Vuosina 1966–2007 julkaistuja satunnaistettuja kliinisiä kokeita koskevassa systemaattisessa, 58 tutkimusta ja 2 757 potilasta käsittäneessä meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychot...»1 verrattiin kognitiivis-behavioraalisten psykoterapioiden (mukaan lukien käyttäytymisterapeuttiset ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen), interpersonaalisten, psykodynaamisten, ongelmanratkaisuterapioiden ja supportiivisten terapioiden vaikuttavuutta lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Supportiiviset, non-direktiiviset terapiat olivat mukana 30 vertailussa, joista noin 60 % oli yksilöterapioita.
Supportiivisen terapian vaikuttavuus oli hieman heikompi kuin muissa terapiamuodoissa (ES (efektikoko) = -0,18; 95 % luottamusväli -0,31 – -0,04).
Meta-analyysissä «Cuijpers P, Driessen E, Hollon SD ym. The efficacy...»2, joka käsitti 31 vuosina 1977–2010 julkaistua satunnaistettua kliinistä koetta (potilaiden määrä = 2 508), verrattiin 24 tutkimuksessa non-direktiivisen, supportiivisen psykoterapian vaikuttavuutta muihin (ongelmanratkaisu, kognitiivis-behavioraalisiin, psykodynaamiseen, interpersonaaliseen ja kokemukselliseen) lyhyisiin terapioihin (4–23 käyntikertaa) aikuisten masennuksen hoidossa. Terapia määriteltiin supportiiviseksi, jos siihen ei sisältynyt mitään erikseen määriteltyä tekniikkaa eikä tavoitetta tiettyjen taitojen tai uudenlaisten toimintatapojen omaksumiseksi. Noin 60 % oli yksilö- ja 40 % ryhmämuotoisia terapioita.
Kun verrattiin hoidon odottamiseen tai tavanomaiseen hoitoon, supportiivinen terapia osoittautui hoidon loppuessa vaikuttavammaksi (ES = 0,58; 95 % luottamusväli 0,45–0,72), mutta vähemmän vaikuttavaksi kuin muut psykoterapiat (ES = -0,20; 95 % luottamusväli -0,32 – -0,08), mikä ilmeni 8 tutkimukseen perustuen myös 12 kuukauden seurannassa (ES = -0,19; 95 % luottamusväli -0,35 – -0,03).
Kommentit
Supportiivisella terapialla tarkoitetaan tässä yhteydessä terapiamenetelmää, jossa ei ole selkeästi jäsentynyttä, teoriaan perustuvaa ja tavoitteellista orientaatiota. Tutkimusryhmän edustaman suuntautuneisuuden vakioinnin jälkeen Cuijpers ym. tutkimuksessa vuodelta 2012 «Cuijpers P, Driessen E, Hollon SD ym. The efficacy...»2 supportiivisen terapian teho ei poikennut merkitsevästi muista terapioista, mutta tutkimusten muuten hyvä taso ja se, ettei julkaisuharhaa havaittu, puoltavat esitettyjä löydöksiä.