Takaisin

Happilisän tarpeellisuus keuhkoahtaumapotilaan liikunnallisessa kuntoutuksessa

Näytönastekatsaukset
Milla Katajisto ja Heikki Tikkanen
21.11.2019

Näytön aste: C

Rasitushypoksemian korjaaminen rasituksenaikaisella happilisällä saattaa parantaa yksittäisen harjoitussuorituksen tulosta silloinkin, kun pysyvää happihoitokriteerit täyttävää hypoksemiaa eli valtimoveren hapenpuutetta ei ole kehittynyt, mutta tutkimusnäyttöä rasituksenaikaisen happilisän hyödystä pidemmällä aikavälillä ei ole.

Cochrane-katsaus «Nonoyama ML, Brooks D, Lacasse Y ym. Oxygen therap...»1 vuodelta 2008 tarkastelee happilisän hyödyllisyyttä keuhkoahtaumatautipotilaan liikunnallisessa kuntoutuksessa. Happihoidon hyöty on osoitettu kroonisessa hypoksemiassa. Vaikeassa rasitushypoksemiassa on totuttu suosittelemaan lisähapen käyttöä. Epäselvää on, hyötyisivätkö keuhkoahtaumatautipotilaat, joilla on vähän tai ei lainkaan rasitushypoksemiaa, happilisästä harjoitellessaan.

Vain 5 kontrolloitua, satunnaistettua trialia kelpuutettiin katsaukseen. Niissä tutkittiin vaihtelevasti suorituskykyä, maksimaalista suorituskykyä, elämänlaatua, arteriaveren happipitoisuutta ennen ja jälkeen rasituksen sekä hengenahdistustuntemuksen voimakkuutta ja elämänlaatua. Sekä tutkittavien että verrokkien ryhmäkoot olivat pieniä ja käsittivät 11–32 tutkimushenkilöä. Yhteensä 109 koehenkilöä harjoitteli lisähapen kanssa ja 109 verrokkia ilman lisähappea. Koehenkilöiden happeutumisstatus vaihteli: osassa tutkimuksista rasitushypoksemia oli sisäänottokriteeri, kun taas osassa ei sallittu happisaturaation laskea harjoitellessa alle 88 %:n.

Maksimaalista suorituskykyä mitattiin 2 tutkimuksessa viidestä, eikä niissä tullut tilastollisesti merkittävää eroa happilisäryhmän hyväksi. Suorituskykyä mitattiin vaihtelevilla metodeilla, minkä vuoksi johtopäätöksiä ei voida varmuudella vetää, mutta tutkimuskohtaisesti ei siinäkään merkittäviä eroja ryhmien välille muodostunut. Hengenahdistustuntemuksessa ainoa tilastollisesti merkittävä ero saatiin rasittavan harjoituksen jälkeisessä hengenahdistustuntemuksessa happilisäryhmän (n = 26) hyväksi. Ero oli Borgin asteikolla 1,22 yksikköä (95 % luottamusväli -2,39 – -0,60).

Tutkimuksissa mitattiin vaihtelevasti rasituksenjälkeistä arteriaveren happipitoisuutta, uloshengitysilman happipitoisuutta sekä happisaturaatiota, eikä missään näistä tullut esiin tilastollisesti merkittävää eroa happihoitoryhmän hyväksi. Myöskään elämänlaadussa ei saatu esiin tilastollisesti merkittävää eroa happilisäryhmän hyväksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentit: Yhteenvetona todetaan, että tämän aineiston perusteella ei voida suositella happilisää käytettäväksi keuhkoahtaumatautipotilaan yleisessä kuntoutuksessa.

Kirjallisuutta

  1. Nonoyama ML, Brooks D, Lacasse Y ym. Oxygen therapy during exercise training in chronic obstructive pulmonary disease. Cochrane Database Syst Rev 2007;2:CD005372 «PMID: 17443585»PubMed