Suomalainen tutkijaryhmä seurasi «Saarinen KM, Pelkonen AS, Mäkelä MJ ym. Clinical c...»1 prospektiivisesti 118 maitoallergisen lapsen joukkoa 8,6 vuoden ikään asti. Aineisto perustuu 6 209 lapsen kohorttiin, josta joukosta tutkimukseen tulivat ne lapset, joilla epäiltiin imeväisiässä maitoallergiaa. Maitoallergia varmistettiin avoimella altistuskokeella. Maidolle altistuskokeessa reagoineista 64 % oli diagnoosihetkellä IgE-positiivisia. IgE-positiivisiksi katsottiin lapset, joilla oli positiivinen (3 mm tai enemmän) ihopistokoe tai maidolle spesifisiä IgE-vasta-aineita (0,7 kU/l tai enemmän). 12 kuukauden kuluttua IgE-positiivista lapsista 21/75 oli muuttunut IgE-negatiivisiksi ja 11/43 IgE-negatiivista IgE-positiivisiksi. Lopullisessa analyysissä lapset katsottiin IgE-positiivisiksi, jos he joko diagnoosivaiheessa tai 12 kuukautta sen jälkeen olivat IgE-positiivisia. Lasten vointia seurattiin poliklinikkakäynneillä 6–24 kuukauden välein. Maidon sieto varmistettiin kotialtistuksella (tai polikliinisella altistuksella, jos lapselle oli tullut vaikeita oireita edellisen maitokontaktin yhteydessä).
Ensimmäinen uusinta-altistus maidolla tehtiin keskimäärin 1,6 vuoden iässä. Tällöin IgE-negatiivisista enää 34 % reagoi maidolle, kun IgE-positiivisten ryhmässä 62 % sai maitoaltistuksessa edelleen oireita. Viiden vuoden ikään mennessä kaikki IgE-negatiiviset lapset sietivät maitoa, kun IgE-positiivisista lapsista vain 74 % sieti maitoa. Transientisti IgE-positiiviset (IgE-positiivinen diagnoosihetkellä, ei enää 12 kuukauden sen jälkeen) toipuivat maitoallergiasta nopeammin kuin pysyvästi IgE-positiiviset.
Nämä 118 lasta kutsuttiin 8 vuoden iässä seurantatutkimukseen. Tutkimukseen osallistui 94 (80 %) lasta, lisäksi 12 (10 %) palautti haastattelulomakkeen. Tällöin IgE-positiivista lapsista vielä 15 % sai maidosta oireita.
Mitä suurempi ihopistokoepaukama oli 1,6 vuoden iässä, sitä suurempi riski oli edelleen oireilevasta maitoallergiasta 8,6 vuoden iässä.
Kommentti: Tämä väestöpohjaiseen aineistoon perustuva pitkä seurantatutkimus kertoo maitoallergisten lasten toipumisennusteen kattavammin kuin tertiääristen sairaaloiden valikoituneen aineiston seurantatutkimukset.
Tähän suomalaiseen seurantatutkimukseen «Vanto T, Helppilä S, Juntunen-Backman K ym. Predic...»2 osallistui 170 lasta, joilla yliherkkyys lehmänmaidolle oli diagnosoitu ennen yhden vuoden ikää. 162 lasta seurattiin neljän vuoden ikään asti. Tutkimus toteutettiin kahdessa yliopistosairaalassa, ja lapset otettiin mukaan tutkimukseen neuvoloiden (33 %), yleislääkäreiden (33 %) ja erikoislääkäreiden vastaanottojen (34 %) kautta. Yliherkkyys lehmänmaidolle diagnosoitiin lumekontrolloidulla kaksoissokkoaltistuksella. Altistuksen yhteydessä tehtiin ihopistokoe maidolla ja otettiin seeruminäyte IgE-määrityksiä varten. Altistusta ei tehty neljälle lapselle, jotka olivat saaneet anafylaktisen reaktion maidosta. Näillä neljällä todettiin positiiviset reaktiot ihopistokokeessa ja kohonneet IgE-vasta-ainepitoisuudet maidolle.
Lapsilla, joiden altistusreaktiot olivat viivästyneitä, kehittyi toleranssi maidolle nopeammin kuin niillä lapsilla, joiden altistusreaktiot olivat välittömiä. Lapsille 2-, 3- ja 4-vuotiaina tehdyissä maitoaltistuksissa 64, 92 ja 96 % lapsista sieti maitoa, mikäli altistusreaktio oli viivästynyt. Välittömästi reagoineista lapsista vain 31, 53 ja 63 % oli kehittänyt toleranssin maidolle. Lisäksi lievä reaktio ihopistokokeessa ja alhainen maidolle spesifisen IgE:n pitoisuus ennustivat toleranssin kehittymistä. Lapsista, jotka paranivat maitoallergiasta neljän vuoden ikään mennessä, 83 % paukaman koko oli ihopistokokeessa pienempi kuin 5 mm. Myös maidolle spesifisen IgE:n pitoisuudet olivat alhaisia lapsilla, joilla toleranssi maidolle kehittyi; 82 % näistä lapsista IgE-pitoisuus oli alle 2 kU/l.
Kommentti: Viivästyneet reaktiot olivat yleensä IgE-negatiivisia, ja toipuminen maitoallergiasta oli näillä potilailla nopeampaa.
Tässä espanjalaisessa tutkimuksessa «García-Ara MC, Boyano-Martínez MT, Díaz-Pena JM ym...»3 seurattiin 66 lasta, jotka olivat saaneet maidosta välittömiä oireita ja joilla oli positiivinen ihopistokoe ja spesifisiä IgE-vasta-aineita maidolle sekä positiivinen altistustulos avoimessa maitoaltistuksessa alle vuoden iässä. Altistusta ei tehty 8 lapselle, jotka olivat saaneet maidosta vaikeita oireita. Lapsia seurattiin siihen asti, kunnes he sietivät maitoa, muuten vähintään 3 vuotta (keskiarvo 4,8 vuotta). Maidolle spesifisen IgE:n pitoisuus mitattiin uudelleen 13–18 kuukauden iässä (I), 19–24 kuukauden iässä (II) ja kolmannen ikävuoden aikana (III).
Seurannan aikana 68 % lapsista alkoi sietää maitoa. Maidolle spesifisen IgE:n taso, joka ennusti 90 % todennäköisyydellä (PPV > 90 %) edelleen jatkuvaa maitoa-allergiaa, oli nuorimmalla (I) ikäryhmällä 1,5 kU/l, keskimmäisellä 6 kU/l ja kolmannen ikävuoden aikana 14 kU/l. Lapset, jotka alkoivat sietää maitoa, oli jo diagnoosivaiheessa matalammat IgE-tasot maitoa kohtaan kuin niillä, jotka seurannan lopussa olivat edelleen yliherkkiä (1,41 vs 5,88 kU/l).
Kommentti: Tutkimukseen otettiin vain IgE-positiivisia maitoallergisia lapsia, jotka kahden edellä mainitun tutkimuksen mukaan toipuvat maitoallergiasta hitaammin kuin IgE-negatiiviset.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: