6 satunnaistettua tutkimusta käsittävässä meta-analyysissä «McMullan J, Sasson C, Pancioli A ym. Midazolam ver...»1 vuodelta 2010 verrattiin joko lihaksensisäisesti, bukkaalisesti tai nenän limakalvoille (nasaalisesti) annosteltavan midatsolaamin tehoa rektaaliseen tai suonensisäiseen diatsepaamiin yli 5 minuuttia kestävien tai päivystyspoliklinikalle tulovaiheessa meneillä olevien kohtausten ensihoidossa. Potilaita oli yhteensä 774, ikähajonta 0–22 vuotta. 5 tutkimusta oli tehty yksinomaan lapsilla. Lopputulosmuuttujana arvioitiin annettu hoito tehokkaaksi, jos kliininen kohtausoire loppui 5–10 minuutin kuluessa. Osassa tutkimuksista oli lisäkriteerinä, etteivät kohtaukset uusineet 1 tunnin sisällä.
Midatsolaami missä tahansa annostelumuodossaan lopetti kohtauksen todennäköisemmin kuin diatsepaami missä tahansa annostelumuodossaan (riskiero 1,52, 95 % luottamusväli 1,27–1,82, NNT 7). Midatsolaami annettiin lisäksi merkittävästi nopeammin kuin diatsepaami (keskimääräisesti 2,46 minuuttia nopeammin, 95 % luottamusväli 1,52–3,39 minuuttia).
3 tutkimuksessa (yhteensä 728 potilasta, 314 molemmissa hoitoryhmissä) verrattiin bukkaalista midatsolaamia rektaaliseen diatsepaamiin. Tässä osaryhmäanalyysissa bukkaalinen midatsolaami oli tehokkaampi kuin rektaalinen diatsepaami (riskiero 1,54, 95 % luottamusväli 1,29–1,85, NNT 6). Toimenpiteitä vaativat hengityshaittavaikutukset olivat harvinaisia, ja niitä esiintyi yhtä usein sekä diatsepaami- että midatsolaamiryhmissä (riskiero 1,49, 95 % luottamusväli 0,25–8,72).
Vuonna 2015 julkaistussa 19 satunnaistetun tutkimuksen meta-analyysissa «Brigo F, Nardone R, Tezzon F ym. Nonintravenous mi...»2 vertailtiin ensihoidossa käytetyn lihaksensisäisesti, bukkaalisesti tai nasaalisesti annostellun midatsolaamin ja suonensisäisen tai rektaalisen diatsepaamin tehoa yli 5 minuuttia kestäneisiin tai hoitoon tullessa meneillä oleviin kohtauksiin. Kaikkiaan potilaita oli 1 602, joista alle 16-vuotiaita 1 573, kaikkiaan kohtauksia 1 933. Bukkaalista annostelua käytettiin 7 tutkimuksessa, yhteensä 478 kohtaukseen. Lopputulosmuuttujana oli kliinisten kohtausoireiden loppuminen 15 minuutin kuluessa lääkkeen annosta. Lisäksi vertailtiin haittavaikutuksia.
Vertailussa todettiin, että midatsolaami oli yhtä tehokas lopettamaan kohtaukset kuin suonensisäinen tai rektaalinen diatsepaami (RR 1,03, 95 % luottamusväli 0,98–1,08). Haittavaikutuksissa ei ollut eroa midatsolaamin ja diatsepaamin välillä (RR 0,87, 95 % luottamusväli 0,50–1,50). Alaryhmäanalyysi antoi viitettä, että bukkaalinen midatsolaami oli tehokkaampi kuin rektaalinen diatsepaami. Tehoero tuli esille vain, jos tulokset ilmaistiin kerroinsuhteena (odds ratio, OR) eikä riskisuhteena (769 kohtausta; OR 1,78, 95 % luottamusväli 1,11–2,85; RR 1,15, 95 % luottamusväli 0,85–1,54).
Yhteenvedossa todettiin lisäksi, että bukkaalisen midatsolaamin etuihin sen tehon lisäsi luettiin myös helpompi ja sosiaalisesti hyväksyttävämpi annostelutapa kaikissa tutkimuksissa, jotka asiaa arvioivat.
Yleinen kommentti:
Molemmat meta-analyysit «McMullan J, Sasson C, Pancioli A ym. Midazolam ver...»1, «Brigo F, Nardone R, Tezzon F ym. Nonintravenous mi...»2 sisältävät valtaosin lapsipotilaita, joten tuloksia ei voida suoraan yleistää aikuisiin. Kaikki vuonna 2010 julkaistun meta-analyysin «McMullan J, Sasson C, Pancioli A ym. Midazolam ver...»1 tutkimukset sisältyvät myös uudempaan meta-analyysiin «Brigo F, Nardone R, Tezzon F ym. Nonintravenous mi...»2. Hoidon tehon määritelmä samoin kuin käytetyt tilastolliset arviointitavat eroavat meta-analyysien välillä, mikä voi selittää eroa lopputuloksissa.