance o...»6 tutkittiin 30 hoitamatonta uniapneapotilasta (kaikki miehiä, keski-ikä 51 vuotta, vaihteluväli 34–62 vuotta, keski-AHI 43/h vaihteluväli 14–96). BMI oli 29 (24–37). MWT:n perusteella 23,3 % potilaista oli väsyneitä (0–19 min), 33,3 % oli virkeitä (20–33 min) ja 43,4 % oli todella virkeitä (34–40 min).
Potilaille tehtiin tunnin mittainen ajosimulaattoritesti. MWT-viive korreloi merkitsevästi ajosimulaattorisuoritukseen (deviation from the center of the road, r = -0,513). Väsyneellä ryhmällä oli suurempi SDS-määrä kuin täysin virkeillä (p = 0,006). Sen sijaan ESS, AHI, havahtumisindeksi tai edellisen yön uniaika eivät ennustaneet ajosimulaattorisuoriutumista.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Yleisiä kommentteja
Suuri osa univiive-ajosuoriutumistutkimuksista on tehty mieskoehenkilöillä. Apneapotilailla MSLT- «Arand D, Bonnet M, Hurwitz T ym. The clinical use ...»1, «Pizza F, Contardi S, Ferlisi M ym. Daytime driving...»2, «Pizza F, Contardi S, Mondini S ym. Daytime sleepin...»3 ja MWT-viiveiden «Pizza F, Contardi S, Mondini S ym. Daytime sleepin...»3, «Philip P, Chaufton C, Taillard J ym. Maintenance o...»5, «Sagaspe P, Taillard J, Chaumet G ym. Maintenance o...»6 on todettu korreloivan ajosimulaattorisuoriutumisen kanssa. Vain muutamassa tutkimuksessa oli keskitytty uniapneapotilaan todelliseen ajosuoriutumiseen ja univiiveisiin. Yhdessä tutkimuksessa [R4] MWT korreloi todelliseen ajosuoriutumiseen, sen sijaan MSLT-viiveellä ei ollut yhteyttä ajosuoriutumiseen toisessa tutkimuksessa «Arand D, Bonnet M, Hurwitz T ym. The clinical use ...»1. Yleisesti ottaen univiiveet eivät korreloi kolarihistoriaan. CPAP-hoidetuilla apneapotilailla univiiveet kohentuivat MSLT:ssa ja MWT:ssa, ajosimulaattorisuoriutuminen parani ja he kokivat maantieajosuoriutumisen parantuneen «Arand D, Bonnet M, Hurwitz T ym. The clinical use ...»1.