Takaisin

Kävelymattotesti alaraajojen valtimotaudin diagnostiikassa

Näytönastekatsaukset
Petteri Kauhanen ja Maarit Venermo
18.2.2021

Näytön aste: C

Kävelymattotestissä mitattavista muuttujista rasituksen jälkeinen ABI:n lasku lienee diagnostinen ja luotettavimmin toistettavissa alaraajojen valtimotaudin diagnostiikassa.

Peräkylä ym. «Peräkylä T, Tikkanen H, von Knorring J ym. Poor re...»1 tutkivat kävelymattorasituskokeen toistettavuutta katkokävelypotilailla prospektiivisessä tutkimuksessa, jossa 10 katkokävelyoireista potilasta suoritti kokeen tasaisella alustalla (testi 1), 12 asteen nousukulmassa (testi 2) tai alustalla, jonka nousukulmaa voitiin säätää progressiivisesti (0–12 astetta) (testi 3) satunnaistetusti. Potilaat kävivät tutkimuksissa 3 kertaa viikon välein, ja jokaisella kerralla he suorittivat kaikki 3 testiä satunnaistetussa järjestyksessä leväten ennen kutakin testiä. Nilkka-olkavarsipainesuhde mitattiin levossa ja rasituksen jälkeen. Oireiden alkamiskohta, maksimaalinen kävelymatka ja metabolinen ekvivalentti olivat lopputulosmuuttujia.

Levossa ABI oli keskimäärin 0,68. 12 asteen nousukulmassa oireet alkoivat aikaisemmin ja maksimaalinen kävelymatka oli lyhyempi kuin tasaisella alustalla tai säädettävän nousukulman tasolla käveltäessä. Tasaisella alustalla kaikkien potilaiden maksimaalinen kävelymatka parani ensimmäisestä testikerrasta viimeiseen. 12 asteen nousukulmassa 8/10 potilaalla matka piteni testikertojen välillä, mutta testissä 3 vain 4 potilasta käveli viimeisellä kerralla enemmän kuin ensimmäisellä.

Mitatuista parametreistä rasituksen jälkeinen ABI oli parhaiten toistettavissa. Yksilökohtainen variaatiokerroin liikunnan jälkeen mitatussa ABI:ssa oli keskimäärin 12 % testin 1 jälkeen, 9 % testin 2 jälkeen ja vain 9 % testin 3 jälkeen. Maksimaalisessa kävelymatkassa kyseiset arvot olivat 31 %, 29 % ja 16 %. Parhaiten toistettavissa ABI oli siis kokeessa, jossa alustan nousukulmaa säädettiin progressiivisesti. Katkokävelymatkan mittaaminen kävelymattorasituskokeella oli epätarkka ja huonosti toistettavissa. Siinäkin progressiivisesti lisääntyvällä nousukulmalla tehty koe oli parhaiten toistettavissa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Laingin ym. tutkimuksessa «Laing SP, Greenhalgh RM. Standard exercise test to...»2 26 katkokävelyoireista potilasta käveli eri nopeuksilla ja eri pituisen ajan 10 asteen nousukulmassa muodostaen 3 ryhmää. Ennen kävelyä potilaat lepäsivät 10 minuuttia, minkä jälkeen heiltä mitattiin ABI makuulla. Rasituksen jälkeen potilailta mitattiin ABI minuutin välein, kunnes se oli lepotasolla. Sen jälkeen potilaat lepäsivät vielä 10 minuuttia, kunnes tekivät toisen testin.

Kaikki potilaat kävelivät ensimmäisessä testissä minuutin ajan 4 km/tunti. Ryhmä 1 käveli toisessa testissä minuutin ajan 6 km/tunti (n = 19). Ryhmä 2 käveli toisessa testissä 2 minuuttia 4 km/tunti (n = 17). Ryhmän 3 potilaat kävelivät (n = 10) toisessa testissä 2 minuuttia 6 km/tunti.

Nilkka-olkavarsipainesuhteen lasku rasituksen jälkeen verrattuna lepoarvoon ennen rasitusta oli sama riippumatta kävelyajasta tai nopeudesta, mutta aika, joka kului nilkka-olkavarsipainesuhteen palautumiseen lepoarvoon rasituksen jälkeen, vaihteli niin, että palautuminen oli nopeampaa, kun rasituksen kesto oli lyhyempi ja nopeus pienempi: koko ryhmässä keskimääräinen nilkkapaine oli ennen ensimmäistä kävelyä 199 mmHg ja ennen toista kävelyä 116 mmHg (ns).

40 sekunnin rasituksen jälkeen paineet olivat 58 mmHg ja 55 mmHg vastaavasti (ns) ja 100 sekunnin rasituksen jälkeen 89 ja 70 vastaavasti (= 0,001). Toisessa ryhmässä ensimmäistä ja toista rasitusta edeltävät paineet olivat 121 ja 119 vastaavasti (ns), 40 sekunnin rasituksen jälkeen 58 ja 58 vastaavasti (ns) ja 100 sekunnin rasituksen jälkeen 106 ja 82 vastaavasti (p = 0,01). Kolmannessa ryhmässä ennen ensimmäistä ja toista rasitusta nilkkapaineet olivat 120 ja 117 vastaavasti (ns), 40 sekunnin rasituksesta 57 ja 56 vastaavasti (ns) ja 100 sekunnin rasituksen jälkeen 95 mmHg ja 63 mmHg vastaavasti (p = 0,01).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Hammad ym. «Hammad TA, Strefling JA, Zellers PR ym. The Effect...»3 tutkivat poikkeavan rasitus-ABI:n assosiaatiota alaraajojen revaskularisaatiotarpeeseen retrospektiivisessä tutkimuksessa, johon otettiin mukaan 2791 peräkkäistä yhden klinikan rasitus-ABI-tutkimukseen tulevaa potilasta. Potilaat jaettiin lepo-ja rasitus-ABI tulosten perusteella neljään ryhmään. Ryhmässä 1 potilailla oli normaali lepo- ja rasitus-ABI, ryhmässä 2 potilailla oli normaali lepo-ABI, mutta poikkeava (> 20 % lasku lepo-ABI:in) rasitus-ABI, ryhmässä 3 potilailla oli poikkeava lepo-ABI, mutta normaali rasitus-ABI, ryhmässä 4 potilailla oli poikkeava lepo- ja rasitus-ABI. Rasitus-ABI mitattiin verisuonilaboratoriossa standardoidulla menetelmällä kävelymattorasituksen jälkeen. Tutkimuksen primaarinen päätetapahtuma oli alaraajarevaskularisaation ilmaantuvuus. Sekundaarisia päätetapahtumia olivat merkittävät sydän- ja verisuonielimistön haitalliset tapahtumat ja kokonaiskuolleisuus.

Ryhmässä 2 oli enemmän alaraajojen revaskularisaatioita kuin ryhmässä 1 (p < 0,001) ilman eroa merkittävissä sydän- ja verisuonielimistön haitallisissa tapahtumissa ja kokonaiskuolleisuudessa. Ryhmissä, joissa lepo-ABI oli poikkeava (ryhmät 3 ja 4) havaittiin, että poikkeava rasitus-ABI ryhmässä 4 assosioi lisääntyneeseen revaskularisaatiotarpeeseen (p = 0,01). Tämä havainto säilyi myös propensiteetti kaltaistuksen jälkeen (p < 0,001). Kun ryhmää 4 verrattiin ryhmään 1 propensiteetti kaltaistuksen jälkeen, havaittiin merkittävien sydän- ja verisuonielimistön haitallisten tapahtumien merkittävä lisääntyminen (p = 0,009) ja trendi lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen (p = 0,052). Sitä vastoin ryhmä 3 ei eronnut merkitsevästi ryhmästä 1.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Peräkylä T, Tikkanen H, von Knorring J ym. Poor reproducibility of exercise test in assessment of claudication. Clin Physiol 1998;18:187-93 «PMID: 9649906»PubMed
  2. Laing SP, Greenhalgh RM. Standard exercise test to assess peripheral arterial disease. Br Med J 1980;280:13-6 «PMID: 7357254»PubMed
  3. Hammad TA, Strefling JA, Zellers PR ym. The Effect of Post-Exercise Ankle-Brachial Index on Lower Extremity Revascularization. JACC Cardiovasc Interv 2015;8:1238-1244 «PMID: 26292588»PubMed