Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Ilkka Tierala 29.4.2014, Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja
Fondaparinuuksia ja enoksapariinia on verrattu yhdessä erittäin isossa, hyvin tehdyssä OASIS-5-tutkimuksessa «Fifth Organization to Assess Strategies in Acute I...»1, jossa satunnaistettiin 20 078 sepelvaltimotautikohtauksen saanutta potilasta saamaan joko fondaparinuuksia 2,5 mg/vrk tai enoksapariinia 1 mg/kg 2krt/vrk. Keskimääräinen hoitoaika oli 6 vuorokautta. Keskeiset päätetapahtumat olivat kuolema, sydäninfarkti ja uusiutuva iskemia (ensisijainen päätetapahtuma) 9 vuorokauden seurannassa ja merkittävät vuodot sekä näiden tapahtumien yhdistelmä. Potilaita on sittemmin seurattu 1 vuoteen saakka.
Primaarin päätetapahtuman todennäköisyys oli sama molemmissa hoitoryhmissä, mutta merkittävien vuotojen määrä oli puolta pienempi fondaparinuuksia saaneiden ryhmässä (2,2 % > < 4,1 %, hazard ratio 0,52, p < 0,001). Ymmärrettävästi myös primaarin päätetapahtuman ja vuotojen yhdistelmä oli merkittävästi pienempi fondaparinuuksiryhmässä (7,3 % > < 9,0 %, HR 0,81, p < 0,001). Myös kuolemien määrä 30 ja 180 vuorokauden seurannassa oli merkittävästi pienempi fondaparinuuksia saaneiden ryhmässä.
Pallolaajennustoimenpiteisiin liittyvien tromboottisten ongelmien määrä oli suurempi fondaparinuuksiryhmässä, minkä vuoksi on suositeltua käyttää pallolaajennuksen aikana pientä määrää hepariinia tämän estämiseksi. Tämän hepariinilisän hyödyn ja turvallisuuden osalta tutkimusnäyttö on puutteellinen.
Kommentit: Tämän tutkimuksen «Fifth Organization to Assess Strategies in Acute I...»1 osalta täytyy todeta, että tutkimusasetelma ehkä suosi fondaparinuuksia. Enoksapariinihoito oli pidempi kuin nykyinen hoitokäytäntö, ja lisäksi vanhuksilla ja munuaisten vajaatoimintaa potevilla jo pitkään käytettyä annoksen pienennystä ei toteutettu kuin vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Näiden toimien voidaan olettaa lisänneen vuoto-ongelmia enoksapriiniryhmässä. Tämä ero korostunee nimenomaan munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.