Korvaushoidon intensiteetistä on 2 uutta laajaa, hyvätasoista satunnaistettua tutkimusta.
Ensimmäisessä laajassa yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa, ei-sokkoutetussa tutkimuksessa «VA/NIH Acute Renal Failure Trial Network, Palevsky...»1 verrattiin korkea-annoksista (35 ml/kg/tunti) jatkuvaa korvaushoitoa (RRT) tai hemodialyysia (6 x/vko) normaalihoitoon (RRT 20 ml/kg/tunti tai hemodialyysi 3 x/vko). Korvaushoito toteutettiin joko jatkuvana, intermittoivana hemodialyysina tai pidennettynä, matala-annoksisena dialyysinä (sustained low-efficacy hemodialysis, SLED) molemmissa tutkimusryhmissä. Tutkimukseen otettiin 1 124 kriittisesti sairasta potilasta, joilla oli AKI ja vähintään 1 muu elinhäiriö. Tutkimuksen päätemuuttujana oli 60 vuorokauden kuolleisuus. Potilaista oli miehiä noin 70 %, ja keski-ikä oli 59,7 vuotta. Toteutuneet hoitoannokset olivat ryhmissä keskimäärin 35,8 ja 22,0 ml/kg/tunti vastaten 89 % ja 95 % määrätystä.
Korkean annoksen ryhmässä kuoli 302/563 (53,6 %) ja normaalihoidon ryhmässä 289/561 (51,5 %) potilaista, ARR -2 %; 95 % luottamusväli -8–4 %. Kuolleisuusvertailu oli yhtenevä kaikissa alaryhmissä. Hypofosfatemia, hypokalemia ja hypotensio olivat yleisempiä korkea-annoksisen korvaushoidon ryhmässä.
Toisessa laajassa australialaisessa satunnaistetussa, ei-sokkoutetussa tutkimuksessa «RENAL Replacement Therapy Study Investigators, Bel...»2 verrattiin korkea-annoksista jatkuvaa post-diluutio-hemodiafiltraatiota (40 ml/kg/tunti) samanlaiseen normaalihoitoon (25 ml/kg/tunti). Tutkimukseen otettiin 1 461 kriittisesti sairasta potilasta, joilla oli kliinisesti munuaiskorvaushoitoa edellyttänyt akuutti munuaisvaurio. Tutkimuksen päätemuuttujana oli 90 vuorokauden kuolleisuus.
Potilaista 64 % oli miehiä, ja tutkittavien keski-ikä oli 64,5 vuotta. Toteutuneet korvaushoitoannokset olivat 33,4 ja 22,0 ml/kg/tunti. Korkean annoksen ryhmässä kuoli 322/721 (44,7 %) ja standardiryhmässä 332/743 (44,7 %) potilaista, ARR 0 %; 95 % luottamusväli -5–5 %). Ennalta suunnitelluissa alaryhmäanalyyseissä hoitoryhmien välillä ei ollut eroja. Korkea-annoksiseen RRT-hoitoon liittyi suurentunut hypofosfatemian riski (65 vs. 54 %), mutta vakavien haittavaikutusten osalta ei ollut eroa (4/722 vs. 5/743).
Kommentit:
«VA/NIH Acute Renal Failure Trial Network, Palevsky...»1: Satunnaistaminen tehtiin vasta 6. tehohoitopäivänä. 60 vuorokauden kuolleisuus oli suomalaiseen havainnoivaan FINNAKI-tutkimukseen verrattuna korkeampi.
«RENAL Replacement Therapy Study Investigators, Bel...»2: Tutkimukseen ottoajankohta (2 vuorokautta), käytetty hoitomuoto ja 90 vuorokauden kuolleisuus vastaavat hyvin suomalaista käytäntöä. Tulos on yhteneväinen «VA/NIH Acute Renal Failure Trial Network, Palevsky...»1 kanssa.