Takaisin

Psykoterapia traumaperäisen stressihäiriön hoidossa kidutuksen uhreilla

Näytönastekatsaukset
Ferdinand Garoff
9.1.2020

Näytön aste: C

Kognitiivinen psykoterapia, erityisesti kulttuurisensitiivinen psykoterapia, ja narratiivinen altistusterapia (NET) saattavat vähentää traumaperäisen stressihäiriötä (PTSD) tai sen oireita kidutuksen uhreilla.

Kidutettujen psykologisista, sosiaalisista ja hyvinvointi-interventioista laadittiin Cochrane-katsaus 2014 «Patel N, Kellezi B, Williams AC. Psychological, so...»1.

Cochrane Collaboration Depression, Anxiety and Neurosis Review Group (CCDAN) laati katsauksen arvioidakseen erilaisten psykologisten, sosiaalisten ja hyvinvointi-interventioiden positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia kontrolliryhmätutkimuksissa. Haut suoritettiin tietokannoista PsycINFO, MEDLINE, EMBASE, Web of Science, Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL), Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL), Cochrane Depression, Anxiety and Neurosis Specialised Register (CCDANCTR), the Latin American and Caribbean Health Science Information Database (LILACS), Open System for Information on Grey Literature in Europe (OpenSIGLE), World Health Organization International Clinical Trials Registry Platform (WHO ICTRP) ja Published International Literature On Traumatic Stress (PILOTS) 11.4.2013 asti. Hakuja päivitettiin 20.6.2014. Hakuja suoritettiin myös Online Library of Dignity (Danish Institute against Torture) tietokannasta. Lisäksi käytiin läpi katsausten, tutkimusten ja yleisimmin viitattujen lehtien viitteet huhtikuuhun 2013 asti. Katsaukseen valittiin kokonaan tai osittain satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset, joissa arvioitiin psykologisten, sosiaalisten ja hyvinvointi-interventioiden vaikuttavuutta kidutuksen uhreilla ja joilla oli joko aktiivinen tai passiivinen verrokkiryhmä.

9 tutkimusta valikoitui katsaukseen (n = 507). Kaikki katsaukseen valikoituneet tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolliryhmätutkimuksia psykologisista interventioista aikuisilla. Tutkimuksiin osallistui sekä miehiä että naisia eri kansallisuuksista. He olivat kidutettuja pakolaisia, turvapaikanhakijoita tai sodan tai organisoidun väkivallan uhreja. 6 tutkimuksessa osallistumisen kriteerinä oli PTSD-diagnoosi, ja 2 muussa tutkimuksessa suurimmalla osalla oli tämä diagnoosi (85 % ja 66 % osallistujista). 1 tutkimuksessa tätä tietoa ei mainittu erikseen. Osallistujat olivat suurimmaksi osaksi miehiä, ja keskimääräinen ikä oli 30 ja 45 vuoden välillä. Osallistujien taustat vaihtelivat suuresti ja kuvailtiin usein ylimalkaisesti.

8 tutkimuksista koski yksilöinterventioita ja 1 tutkimus ryhmäinterventiota. Ryhmämuotoisena hoitomuotona oli sovittelu ja koulutus trauman parantamiseksi. 4 tutkimuksessa hoitomuotona toimi narratiivinen altistusterapia. 1 tutkimuksessa käytettiin todistusterapiaa (testimonial therapy), jossa laadittiin terapeutin kanssa kirjallinen todistus ihmisoikeusloukkauksista, ja sitten tämä esitettiin julkisessa seremoniassa. Muissa tutkimuksissa tutkittiin EMDR-hoitoa, KBT-hoitoa tai monipuolista traumaprosessointia, joka sisälsi EMDR-hoitoa. Hoitoa tarjottiin 1–20 tuntiin, keskimäärin kuitenkin 12–15 tuntia. 5 tutkimuksessa oli aktiivinen verrokkiryhmä ja 4 tutkimuksessa passiivinen verrokkiryhmä.

