Tulosta

Liikunta ja katkokävely

Näytönastekatsaukset
27.4.2010
Maarit Venermo

Näytön aste: B

Säännöllinen liikunta ja kävelyharjoitukset pidentävät katkokävelymatkaa.

Vuonna 2008 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Watson L, Ellis B, Leng GC. Exercise for intermittent claudication. Cochrane Database Syst Rev 2008;4:CD000990 »1 (Cochrane «»1) selvitettiin liikunnan vaikutusta katkokävelyyn, erityisesti katkokävelyoireisiin ja elämänlaatuun. Medline-, Embase- ja Cinahl-tietokannoista löytyneistä artikkeleista sisäänottokriteerit täytti 22 artikkelia, joissa oli yhteensä 1 200 potilasta. Seuranta-aika vaihteli 2 viikosta 2 vuoteen. Liikuntaohjelmat ja -suositukset vaihtelivat tutkimusten välillä. Kaikissa käytettiin juoksumattorasitusta lopputuloksen mittaamiseen. Kaikkien tutkimusten laatu arvioitiin hyväksi, vaikka suurin osa oli suhteellisen pieniä sisältäen 20–49 potilasta. 14 tutkimuksessa verrattiin liikuntaa ”tavanomaiseen hoitoon” tai lumeeseen. Potilaat, joilla oli runsaasti sairauksia tai muita liikuntaa rajoittavia tekijöitä, jätettiin pääsääntöisesti tutkimuksen ulkopuolelle.

Verrattuna ”tavanomaiseen hoitoon” tai lumeeseen liikunta paransi merkittävästi maksimaalista kävelyaikaa (keskimäärin 5.12 minuuttia, 95 % CI 4.51–5.72) ja kävelykykyä (50–200 %). Liikunta ei vaikuttanut ABI-arvoon. Kivuton kävelymatka parani keskimäärin 82 metriä (95 % CI 72–93 m) ja maksimaalinen kävelymatka 113 metriä (95 % CI 95–131 m) enemmän liikuntaryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Tulokset pysyivät 2 vuoteen asti. Johtuen riittämättömistä tiedoista ei voitu tehdä johtopäätöksiä kuolleisuudesta tai amputaatiotiheydestä. Loppupäätelmänä esitettiin, että harjoitteluohjelmista on merkittävä hyöty verrattuna lumeeseen tai ”tavanomaiseen hoitoon”.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tsai ym. «Tsai JC, Chan P, Wang CH ym. The effects of exercise training on walking function and perception of health status in elderly patients with peripheral arterial occlusive disease. J Intern Med 2002;252:»2 tutkivat prospektiivisessa kontrolloidussa tutkimuksessa 12 viikkoa kestävän liikuntaohjelman vaikutusta katkokävelyyn verrattuna itsenäiseen liikuntaan. Materiaali ja metodit: 64 itsenäisesti kotona elävää potilasta, joilla oli Fontaine II -oire eli katkokävely (varmennettu Rosen kyselylomakkeella ja ABI-mittauksella, ABI ≤ 0.95), satunnaistettiin ohjattuun liikuntaan (ohjattu ryhmä) tai itsenäisesti tapahtuvaan kontrolloimattomaan liikuntaan (kontrolliryhmä). Potilaat suorittivat tutkimuksen alussa juoksumattorasituskokeen ja katkokävely luokiteltiin testin perusteella 5 vaikeusasteeseen. Jokaiselle potilaalle suoritettiin lisäksi 6 minuutin kävelykoe viikon sisällä juoksumattorasituskokeesta. Kokeen tekijä rekisteröi potilaan kävelemän matkan ja askelten lukumäärän. Lisäksi potilaat täyttivät walking impairment -lomakkeen (WIQ), jossa potilaat itse arvioivat kykynsä liikkua. Heidän elämänlaatunsa määritettiin MOS-SF-36-lomaketta käyttäen. Ohjatussa liikunnassa potilaat tekivät juoksumattorasituskokeen kolme kertaa viikossa 12 viikon ajan. Potilaiden keski-ikä oli 76.2 vuotta. Komplianssi oli keskimäärin 82 %, 22 potilasta osallistui vähintään 80 % harjoituksista. Intention-to-treat-analyysiin otettiin myös ne potilaat, joiden komplianssi oli pienempi. 27 ohjatun ryhmän ja 26 kontrolliryhmän potilasta pysyi mukana tutkimuksen loppuun asti.

Harjoitusohjelma lisäsi juoksumattorasituskokeessa katkokävelykivun alkamismatkaa 88 % ja maksimaalista kävelymatkaa 70 % (p < 0.001) verrattuna kontrollipotilaihin. Vastaavasti 6 minuutin kävelymatka lisääntyi 21 % (p < 0.05). WIQ-pisteissä ei ollut eroa ryhmien välillä tutkimuksen alkaessa, ja pisteet kasvoivat (nopeus, matka, portaiden nousu) huomattavasti enemmän ohjatussa ryhmässä kontrolleihin verrattuna. Tutkimuksen alkaessa ei ollut merkittävää eroa myöskään elämänlaadussa, mutta se lisääntyi huomattavasti enemmän ohjatun ryhmän potilailla tutkimuksen aikana (erityisesti osatekijöissä fyysinen rasitus, liikkumista aiheuttavat fyysiset ongelmat, ruumiin kivut ja yleinen terveys).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Alaraajojen tukkiva valtimotauti 1

Kommentit

«Watson L, Ellis B, Leng GC. Exercise for intermittent claudication. Cochrane Database Syst Rev 2008;4:CD000990 »1: Liikuntaa verrattiin heterogeeniseen joukkoon muita hoitoja, kuten antitromboottisiin lääkkeisiin, prostasykliinianalogiin, kirurgiseen hoitoon tai angioplastiaan, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa.

«Tsai JC, Chan P, Wang CH ym. The effects of exercise training on walking function and perception of health status in elderly patients with peripheral arterial occlusive disease. J Intern Med 2002;252:»2: Potilaiden määrä suhteellisen pieni. Tämä tutkimus oli mukana edellä mainitussa Cochrane-katsauksessa, mutta se ei muuta näytön tasoa tässä näytönastekatsauksessa.

Kirjallisuutta

  1. Watson L, Ellis B, Leng GC. Exercise for intermittent claudication. Cochrane Database Syst Rev 2008;4:CD000990 «PMID: 18843614»PubMed
  2. Tsai JC, Chan P, Wang CH ym. The effects of exercise training on walking function and perception of health status in elderly patients with peripheral arterial occlusive disease. J Intern Med 2002;252:448-55 «PMID: 12528763»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Alaraajojen tukkiva valtimotauti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko