Meta-analyysissä «Flückiger C, Del Re AC, Wampold BE ym. The allianc...»1 tutkittiin vuosien 1978–2017 välillä julkaistujen 295 eri terapiamuotoihin kohdistuvan tutkimuksen perusteella terapeuttisen yhteistyösuhteen (terapeuttisen allianssin) laadun vaikutusta hoidon tuloksellisuuteen tavanomaisessa ja tietotekniikka-avusteisessa terapiassa. Aineistot kattoivat kaikkiaan noin 30 000 potilasta; pelkästään depressioon kohdistuvissa tutkimuksissa oli 2 360 potilasta. Alkuperäinen tutkimusasetelma oli useimmiten satunnaistettu kliininen koe, jossa verrattiin eri psykoterapioiden vaikuttavuutta. Yhteistyösuhdetta arvioitiin useimmiten vakiintuneella kyselyllä terapian alku-, keski- tai loppuvaiheessa.
Yhteistyösuhteen yhteys tuloksellisuuteen oli kohtalainen, korrelaatio (r) = 0,28 (95 % luottamusväli 0,26–0,30), (ES (efektikoko) = 0,58), osuus tuloksellisuuden kokonaisvaihtelusta 8 %. Perinteisen ja tietotekniikka-avusteisen terapian välillä yhteys oli samansuuruinen. Käytetty psykoterapiamenetelmä ei modifioinut yhteyden suuruutta. Yksinomaan masennuspotilaita sisältäneissä aineistoissa ja masennusoireilua (BDI) vasteena mitattaessa allianssin yhteys tuloksellisuuteen oli myös samansuuruinen (r = 0,26 ja 0,28).
Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa «Brown GS, Lambert MJ, Jones ER ym. Identifying hig...»2, jossa tutkittiin psykoterapian aloittaneita potilaita, verrattiin tehokkaimpien (25 % terapeuteista) ja muiden terapeuttien (75 % terapeuteista) välisiä tuloksellisuuseroja niin, että potilaiden lähtötilanteen hoidettavuus (ikä, oiretaso, diagnoosi, sukupuoli, aikaisempi hoito) vakioitiin. Mukana oli kaikkiaan 10 812 avohoidon psykiatrista potilasta ja 281 heitä hoitanutta psykoterapeuttia. Noin puolet potilaista oli hoidossa masennustilan vuoksi.
Tehokkaimmat terapeutit saavuttivat keskimäärin 53 % parempia tuloksia oiremuutoksilla mitattuna muihin terapeutteihin verrattuna. Hoidon kestolla ja terapeutin koulutuksella tai kokemuksella ei ollut yhteyttä tähän.
Suomalaisessa seurantatutkimuksessa «Heinonen E, Lindfors O, Laaksonen MA ym. Therapist...»3 selvitettiin terapeuttitekijöiden merkitystä hyötymiselle lyhyestä vs. pitkästä terapiasta. Potilaat kärsivät pääasiallisesti masennustilasta. Kaikkiaan 71 psykoterapeutin ammatillisia ja henkilökohtaisia ominaisuuksia selvitettiin ennen terapioiden alkua kyselyllä, ja vaikuttavuutta arvioitiin muutoksin psykiatrisissa oireissa 3 vuoden seurannan aikana.
Psykoterapeutin aktiivinen ja tilanteeseen tarttuva vuorovaikutustyyli oli hyödyllinen erityisesti lyhyissä terapioissa, jotka kestivät noin puoli vuotta. Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaikutustyyli osoittautui puolestaan hyödyllisemmäksi pitkässä, noin 3 vuotta kestävässä terapiassa (SCL-90-GSI-pistemäärä (Symptom Checklist-90, General Symptomatic Index) seurannan lopussa lyhyessä terapiassa 0,82–0,99 ja pitkässä terapiassa 0,43–0,65). Lisäksi terapeutin vähäisemmät ammatillisen taitavuuden ja mielihyvän kokemukset työssä vaikuttivat haitallisilta erityisesti lyhyissä terapioissa.
Tulokset osoittavat erilaisten terapeutin ominaisuuksien olevan hyödyksi potilaan toipumiselle lyhyessä ja pitkässä terapiassa.