Katsauksessa kaikkien menetelmien tuloksellisuus arvioitiin yhdessä. 7 tutkimuksessa (n = 388) mitattiin traumaperäisen stressihäiriön DSM:n määritelmän mukaiset oireet oirekyselyillä (CAPS, PDS tai CIDI). Yhteenlaskettuna psykologiset interventiot eivät vaikuttaneet traumaperäisen stressihäiriön oireisiin hoidon lopussa (SMD -0,30, 95 % luottamusväli -0,66–0,06) (SMD -0,30, 95 % luottamusväli -0,66–0,06; z = 1,65, p = 0,10). 4 tutkimuksessa, joista 3 koski narratiivista altistusterapiaa ja 1 KBT-hoitoa (n = 86), traumaperäisen stressihäiriön oireet olivat merkitsevästi vähentyneet 6 kuukauden seurannassa (SMD -0,52, 95 % luottamusväli -0,97 – -0,07; z = 2,28, p = 0,02). Tämä vastaa 13,6 pisteen muutosta CAPS-mittarilla, joka on kliinisesti merkittävä muutos, mutta traumaperäisiä stressioireita esiintyi kuitenkin vielä seurannassa merkittävästi. 3 tutkimuksessa (n = 52) arvioitiin, jos osallistujilla edelleen oli PTSD-diagnoosi hoidon lopussa, että hoito ei kuitenkaan vaikuttanut tähän merkitsevästi (OR = 0,28; 95 % luottamusväli 0,06–1,36: z = 1,58; p = 0,11). Suurimmalla osalla oli edelleen kliinisesti merkittäviä oireita hoidon lopussa (68 % hoitoryhmässä ja 96 % kontrolliryhmässä), joten tätä ei arvioitu seurannassa. Tutkimusten laatu arvioitiin hyvin heikoksi, koska otoskoot olivat hyvin pieniä ja heterogeenisiä, lisäksi tutkimuksiin liittyi useita mahdollisia vinouman lähteitä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Tutkimuksiin osallistuvien ryhmien heterogeenisyys vähentää tulosten yleistettävyyttä ja sovellettavuutta.
  • Kommentti: Kidutusta kokeneilla on usein traumaperäisen stressihäiriön lisäksi muita mielenterveysoireita sekä sosiaalisia ja toimintakyvyn ongelmia, jotka vaikuttavat elämänlaatuun ja yhteiskunnalliseen toimintakykyyn. Katsauksen tuloksia ei voida yleistää yksilöihin, joilla ei ole traumaperäisen stressihäiriön oireita. Kirjoittajat varoittavatkin katsauksen tulosten liian orjallisesta tulkinnasta ja korostavat menetelmien sovellettavuuden kontekstisidonnaisuutta «Patel N, C de C Williams A, Kellezi B. Reviewing o...»2. Myös YK:n kidutuksen vastainen pöytäkirja velvoittaa sen ratifioineita valtioita, mukaan lukien Suomea, tarjoamaan kidutetuille kokonaisvaltaista kuntoutusta «UN Committee Against Torture (CAT), General commen...»3. Moniammatilliset lähestymistavat ovatkin yleisesti käytössä kidutettujen kuntoutuskeskuksissa ympäri maailmaa.

Kirjallisuutta

  1. Patel N, Kellezi B, Williams AC. Psychological, social and welfare interventions for psychological health and well-being of torture survivors. Cochrane Database Syst Rev 2014;:CD009317 «PMID: 25386846»PubMed
  2. Patel N, C de C Williams A, Kellezi B. Reviewing outcomes of psychological interventions with torture survivors: Conceptual, methodological and ethical Issues. Torture 2016;26:2-16 «PMID: 27857002»PubMed
  3. UN Committee Against Torture (CAT), General comment no. 3, 2012: Convention against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment: implementation of article 14 by States parties, 13 December 2012. Haettu 27.5.2019, saatavilla: https://www.refworld.org/docid/5437cc274.html