Tulosta

Diabetes mellitus parodontaalisairauksille altistavana tekijänä

Näytönastekatsaukset
14.4.2016
Tellervo Tervonen ja Pekka Ylöstalo

Näytön aste: A

Diabeetikoilla on suurempi riski sairastua parodontaalisairauksiin kuin ei-diabeetikoilla, huono hoitotasapaino lisää riskiä.

Parodontaalisairauksien esiintymistä diabeetikoilla verrattuna ei-diabeetikoihin on tarkasteltu systemaattisessa katsauksessa «Taylor GW, Borgnakke WS. Periodontal disease: associations with diabetes, glycemic control and complications. Oral Dis 2008;14:191-203 »1, joka perustuu vuoden 1960 jälkeen julkaistuihin Medline-hakuun pohjautuviin englanninkielisiin alkuperäisjulkaisuihin ja niiden referenssiluetteloista löydettyihin merkittävimpiin artikkeleihin. Katsaukseen hyväksytyissä tutkimuksissa osassa tutkittavat olivat lapsia ja nuoria, osassa aikuisia. Tutkimuksia on tehty tyypin 1 diabeetikoilla, 2 tyypin diabeetikoilla sekä raskausajan diabetesta sairastavilla. 56 poikkileikkaus- ja 7 kohorttitutkimuksen mukaan diabeetikoilla parodontaalisairauksien esiintyvyys on suurempi ja sairaus on laaja-alaisempaa ja vaikeampaa kuin ei-diabeetikoilla. Myös raskausajan diabetekseen liittyy parodontaalisairauden suurempi esiintyvyys. Huono diabeteksen hoitotasapaino assosioituu parodontaalisairauden vaikeusasteeseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Vuonna 2009 julkaistu meta-analyysi «Chávarry NG, Vettore MV, Sansone C ym. The relationship between diabetes mellitus and destructive periodontal disease: a meta-analysis. Oral Health Prev Dent 2009;7:107-27 »2 perustuu 49 poikkileikkaustutkimukseen ja 8 pitkittäiseen tutkimukseen. Siinä todettiin kohonnut parodontiitin riski tyypin 2 diabeetikoilla. Monimuuttuja-analyysin perusteella tyypin kaksi diabeetikoilla on 1,0 mm (95 % luottamusväli 0,15–1,84) enemmän kiinnityskatoa ja 0,46 mm (95 % luottamusväli 0,01–0,91) syvemmät ientaskut kuin ei-diabeetikoilla. Tutkimuksissa on metodologisia puutteita sekoittavien tekijöiden hallinnassa ja tilastollisissa metodeissa. Näyttö siitä, että 1 tyypin diabetes olisi parodontiitin riskitekijä, on vähäistä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kahdessa uudemmassa väestöpohjaisessa pitkittäistutkimuksessa «Demmer RT, Holtfreter B, Desvarieux M ym. The influence of type 1 and type 2 diabetes on periodontal disease progression: prospective results from the Study of Health in Pomerania (SHIP). Diabetes Car»3, «Chiu SY, Lai H, Yen AM ym. Temporal sequence of the bidirectional relationship between hyperglycemia and periodontal disease: a community-based study of 5,885 Taiwanese aged 35-44 years (KCIS No. 32).»4 havaittiin sekoittavien tekijöiden kontrolloinnin jälkeen diabeetikoilla olevan ei-diabeetikoihin verrattuna lisääntynyt riski parodontaalisairaudelle «Chiu SY, Lai H, Yen AM ym. Temporal sequence of the bidirectional relationship between hyperglycemia and periodontal disease: a community-based study of 5,885 Taiwanese aged 35-44 years (KCIS No. 32).»4, pitkälle edenneeseen kiinnityskatoon ja hampaiden menettämiseen «Demmer RT, Holtfreter B, Desvarieux M ym. The influence of type 1 and type 2 diabetes on periodontal disease progression: prospective results from the Study of Health in Pomerania (SHIP). Diabetes Car»3. Tutkimuksessa «Demmer RT, Holtfreter B, Desvarieux M ym. The influence of type 1 and type 2 diabetes on periodontal disease progression: prospective results from the Study of Health in Pomerania (SHIP). Diabetes Car»3 aineistona oli Pommerissa tehty edustava väestötutkimus (n = 2 626), jossa diabeteksen diagnoosi perustui hoitoon käytettyihin lääkkeisiin tai potilaan aikaisempaan diabetesdiagnoosiin. Suun kliinisessä tutkimuksessa mitattiin ientaskusyvyys ja kiinnityksen menetys. Tutkimuksessa todettiin sekä huonossa hoitotasapainossa olevan tyypin 1 diabeteksen (riskisuhde (OR) 1,93, 95 % luottamusväli 1,55–2,39) ja huonossa hoitotasapainossa olevan tyypin 2 diabeteksen (riskisuhde (OR) 1,36, 95 % luottamusväli 1,11–1,67) olevan yhteydessä hampaiden menetykseen. Huonossa hoitotasapainossa oleva tyypin 2 diabetes oli yhteydessä myös ientaskusyvyyteen (P < 0,05) ja kiinnityksen menetykseen (P < 0,05). Hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes ei merkitsevästi yhdistynyt kiinnityksen menetykseen tai ientaskusyvyyteen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Taiwanilaisessa väestötutkimuksessa «Chiu SY, Lai H, Yen AM ym. Temporal sequence of the bidirectional relationship between hyperglycemia and periodontal disease: a community-based study of 5,885 Taiwanese aged 35-44 years (KCIS No. 32).»4, johon oli yhdistetty seurantatutkimus, seurattiin tutkittavia keskimäärin 1,65 vuotta. Seurantatutkimukseen otti osaa 5885 henkilöä. Seuranta-aikana kohonnut paastoinsuliini ≥ 126/ diabeteshistoria yhdistyi parodontaalisairauden syntyyn riskisuhteella (HR) 1,95; 95 % luottamusväli 1,22–3,13 kun analyysissä oli otettu huomioon sekoittavat tekijät. Parodontaalisairauden ilmaantuminen oli mitattu CPI indeksillä (CPI ≥ 3).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa «Jimenez M, Hu FB, Marino M ym. Type 2 diabetes mellitus and 20 year incidence of periodontitis and tooth loss. Diabetes Res Clin Pract 2012;98:494-500 »5, joka tehtiin terveyden ammattihenkilöstön keskuudessa (n = 35 247), diabetes yhdistyi itseraportoituun hampaiden menettämiseen ja parodontaalisairauden ilmaantuvuuteen. Seuranta-aika tutkimuksessa oli 20 vuotta ja tutkimuksen alussa kaikki osallistujat olivat parodontogisesti terveitä. Seuranta-ajan kuluessa miehillä, joilla oli tyypin 2 diabetes, oli 1,29-kertainen riski saada parodontiitti (1,28, 95 % luottamusväli 1,13–1,47). Parodontiitin ilmaantuminen oli riippuvainen myös henkilön ravintotottumuksista.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Diabeteksen vaikutusta lasten ja nuorten parodontiumin terveydentilaan selvitettiin Kanadassa 700 lapsen ja nuoren (6–18 vuotta) tapaus-verrokkitutkimuksessa «Lalla E, Cheng B, Lal S ym. Diabetes mellitus promotes periodontal destruction in children. J Clin Periodontol 2007;34:294-8 »6. Näistä 350 oli diabetespoliklinikan potilaita (325 tyypin 1 diabetes, 25 tyypin 2 diabetes, 93 % insuliinihoitoisia) ja 350 diabetesta sairastamatonta pedodontian klinikan potilaita. Ortodonttisessa hoidossa olevat lapset suljettiin pois.

Kliinisen parodontologisen tutkimuksen perusteella määritettiin gingiviitti (bleeding) ja kiinnitystaso.

Diabeetikoilla oli enemmän plakkia (30 vs 24,4 %, p = 0,003), vuotavia pintoja (19 vs 14 %, p < 0,001) ja yli 2 mm:n kiinnityskatoa (21,1 vs 7,6 % pinnoista, p < 0,001) kuin verrokeilla. Parodontaalisairaus luokiteltiin kolmella eri tavalla ienverenvuodon ja kiinnitystason mukaan ja sairautta käytettiin vastemuuttujana vakioiduissa monimuuttujamalleissa (verenvuoto/verenvuoto + kiinnitystaso/kiinnitystaso). Nuoremmassa ikäluokassa (6–11vuotta) diabetes oli parodontaalisairautta selittävä tekijä, kun vasteena oli mikä tahansa kolmesta määritellystä, ja 12–18-vuotiailla riski parodontaalisairaudelle oli merkitsevästi kohonnut, kun vastemuuttujana oli kiinnitystasomuuttuja. Ienverenvuodon maksimi ajoittuu puberteetin kohdalle (13–14 vuotta) ja tasautuu sen jälkeen. Kiinnityskadon maksimi saavutetaan noin 16 vuoden iässä.

Tulos osoittaa selvän yhteyden diabeteksen ja parodontaalisairauden välillä (diabeetikoilla kohonnut riski sairastua). Tässä tutkimuksessa voitiin ensimmäisen kerran osoittaa diabeetikon kohonnut riski parodontaalisairauteen näinkin varhaisella iällä (6–11 vuotta). Tutkimuksen etuna on se, että siinä mitattiin sekä pehmytkudoksen terveydentilaa että kiinnityksen menetystä (useita vastemuuttujia).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ruotsista on julkaistu vuonna 1989 poikkileikkaustutkimus «Hugoson A, Thorstensson H, Falk H ym. Periodontal conditions in insulin-dependent diabetics. J Clin Periodontol 1989;16:215-23 »7, jossa Jönköpingin alueen insuliinihoitoisesta diabeetikoista (n = 741) satunnaistettiin hammastutkimukseen 194 potilasta. Parodontologisen statuksen analysoinnissa tiedot 154 diabeetikosta (pitkäkestoinen diabetes, 28,9 ± 10,19 vuotta 82 potilaalla ja lyhytkestoinen, 5,2 ± 1,92 vuotta 72 potilaalla). Kontrolleina toimi 77 iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettua ei-diabeetikkoa samalta alueelta. Kliinisessä tutkimuksessa kartoitettiin plakki, hammaskivi, ientulehdus (Löe & Sillness), ientaskujen syvyys ja alveoliluukato premolaari- ja molaarialueilla (paralleelitekniikalla otetut intraoraalikuvat). Potilaat jaettiin parodontaalisairauden vaikeusasteen mukaan 4 eri luokkaan: 1) premolaari- tai molaarialueilla ≤ 12 vuotavaa pintaa ei syventyneitä ientaskuja, 2) premolaari- tai molaarialueilla > 12 vuotavaa pintaa, syventyneitä ientaskuja, mutta ei luukatoa, 3) alveoliluukatoa suurimmassa osassa hampaita, < 1/3 normaaliluutasosta, 4) suurimmassa osassa hampaita alveoliluukato 1/3–2/3 normaaliluutasosta, 5) suurimmassa osassa hampaita luukato ylittää 2/3 normaaliluutasosta.

Hampaiden lukumäärässä ei havaittu eroja diabeetikkoryhmien välillä keskenään eikä verrattuna ei-diabeetikoihin. Sama koski plakin ja hammaskiven esiintymistä. Ientulehdusta esiintyi diabeetikoilla merkittävästi enemmän kuin ei-diabeetikoilla riippumatta iästä ja sukupuolesta. 4–5 mm:n ientaskujen suhteen ryhmät eivät eronneet toisistaan, Pitkäaikaisdiabeetikoilla oli ≥ 6 mm:n taskuja enemmän kuin ei-diabeetikoilla (p < 0,05) ja enemmän pitkälle edennyttä luukatoa kuin vähän aikaa sairastaneilla. 40–49-vuotiailla pitkäaikaisdiabeetikoilla oli merkittävästi enemmän luukatoa kuin vähän aikaa sairastaneilla ja ei-diabeetikoilla (p < 0,05). Käytännöllisesti katsoen terveet tai lähes terveet kiinnityskudokset (ryhmät 1–2) oli pitkäaikaisdiabeetikoista 16 %:lla, vähän aikaa sairastaneista 22,2 %:lla ja ei-diabeetikoista 35 %:lla. Pitkälle edennyttä parodontaalisairautta (ryhmät 4–5) oli vähän aikaa sairastaneista 18,0 %:lla, pitkäaikaisdiabeetikoista 23 %:lla ja 11,7 %:lla ei-diabeetikoista.

Tutkimus osoittaa, että insuliinihoitoisilla diabeetikoilla eri indekseillä mitattuna parodontaalisairautta on enemmän kuin ei-diabeetikoilla ja että pitkään sairastaneiden parodontiumin terveys on huonompi kuin vähän aikaa sairastaneiden.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Parodontiitti 1

Kommentit

Katsausartikkeli «Taylor GW, Borgnakke WS. Periodontal disease: associations with diabetes, glycemic control and complications. Oral Dis 2008;14:191-203 »1sisältää oleellisimmat työt. Artikkelissa on huomioitu sekä I ja II tyypin diabetes.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Jimenez M, Hu FB, Marino M ym. Type 2 diabetes mellitus and 20 year incidence of periodontitis and tooth loss. Diabetes Res Clin Pract 2012;98:494-500 »5 tieto suun terveydentilasta perustui itseraportointiin.

Ruotsalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Hugoson A, Thorstensson H, Falk H ym. Periodontal conditions in insulin-dependent diabetics. J Clin Periodontol 1989;16:215-23 »7 on huomioitava, että tutkimustulokset perustuvat parittaisvertailuihin eikä sekoittavia tekijöitä ole siten huomioitu.

Kirjallisuutta

  1. Taylor GW, Borgnakke WS. Periodontal disease: associations with diabetes, glycemic control and complications. Oral Dis 2008;14:191-203 «PMID: 18336370»PubMed
  2. Chávarry NG, Vettore MV, Sansone C ym. The relationship between diabetes mellitus and destructive periodontal disease: a meta-analysis. Oral Health Prev Dent 2009;7:107-27 «PMID: 19583037»PubMed
  3. Demmer RT, Holtfreter B, Desvarieux M ym. The influence of type 1 and type 2 diabetes on periodontal disease progression: prospective results from the Study of Health in Pomerania (SHIP). Diabetes Care 2012;35:2036-42 «PMID: 22855731»PubMed
  4. Chiu SY, Lai H, Yen AM ym. Temporal sequence of the bidirectional relationship between hyperglycemia and periodontal disease: a community-based study of 5,885 Taiwanese aged 35-44 years (KCIS No. 32). Acta Diabetol 2015;52:123-31 «PMID: 24990094»PubMed
  5. Jimenez M, Hu FB, Marino M ym. Type 2 diabetes mellitus and 20 year incidence of periodontitis and tooth loss. Diabetes Res Clin Pract 2012;98:494-500 «PMID: 23040240»PubMed
  6. Lalla E, Cheng B, Lal S ym. Diabetes mellitus promotes periodontal destruction in children. J Clin Periodontol 2007;34:294-8 «PMID: 17378885»PubMed
  7. Hugoson A, Thorstensson H, Falk H ym. Periodontal conditions in insulin-dependent diabetics. J Clin Periodontol 1989;16:215-23 «PMID: 2785536»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Parodontiitti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko