KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Hoitojalkineen tai muun kevennykseen käytetyn apuvälineen huono käyttömyöntyvyys

Näytönastekatsaukset
10.6.2009
Annikki Vaalasti

Näytön aste: B

Hoitojalkineen tai muun kevennykseen käytetyn apuvälineen huono käyttömyöntyvyys on usein hoidon epäonnistumisen syynä.

Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Armstrong DG, Lavery LA, Kimbriel HR ym. Activity patterns of patients with diabetic foot ulceration: patients with active ulceration may not adhere to a standard pressure off-loading regimen. Diabete»1 selvitettiin diabeettista jalkahaavaa sairastavien potilaiden myöntyvyyttä käyttää irrotettavaa ortoosia (RCW; removable cast walker). Tutkimusaineisto koostui 20 potilaasta, joiden päivittäistä liikkumista rekisteröitiin potilaaseen ja ortoosiin kiinnitetyillä askelmittareilla. Potilaat kävelivät keskimäärin 1 219.1 ± 821.2 askelta päivässä. He kävelivät selvästi enemmän ilman ortoosia kuin ortoosin kanssa (873.7 ± 828.0 vs 345.3 ± 219.1, p = 0.01). Vain 28 % päivittäisistä askeleista otettiin ortoosin kanssa. Ainoastaan 30 % potilaista käveli ortoosin kanssa enemmän kuin ilman sitä, hekin vain 60 % liikkumisestaan. Tutkijat toteavat, että tulokset saattavat selittää huonoja hoitotuloksia, joita irrotettavien ortoosien avulla on saatu diabeettisen haavan hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ranskalaisessa prospektiivisessa satunnaistamattomassa tutkimuksessa «Ha Van G, Siney H, Hartmann-Heurtier A ym. Nonremovable, windowed, fiberglass cast boot in the treatment of diabetic plantar ulcers: efficacy, safety, and compliance. Diabetes Care 2003;26:2848-52 »2 verrattiin lasikuituista ei-irroitettavaa kipsisaapasta ja hoitokenkää diabeettisen neuropaattisen haavan hoidossa. Erityisesti kiinnitettiin huomiota hoitokomplianssiin ja haittavaikutuksiin. Tutkimusaineisto koostui 93 potilaasta, joilla oli San Antonio -luokan 1A haava jalkapohjan alueella. Kipsisaapasryhmässä oli 42 potilasta, joilla haava oli ollut avoinna yli 6 kuukauden ajan hoitokengän käytöstä huolimatta, jalkapohjan keskialueen haava tai Charcot´n jalka. Hoitokenkäryhmään (n = 51) valikoitui potilaita, jotka kieltäytyivät kipsisaappaan käytöstä tai haavat olivat alle 6 kuukauden ikäisiä. Kipsisaapasryhmän haavat olivat alkutilanteessa suurempia (p = 0.045) ja syvempiä (p = 0.03). Paranemisprosentti oli kipsisaapasryhmässä selvästi parempi (81 vs 70 %, p = 0.017) ja paranemisaika lyhyempi 68.6 ± 35.1vrk vs 134 ± 133.0 vrk). Ikävakioitu riski suhde (hazard ratio) haavan parantumiselle kipsisaappaan avulla hoitokenkään verrattuna oli 1.68 (95 % CI 1.04–2.70, p= 0.017).

Saapasryhmässä 8 potilaan hoito epäonnistui, 5 potilaalle aiheutui kipsin hankaama haava, 2 potilaalle kehittyi osteomyeliitti ja 1 potilaalle varvasmurtuma. Hoitokenkäryhmässä 15 potilaan hoito katsottiin epäonnistuneen; 2 ei parantunut, 13 potilaalle kehittyi osteomyeliitti.

Kevennyksen käyttömyöntyvyys oli kipsisaapasryhmässä merkitsevästi parempi (p = 0.001). Ainostaan 1 potilas poisti itse kipsin. Hoitokenkäryhmässä vain 9.8 % käytti kenkää aina, 31.3 % lähes aina. 58.9 % potilaista ei käyttänyt hoitokenkää kodin ulkopuolella liikkuessaan. Kipsisaapasryhmän paremmat hoitotulokset selittyvät ainakin osin hoitokomplianssin vuoksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Armstrong DG, Lavery LA, Wu S ym. Evaluation of removable and irremovable cast walkers in the healing of diabetic foot wounds: a randomized controlled trial. Diabetes Care 2005;28:551-4 »3 verrattiin irrotettavaa ortoosia (removable cast walker, RCV) samaan ortoosiin, kun se oli tehty potilaalle mahdottomaksi poistaa sidoksen vuoksi (”instant” total contac cast, iTCC), diabeettisen neuropaattisen haavan paranemisessa. Potilaat (50 potilasta) satunnaistettiin tutkimusryhmiin ja heitä seurattiin 12 viikon ajan. Lähtötilanteessa iTCC-ryhmän haavat olivat hieman suurempia 2.7 ± 1.3 cm2 verrattuna RCV-ryhmään 2.0 ± 1.1 cm2 (p = 0.07), muilta osin ryhmät olivat vertailukelpoiset. Merkittävästi suurempi osa haavoista parani 12 viikossa iTCC-ryhmässä verrattuna RCV-ryhmään 82.6 % /19 potilasta vs 51.9 %/14 potilasta (p = 0.02, OR 1.8, 95 % CI 1.1–2.9). Haavat paranivat nopeammin iTCC-ryhmässä (41.6 ± 18.7 vrk) verrattuna RCV-ryhmään 58 ± 15.2 vrk, p = 0.02).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Diabeetikon jalkaongelmat 1

Kirjallisuutta

  1. Armstrong DG, Lavery LA, Kimbriel HR ym. Activity patterns of patients with diabetic foot ulceration: patients with active ulceration may not adhere to a standard pressure off-loading regimen. Diabetes Care 2003;26:2595-7 «PMID: 12941724»PubMed
  2. Ha Van G, Siney H, Hartmann-Heurtier A ym. Nonremovable, windowed, fiberglass cast boot in the treatment of diabetic plantar ulcers: efficacy, safety, and compliance. Diabetes Care 2003;26:2848-52 «PMID: 14514590»PubMed
  3. Armstrong DG, Lavery LA, Wu S ym. Evaluation of removable and irremovable cast walkers in the healing of diabetic foot wounds: a randomized controlled trial. Diabetes Care 2005;28:551-4 «PMID: 15735186»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabeetikon jalkaongelmat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko